Päivälleen vuosi sitten Pelicans valmistautui toiseen liigakarsintaotteluun Vaasan Kuparisaaressa. Takana oli helpottava 4-0-voitto ensimmäisestä ottelusta, mutta nyt paineet tulisivat enemmän iholle, kun peli on vieraskaukalossa.
Hallin valot ovat pimeänä, vain päätykatsomossa näkyy punaista valoa. Kotikatsomo toivottaa pelaajat "helvettiin". Tuntuu kuin koko maailma olisi vastassa, kun jo kautensa hävinneet taistelijat luistelevat kentälle.
Sitten tunnelista saapuu Pasi Räsänen tutussa etukenossaan. Pienillä askelilla kohti penkkiä, ei katsetta päätykatsomoon. Nopeasti pois näyttämöltä.
"Läski-Pasi, läski-Pasi!"
Seuraava yhteishuuto on tarkoitettu Pasi Nurmiselle. Entinen maalivahti heittää tukkaansa taakse, näyttää peukkua vastustajan faneille ja laittaa kädet taskuunsa. "Ei jumalauta".
"Can't find a place where I feel home. Well, I am crazy, but I am sane."
Tutut Mustaschen laulamat sanat siivittävät kotijoukkueen jäälle ja katsomo yltyy. Nuorekas kotijoukkue. Innostunut, nälkäinen ja ennen kaikkea pitkin kautta voittanut.
Pelicansille taas koko kausi on ollut katastrofi. Ja sellaisena se tulisi jatkumaan vielä pari erää. Kotijoukkue siirtyi ottelussa 3–0-johtoon ja vain nuoren joukkueen kokemattomuus sai Sportin lopulta vielä häviämään otteluun jatkoerässä.
– Siinä vaiheessa se painetilanne oli kova. Kotiyleisö antoi vielä lisää sitä painetta jatkuvasti. Totesin viimeisessä pelissä, että olisi hienoa joskus kokea tämä tilanne tuolla toisella puolella. Ja nyt tässä ollaan, Räsänen muistelee vuotta myöhemmin, kun hän on astumassa juuri Sportin takki niskassaan kohti karsintoja.
Painekattilan hyöty
Nyt tuo viime vuonna hävinnyt joukkue on jälleen tuottamassa vastustajalleen painetilaa. Tällä kertaa vastustajana on Ilves, jonka päävalmentajina toimivat Seppo Hiitelä ja/tai Raimo Helminen.
Räsänen uskoo, että vuosi sitten koettu on hyödyksi paitsi joukkueelle, myös hänelle itselleen.
– Tiedän ne paineet siellä toisella puolella, ja meidän täytyy nyt vain lisätä niitä.
Hänellä itsellään oli keino psyykata joukkuettaan paineiden läpi.
– Siitä vaasalaisten luomasta tunnelmasta piti myös osata
nauttia.
Liigajoukkue voi myös siis nauttia karsinnoista?
– No ei siellä kyllä tosiaan nautittu mistään yksittäisistä peleistä. Mutta yritin sitä painottaa.
Pelaajilla on sopimuksissaan niin sanottuja liigapykäliä, joiden takia heidän ei ole pakko välttämättä mennä Mestikseen, jos pudotuskirves heilahtaa ja sopimus jatkuu. Rangaistuksena se olisi mainio, mutta pakko se ei ole.
Valmentajalla tällaista ei ole. Hän todennäköisesti jää työttömäksi, jos pudotus tulee ajankohtaiseksi. Ja kukaan ei palkkaa ainakaan pääsarjatasolle seuraavaksi kaudeksi joukkueensa pudottanutta päävalmentajaa.
Räsänen myöntää, että valmentajalla paineet ovat liigakarsinnoissa täysin erilaisia.
– Ensin painaa seurajohto, sitten tulevat omat fanit kimppuun ja vielä mediakin lyttää omalta osaltaan. Vielä kun meilläkin Vaasan joukkue laittoi luuta kurkkuun toisessa ottelussa, niin se paine kasvoi todella suureksi.
3000 syytä
Sport-luotsi tietää kokemuksesta, että liigajoukkue haluaa lyödä heti ensimmäisessä ottelussa luun Mestis-joukkueen kurkusta läpi. Painetta hyökkäyspäätyyn, kiekko liikkeelle ja maalivahdille nollapeli alkuun.
Yksi keino liigajoukkueen kotiedun eliminoimiseksi on tuoda kotiyleisö vierashalliin.
Hakametsään on ensimmäiseen otteluun tulossa erilaisten huhujen mukaan hirveä määrä Sportin faneja. Villeimmät arviot liikkuvat kolmessatuhannessa kotijoukkueen solvaajassa. Räsänen haluaa joukkueensa ottavan Suomen mittakaavalla valtaisasta kannatusjoukosta kaiken fiiliksen irti heti ensimmäisestä ottelusta lähtien.
– Meidän täytyy myös luottaa siihen omaa tekemiseemme, eikä nöyristellä yhtään Ilveksen edessä. Olemme vastustajan nimilistaa tuijotelleet sen verran, että katsoimme sieltä ne iskun paikat. Muuten ei sitä tarvitse katsoa.
Vaasalaiset voittivat jälleen tänä vuonna Mestiksen mestaruuden. Finaalisarjassa kaatui Jokipojat lukemin 3-0 ja voitonjuhlat aloitettiin Kuparisaaressa. Pyttyä esiteltiin yleisölle, hypittiin totutusti epätahtiin ja kaulailtiin lippalakit päässä. Kaikilla oli hemmetin hauskaa.
Ehkä jopa liian hauskaa?
– Tiedän nyt, että Mestiksen voittaminen on ison työn takana. Tietyllä tapaa oli hyvä, että saimme tehtyä sen nollauksen finaalisarjasta. Viikonloppuna aloitimme harjoittelun ja tuntui aivan kuin joukkue olisi tullut uuteen kauteen.
– Meillä on paljon pelaajia, jotka pelasivat viime kaudella ja tietävät kyllä, mitä nämä pelit vaativat.
Sportin mestaruusjuhlissa oli yksi hassu katku. Siellä huomasi, että vaasalaiset fanit eivät enää syty Mestiksessä juhlimiseen samalla tavalla kuin ennen. He haluavat jotain muuta välillä. Neljän viime vuoden aikana juhlia on pidetty jo kolmesti.
Nyt vaaditaan radikaalimpia tekoja, jotta kansanjuhla olisi täydellinen.
Tähän asetelmaan sopii kysyä, että ovatko Helminen ja Hiitelä niitä henkilöitä, jotka pystyvät luotsaamaan joukkueensa täydellisen helvetin läpi ja tulemaan ulos "voittajina"?
