Tunnustettakoon, en ole pelitapojen Sun Tzu enkä pelikirjojen kirjallisuustieteilijä. Rauman Lukosta sen sijaan uskottelen itselleni tietäväni jotain. Itse asiassa Lukko vastaa suurinta osaa "kiekkotietämyksestäni". Jotain mätää on Tansk...Raumanmaalla.
Risto Dufvan tapa ajatella peliä puolustuksen kautta ei varmasti yllättänyt ketään. Alkukaudesta maaleja lapattiin Lukon rysään keskeltä, oikealta ja vasemmalta - liekö sekään yllättänyt ketään. Mahtoi meidän Petri Vehasella olla jo ikävä Tatarstanin lokakuisia aurinkorantoja.
Hyökkäyspelin selkäranka tuntui olevan kiekosta luopuminen. Tuntui, että vain Mika Toivola olisi saanut Lukon noin sekaisin. Kiekkoa päätyyn ja sisukkaan ideattomasti perään. Avaukset, oih, ne avaukset omista. Kuviot olivat selvät kuin ensi viikon lottonumerot. Pelit kääntyivät tappioiksi kuin itsestään.
Tussilago farfara - kuplan vai kukkaan puhkeaminen?
Lukko havahtui pohjoisamerikkalaiseen kapitalistis-sosialistiseen työsulkuun kuin Pohjoismaista seonnut Freddy Lindfors: tanskalainen invaasio vyöryi Äijänsuolle. Peli kohentui kuin taikapotkusta uramalaisella yksilövetoisella hyökkäyspelaamisella. Jättiläisten olkapäillä on mukavampi seistä. Muutamalla sanalla, yleinen itseluottamus koheni. Jälleen olisi paikka maukkaalle kuin-vertaukselle, mutta tautologiat hyökkäävät päälle kuin yleinen ben-amor.
Täysveriset ammattilaiset jättävät työsulun mahdollisen päättymisen jälkeen kotimaisiin joukkueisiimme tätä mystistä voittamisen ja tekemisen kulttuuria, mutta vain silloin, mikäli useista tarjokkaista on valittu vain motivoituneimmat yksilöt. Mikkel Bödkeriä katsoessa uskoo helposti, että juuttipötikkä on tullut Raumalle tosissaan. Vierustoverikaan ei kehtaa laiskotella.
Asenteen puutostilasta Lukkoa ei ole voinut syyttää, peli on vain ollut paikoin pahasti, no, päämäärätöntä. Materiaali - ennen tanskalaisia - ei kohdannut ollenkaan pelillisten tavoitteiden kanssa. Nyttemmin Lukko on syttynyt taisteluun ilman Frans Nielseniä ja Philip Larseniakin.
Ehkä Raumalla pelataan kiekkoa vielä leskenlehtienkin vienossa tuoksussa. Suuren ja mahtavan kiekkomaa Tanskan selän taakse ei saa piiloutua, muuten kyse olisi vain onnekkaasta sattumasta.
