Tovi sitten tippui uutispommi. Tapparan, TPS:n, HIFK:n ja Jokereiden tiedotettiin pestanneen Jarmo Kekäläisen valmistamaan uutta sarjamallia Liigalle.
Aition tietojen mukaan Ilves, Kärpät, Ässät ja Lukko ovat myös mukana hankkeessa. Myös pelaajayhdistys on kutsuttu mukaan antamaan näkemyksensä. Uutisoinnissa kerrottiin mainittujen tahojen haluavan tulevan vedonlyöntimarkkinan uudistuksen ja TV-sopimuksen rahavirran kulkevan heidän tavallaan.
Iltalehden uutisoinnin mukaan selvitystyön tilaajat haluavat kääntää suomalaisten sarjojen vetovoiman kasvuun ja olla tätä kautta kehittämässä suomalaista huippukiekkoa. Kekäläinen kertoi selvityksen valmistuvan toukokuun aikana. Tilanteesta mielenkiintoisen tekee se, että Liigalla on oma selvitysprosessinsa meneillään saman aiheen tiimoilta.
Pitkin muitakin medioita julkaistun tiedotteen mukaan selvitystyön tilaajien tavoitteena ei ole sotkea Liigan omaa strategiaprosessia. He haluavat lisätä kaikkien ymmärrystä selvittämällä laaja-alaisesti sekä 10+10-mallin että muiden mahdollisten mallien etuja ja haasteita. Myös Liigan toimitusjohtaja Mikko Pulkkinen kiirehti heittämään sammutuspeitteen liekkiä iskevän sähkölaitteen päälle.
Asia tuskin menee kokonaisuudessaan pelkästään noin. On varmasti totta, että Kekäläisen mallia esitetään Liigalle sen valmistuttua. Mutta entä jos Liiga ei hyväksy sitä?
On selvää, että mainitut tahot eivät syystä tai toisesta pidä siitä, mihin suuntaan Liigan oma prosessi on menossa. Jos pitäisivät, miksi perustaa kokonaan uusi sen oheen? Liiga jää Kekäläisen mallin kanssa pattitilanteeseen, sillä sen on pakko hyväksyä se, mitä sille ikinä tarjotaankaan.
Selvityksen tuottaneissa seuroissa on lyhyesti suomalaisen sarjajääkiekon sekä nykyhetki että tulevaisuus. Kyseessä ovat ne seurat, jotka kantavat eniten liikevaihtoa Liigan seurojen yhteenlaskettuun pottiin. Nämä ovat myös niitä seuroja, joiden takia TV-yhtiöt haluavat ostaa oikeuksia sekä vedonlyöntiyhtiöt lanseerata suomalaiseen jääkiekkoon tuotteitaan ja markkinointiaan.
Nämä seurat ovat pitkälti vastuussa Liigan kilpailukyvystä, mitä tulee kansainväliseen pelaaja- tai valmentajamarkkinaan. Niiden hyppysissään on myös iso osa suomalaisten NHL- ja maajoukkuepelaajien tuotannosta sekä vankka ote Liigan katsojamääristä.
Tervetuloa kovan vallan aikaan, suomalainen sarjajääkiekko.
Ne tuovat normaalissa tilanteessa myös suurimman palasen Liigan yhteiseen pudotuspelien lipputulojen summaan, joka kerätään välieristä eteenpäin. Niillä on moniulotteinen vallan yliote suomalaisessa sarjajääkiekossa.
Liigan TV-sopimuksen umpeutuminen vuonna 2027 ja Suomen vedonlyöntimarkkinan uudistuminen vuonna 2026 tarjoavat näille seuroille täydellisen mahdollisuuden hypätä omilleen, jos uusi malli ei mene heidän haluamansa mukaan.
Polttoainetta heittää liekkeihin myös KKV:n Liigaan, Liiga-seuroihin ja Jääkiekkoliittoon kohdistuva kartellitutkinta, joka tuo mahdollisen sakon osallisille, suuruudeltaan mahdollisesti jopa kymmenen prosenttia yritysten liikevaihdoista. Isojen seurojen olisi jopa tyhmää jättää hyppäämättä.
Niiden mukana Liiga taas menettäisi kaiken. Jos jäljellä olevat Liiga-seurat jäisivät omilleen, ne jäisivät toisiksi niin vedonlyönnin kuin TV-sopimuksen neuvotteluissa sekä menettäisivät asemansa sarjana, jonka voittaja on Suomen mestari. Sen yhteydessä voisi vilkuttaa hyvästit suurelle osalle yhteistyökumppaneista, pääsarjatason pelaajista, pääsarjatason valmentajista ja yleisömääristä.
Raha, ammattilaisuus ja mielenkiinto poistuisivat Liigasta lähtevien mukana. KKV:n sakko viimeistelisi loputkin. Joten kyllä, Kekäläisen malli tulee olemaan ehdotus Liigalle. Liigan ja sen muiden seurojen on pakko tämä ehdotus hyväksyä, sillä ne eivät kestä seuraamuksia, jos ne jättävät sen hyväksymättä.
Tulisikohan Kekäläisestä jopa Pohjois-Amerikan malliin uuden sarjan kuvernööri? Hänen puhelimensa varmasti soi Atlantin yli, jossa malli on todettu toimivaksi. Tervetuloa kovan vallan aikaan, suomalainen sarjajääkiekko.
