Kun alle 18-vuotiaiden MM-kilpailut pelattiin ensimmäisen kerran vuonna 1999, niin Suomi voitti kultaa. Kun sama turnaus pelattiin vuotta myöhemmin, niin Suomi voitti kultaa. Vuoden 2000 kultamitalin Suomi nappasi niin ikään Sveitsissä.
Mutta tämä putki ei saanut jatkoa. Vuoden 2000 alle 18-vuotiaiden MM-kullan jälkeen Suomi ei ole onnistunut pääsemään finaaliin kuin kertaalleen. Se tapahtui vuonna 2006 Ruotsissa.
Vuoden 2006 finaalissa Suomi kohtasi niin ikään Yhdysvallat. Tuolloin jenkit olivat parempia lukemin 3-1. Suomi johti ottelua 1-0 ensimmäisen erän jälkeen Kärpissä eilen lauantaina jääkiekon Suomen mestaruuden voittaneen Joonas Kemppaisen maalilla.
Lopulta silloinen suomalaisnippu kuitenkin taipui. Toisessa erässä ensin Rhett Rakhshani toi jenkit tasoihin ja vain sekunti ennen toista eräsummeria Chris Summers vei yhdysvaltalaiset 2-1-johtoon.
Summersin voittomaaliksi jäänyt 2-1-osuma kesti päätöserän ja Mike Carmanin kolmannessa erässä tyhjään rysään tekemä 3-1-osuma oli vain kosmetiikkaa.
Hyökkäyksessä pieni etu jenkeillä
Nyt ovat kuitenkin uudet joukkueet ja uudet kujeet. Kummatkin joukkueista ovat hävinneet vain yhden ottelun turnauksessa. Turnauksesta puolivälierissä tippunut Venäjä kaatoi Yhdysvallat alkulohkossa ja Suomi puolestaan hävisi Kanadalle.
Joukkueet eivät ole kohdanneet turnauksessa aiemmin, joten näitä ikäryhmiä ei voi suoraan verrata edellisten vuosien joukkueisiin. Selvää on kuitenkin se, että Yhdysvallat on tämän ikäryhmän kärkimaita. Puolivälierässä jenkit kaatoivat Tšekin lukemin 7-2 ja samoihin loppunumeroihin päättyi myös Kanadan taival välierissä Yhdysvaltoja vastaan.
Yhdysvallat on hyökkäyksessä turnauksen eliittijoukkue. Jenkkien ykköstrio Auston Matthews, Matthew Tkachuk ja Jack Roslovic sekä kakkostrio Jeremy Bracco, Clayton Keller ja Colin White ovat äärimmäisen vaarallisia. Heitä ei sovi päästää maalintekopaikoille. Ei edes lähelle sellaisia.
Pikkuleijonien tämän ikäryhmän kaksi tehokentällistä pystyvät kuitenkin haastamaan hyvin yhdysvaltalaiset. Etenkin Aleksi Saarelan johtama nimellinen kakkoskentällinen on ollut liekeissä, mutta parhaana päivinä myös nimellinen ykköskentällinen, johon kuuluvat Julius Nättinen, Jonne Tammela ja Petrus Palmu, on todella iskukykyinen kolmikko.
Lisäksi Pikkuleijonat saa riveihinsä tuoreen Suomen mestarin Sebastian Ahon Yhdysvaltoja vastaan. Juuri voitetun Suomen mestaruuden jälkeen jalka tuskin painaa, joten Aho on loistava lisä jo valmiiksi vahvaan Suomen hyökkäykseen.
Haalarihommia ja viimeistelyä
Haalariosasto sekä joukkuepelaaminen ovat suomalaisilla parempia. Sellaista uhrautumista, mitä Suomelta on nähty, ei Yhdysvallat ole peleissään esittänyt. Siitä kertoo myös yhdysvaltalaisten heikko alivoimaprosentti, joka on vain hiukan vajaa 80. Suomella se on yli 90, joka on turnauksen paras.
Tiedossa on, että jenkit eivät alivoimalla eivätkä puolustuspäässä ole parhaimmillaan. Tähän Suomen viimeisimmissä otteluissa hiukan jäässä olleen ylivoiman pitää pystyä iskemään. Pikkuleijonien tehokentät pystyvät kyllä siihen, jonka useat aiemmat pelit ovat osoittaneet.
Myös maalivahtipelissä Suomella on etu. Vaikka Veini Vehviläinen ei pelannut kaikkein parasta peliään välierässä Sveitsiä vastaan, niin oikealla hetkellä hän pystyy ottamaan isoja torjuntoja joukkueelleen.
Yhdysvaltojen kaappia vartioi todennäköisesti Evan Sarthou. Satrhou ei ole millään mittarilla Vehviläisen veroinen kaapinvartija, joten tämä on myös asia, johon Suomi voi iskeä.
Jenkit päässeet helpommalla - Suomella kenties parempi lataus
Lopulta tilastojen ja voimasuhteiden mittaaminen MM-finaalissa ei ole enää niin tarpeellista. Näitä otteluita ratkotaan pitkälti henkimaailman asioissa ja marginaalit ovat usein hyvinkin pienet.
Yhdysvalloilla on allaan kaksi voittoa jääkiekon isoimmista maista, joten takki ei ole varmasti tyhjä, mutta se saattaa olla hivenen auki, sillä jenkit ovat päässeet lopulta kohtuullisen helpolla. Tšekki hävisi heikon avauserän ansiosta ja Kanada oli jokseenkin haluton lauantain välierässä.
Pikkuleijonilla on takanaan tiukka kamppailu huikeassa tunnelmassa Sveitsiä vastaan, joka päättyi Saarelan jatkoaikaosumaan. Eikä hassumpi lähtökohta ole Ahollakaan, joka ratkaisi Suomen mestaruuden lauantaina Kärpille niin ikään jatkoajalla.
Tiukan kiekkotrillerin jälkeen on helpompi valmistautua kohtaamaan MM-finaali kuin silloin, kun matka on ollut hiukan helpompi. Edellisen ottelun jatkoajalla voittanut Pikkuleijonat sai varmasti hyvän latauksen, kun vaikea peli kääntyi lopulta jatkoajalla voitoksi.
Suomen avain voittoon on tiukka puolustuspelaaminen, terävä viimeistely ja Vehviläisen onnistuminen. Omassa päässä ei parane lepsuilla, eikä tarjoilla turhaan tilaa, tai yhdysvaltalaiset rankaisevat taatun varmasti väkevän hyökkäyskalustonsa turvin.
Jos Pikkuleijonat saa otteluun hyvän alun, niin se saattaa siivittää suomalaisnipun vielä ennennäkemättömään liitoon. Kunhan Yhdysvallat ei heti alussa saa hyökkäyspeliään käyntiin ja tähtipelaajat menettävät peli-ilonsa, niin Pikkuleijonat on vahvoilla maailmanmestariksi.