Mestiksessä peräti kakkosena oleva K-Vantaa ja lempääläläisnippu eivät ole tällä kaudella vielä kohdanneet.
K-Vantaa juhlii yksinkertaisilla asioilla
Koko kauden ajan varsin hyviä otteita esittänyt vantaalaishyökkäys toimi keskiviikkona Jukureita vastaan pelatussa mittelössä mainiosti. Joukkueen tämän hetken kantava voima on Mestiksen yksi parhaimmista hyökkäystrioista Jere Laine-Tomi Tuomisto-Toni Leinonen. Vantaalaiset saivat puhkottua mikkeliläisjoukkueen puolustuksen päästen nopeasti keskialueelta parhaalle maalintekosektorille.
Toimivan yläkerran lisäksi myös K-Vantaan puolustus on viime aikoina ollut uomissaan. Esimerkiksi ottelussa Jukureita vastaan Simo Mälkiän johtaman miehistön puolustuspäässä oli havaittavissa selkeästi lisää nopeutta, jonka lisäksi myös avaukset olivat napakoita ja tarkkoja.
Sarjakakkosen kannalta ilahduttavaa on myös ollut se, että joukkue ottaa selkeästi vähemmän jäähyjä aikaisempaan verrattuna.
K-Vantaan kannalta yksi harvoista miinusmerkkisistä asioista on Janne Juutisen pelikielto. Jukurien Ilkka Vaarasuota taklannut hyökkääjä sai tempustaan kolmen ottelun kakun. Pelillisellä puolella vantaalaisten selkeä parannettava asia on luistelun pitäminen ehjänä läpi ottelun.
LeKi petraa jatkuvasti
Vain kaksi kertaa tällä kaudella tyystin pisteittä jääneen LeKin hyökkäyspelissä oli alkukaudella pahoja ongelmia, sillä keskialueen ylittäminen kiekon kanssa oli joukkueelle lähestulkoon tervanjuontia. Viime aikoina hyökkäämisessä on kuitenkin näkynyt selkeästi positiivisia merkkejä, sillä esimerkiksi ylivoima on ottanut suuria harppauksia eteenpäin.
Jos illan isäntien puolustus on ollut syksyn mittaan uomissaan, niin samaa ei voi täysin sanoa LeKistä. Alakerran pelaaminen on lempääläläisittäin liian ailahtelevaa - toisinaan se on jämäkkää kuin muuri, mutta toisaalta joskus se vuotaa kuin seula. Maalivahti Dominik Hrachovina on tosin parantanut otteitaan tasaiseen tahtiin kokoajan, joten myös tällä saralla LeKi on petrannut jatkuvasti.