Kun runkosarja on kääntymässä viimeisen maaottelutauon jälkeen loppusuoralleen, KalPa porskuttaa sarjakakkosena. Sijoitus kuuden parhaan joukossa näyttää todennäköiseltä, jolloin kuopiolaiset pääsisivät suoraan puolivälieriin.
Kotiedun saaminen pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle ei myöskään ole täysin mahdoton ajatus. Kaikki vaikuttaa siis oikein hyvältä, valmistautuminen pudotuspeleihin voi siis alkaa ja mahdollisuudet on mennä vaikka päätyyn asti?
No ei varsinaisesti.
KalPalla on nykyisellä miehityksellään mahdollisuudet vaikka mihin. Tällä tarkoitan nyt vaikka iloista juhlaa remontin runtelemalla Kuopion torilla, tai jälleen kerran karvasta putoamista pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.
Tasaisessa sarjassa edellisviikkojen peliesitysten ailahteluiden perusteella säälipleijaritkaan eivät ole mahdoton ajatus.
Mitkä seikat sitten puoltavat sitä, että kuohuva virtaa huhtikuussa valtoimenaan Kauppakadun ravitsemusliikkeissä, ja radalle jääneet fanit soittelevat seuraavana päivänä työpaikoilleen olevansa kipeitä KalPan voitettua mestaruuden?
Maalivahtiosasto on nyt kunnossa. Lonkkavaivaisen Juha Toivosen tuuraajaksi ja ensi kauden ykkösveskariksi hankittu Pekka Tuokkola on osoittanut ensimmäisissä otteluissaan olevansa soveltuva vahti KalPan pelityyliin. Mikko Koskinen on pitänyt tasonsa koko kauden ajan yksittäisiä notkahduksia lukuun ottamatta, joita sattuu kaikille liigavahdeille pitkän runkosarjan aikana.
Tähän kaksikkoon savolainen kiekkoväki voi luottaa.
Kuluva kausi on monelle konkaripelaajalle varmasti viimeinen mahdollisuus voittaa jotain. Erittäin hyvää ja tasaista kautta pelaava Tommi Miettinen ilmoitti jo lopettavansa pelaajauran tähän kauteen, mutta esimerkiksi Jukka Hentusen tai omistaja-kapteeni Sami Kapasen jatkosuunnitelmat eivät ole vielä julkista tietoa.
Kapanen sai jo mahdollisuuden pelata poikansa kanssa SM-liigaa, joten onko kovin into jo tyydytetty ja uran ns. viimeinen tavoite jo täytetty? Motivaatio voittaa vielä pelaajauran aikana on NHL-konkarilla taatusti korkealla. Kokemusta edustavilla ratsuilla on nyt ehkäpä se viimeinen paikka pistää kilvet tanaan, vetäistä miekat esiin ja polttaa tulisilmillään vastustajat edestään kuin lohikäärmeet konsanaan.
Miten olikaan sitten sen toisen vaihtoehdon kanssa?
KalPan miehistö jää taas aivan liian heikoksi ja heiveröiseksi tosipelien alkaessa. Antti Halosen loukkaannuttua ja Pauli Levokarin epävarman pelikunnon ansiosta joukkue jäi täysin vaille isoa ja ilkeää fyysistä pelotetta. Adam Masuhr on joukkueen kovin taklaaja, mutta kokonsa puolesta ruotsalainenkaan ei ole mikään varsinainen mörssäri.
Toimitusjohtaja Kimmo Kapanen julisti joukkueen olevan valmis ja mestaruuden olevan ainoa tavoite, kun KalPa julkisti Joni Haverisen sopimuksen ennen siirtorajan umpeuduttua. Optimistinen ja uskoa omiinsa valava toimitusjohtaja ei toki muuta voi suustaan päästää, mutta Mestistä tahkonnut Haverinen ei todellakaan ole viisasten kivi siihen seikkaan, että kilpipaidat pääsisivät murjomaan Kanada-maljaa Lapin hiihtokeskuksiin. Mutta tämä ei ole Haverisen syytä.
Voiko olla niin, että puolustajien loukkaantumistilanne tuli todella yllätyksenä, eikä parempiin viime hetken hankintoihin todellakaan kyetty? Reagointia olisi kaivattu ehkä aiemmin. Mutta tilanne on nyt mikä on.
KalPa on päästänyt tällä hetkellä vähiten maaleja koko liigassa, joten alakerran voidaan todeta olevan sikäli kunnossa. Mutta ketkä tekevät sitten maalit?
Hyvä on, kuopiolaisten maalisaldo on runkosarjan kolmanneksi paras, mutta ailahtelevuus on ollut vuodenvaihteen jälkeen melko suurta. KalPa on perinteisesti luottanut aina hyökkäyspelaamiseensa, ja samaa jargonia kuullaan taas taatusti ennen pudotuspelien alkua.
Tämä löpinä voidaan unohtaa taas heti alkuunsa, kun tuomarit pistävät keltaiset kypärät päähänsä ja ryhdytään pelaamaan vähintään neljästi samaa joukkuetta vastaan. Linja muuttuu aina runkosarjan jälkeen, ja mailahäirintää sallitaan enemmän. Tämä on luonnollisesti myrkkyä kiekkokontrolliin pyrkivälle ryhmälle.
Pystyykö Jari Laukkasen johtama valmennustiimi kaivamaan jostakin vielä sellaisen variaation, jolla ehkäistään viime vuoden kaltainen täydellinen sulaminen tosipelien aikana?
Laukkanen on kyennyt suoraviivaistamaan hyökkäyspelaamista toimivalla tavalla, mutta välillä pelaajat tuntuvat olevan kentällä kuin sormi suussa vailla punaista lankaa. Millaisia kikkoja pystysuunnan kiekon miehillä Jari Laukkanen-Sami Hirvonen on takataskussaan, vai onko ollenkaan?
Valmennuksella on näytön paikka jo runkosarjan viimeisten pelien aikana, jotta epävakaat peliesitykset tasapainottuvat. Kahden edellisen ottelun maaliero on komea 8-0, mutta viiden peräkkäisen kotipelin tappioputki on tahra alkuvuoden saldoon.
Monen pelaajan pitää siis herätä. Peräänkuulutin jo konkareiden roolia kevään pelien koittaessa, joten koko kauden yössä hiihdelleen Kalle Kermaninkin on aika kalibroida asetukset kohdalleen ja alkaa paukuttaa maaleja. Onnistumiset ruokkivat itseluottamusta, ja tämä on näkynyt maalintekijäksi profiloituneen pelaajan kohdalla kauden mittaan ei-niin-positiivisella tavalla.
Mitä suurimmalla todennäköisyydellä KalPalle toivotetaan mukavat kesän odotukset jo puolivälierien jälkeen. Mestaruuksia ei ikävä kyllä voiteta hyökkäämällä, vaan puolustamalla. Nyt edes hyökkäys ei ole siinä iskussa, että kuopiolaisista olisi menemään päätyyn saakka.
Mikäli pelaajien taso vakiintuu ja valmennus pystyy yllättämään taktisilla oivalluksillaan, myönnän mielelläni olleeni väärässä.
KalPa ei kuitenkaan nyt vakuuta. Ei ainakaan vielä.
