Liigajoukkueiden talousasiat ovat nousseet jälleen pinnalle. Vaasasta kuului kirkuvan kotkan hätähuuto, ja konsulttiyhtiö EY julkaisi koruttoman liigaraportin seurojen taloustilanteista. Raportti sisälsi myös ehdotuksen sarjajärjestelmän uudistamisesta talous edellä.
Suomeen on syntynyt harhaluulo siitä, että pelkästään sarjajärjestelmällä olisi jotain tekemistä seurojen taloustilanteiden kanssa. On toki muistettava, että Liigan sulkemista perusteltiin yli 20 vuotta sitten sillä, että konkurssit estetään ja työpaikat säilyy, kun ei ole putoamisuhkaa.
EY ja monet muut ovat sinänsä oikeilla jäljillä siinä, että Liigan joukkuemäärää pitäisi supistaa. Konkurssien pelko on kuitenkin täysin väärä lähtökohta sarjajärjestelmäuudistukselle.
Jääkiekko on myös Suomessa liiketoimintaa, ja siihen kuuluu riski konkurssista, kuten muillakin aloilla. Putoavasta liigaseurasta saattaa hävitä kymmenen työpaikkaa, mutta nouseva liigaseura voi hyvin luoda 30 uutta.
Liigaseuroja eivät pelasta tai tuhoa sarjajärjestelmät, vaan seurojen ympärillä toimiva yhteisö. Lappeenrannassa oltiin viime keväänä tuntien päässä konkurssista, mutta estradille saapui uusia paikallisia omistajia, jotka pelastivat seuran. Nyt mitataan Vaasan alueen voimaa.
2000-luvulla Liigasta on pudonnut vain yksi seura konkurssin vuoksi. Espoo Bluesin taru päättyi keväällä 2016 jo pitkään jatkuneen holtittoman taloudenpidon vuoksi. Espoolainen yhteisö kuitenkin näytti, että konkurssin tuhkien päälle voi syntyä jotain hienoa. Metro-areenalla pelattiin syyskuussa 2024 taas reilun kahdeksan vuoden tauon jälkeen liigakiekkoa, kun uudesti syntynyt Kiekko-Espoo luisteli jäälle.
Kiekko-Espoo aloitti vuonna 2018 määrätietoisen matkan kohti Liigaa, joka oli tuolloin suljettu. Siitä huolimatta Espoossa naulattiin, että tavoitteena on pelata taas ylimmällä sarjatasolla jonain vuonna. Se toteutui koko espoolaisen yhteisön voimalla sarjajärjestelmästä riippumatta.
Myös Kuopiossa, Lahdessa ja Oulussa on historian saatossa noustu konkurssista takaisin liigakiekkoilun parrasvaloihin.
Vaikka väestöpohja on pienempi maakunnissa, niin konkursseja on aivan turha pelätä. Ne ovat hetkellisiä paikallisia tragedioita, mutta Suomen ainoassa ammattiurheilusarjassa riittää silti uusia yrittäjiä ja seuroja.
Isossa kuvassa konkurssit tarjoavat itse asiassa loistavan tilaisuuden Liigan joukkuemäärän supistamiselle. Sportin puheenjohtajan höpinöille Mestis-paikan ottamatta jättämisestä voi viitata kintaalla, sillä kukaan ei jätä käyttämättä mahdollisuutta pelata samassa sarjassa Jokereiden kanssa.
Huippu-urheilussa kaiken keskiö pitäisi olla nimenomaan urheilussa. Keskustelussa ollaan siirrytty vahvasti sivuraiteille, jos sarjajärjestelmän tarkoituksena on palvella vain seurojen taloutta.
On selvää, että jonain päivänä yleinen taloustilanne paranee, ja sitä kautta myös ainakin useimpien liigaseurojen kassatilanteet helpottavat. Mikään sarjajärjestelmä ei kuitenkaan auta siihen, jos viimeisen vuoden aikana Suomessa on irtisanottu tuhansia ihmisiä, eikä vienti vedä. Eikä sarjajärjestelmällä ole merkitystä silloin, kun taloudessa menee taas hyvin.
Pidetään asiat yksinkertaisina, ja nostetaan urheilu keskiöön. Liigaan 12 joukkuetta, kahdeksan pudotuspeleihin, kaksi kesälomille ja kaksi viimeistä Mestiksen kahden parhaan kanssa karsintasarjaan.
Työpaikkoja on tuon jälkeen huippukiekkoilussa vähintään yhtä paljon. Se johtuu siitä, että Mestiksessä on useampi ammattimainen ylöspäin pyrkivä seura. Konkurssien määrät riippuvat seurojen yhteisön voimasta ja merkityksellisyydestä, sekä taloudenhoidosta yhdistettynä yleiseen makrotilanteeseen.
Yksi asia on kuitenkin varma. 12 joukkueen Liiga ja neljän joukkueen karsintasarja palauttaisivat tunteen sekä jännityksen Suomen seuratuimpaan urheilusarjaan.
