Palataanpa ajassa taaksepäin. Tarkemmin sanottuna pimeään tammikuiseen torstai-iltaan 24.1.2013.
Paikkana Jyväskylä, taisteluparina JYP ja Ässät. Tammikuun kirous vihmoi pahimmillaan, väsyneet joukkueet tahkosivat kenties SM-liigakauden surkeimman koetoksen. Ajatukseni tuon pelin jälkeen olivat pitkälti nämä.
Molemmat joukkueet lähtivät otteluun pakkovoitto mielessä. Tuloksena oli silti iloton, tunteeton ja haluton kiekkopeli. Pelillisesti täysin mitätön kohellus.
Porilaiset olivat pullahtamassa ulos kevään koitoksista. Tuska viilsi joukkueen esitystä.
Tuolloin ei puhuttu Ässistä eikä sen maalivahdista. Ei Isonmäen huumasta tai mestaruudesta – hädin tuskin edes pudotuspelipaikasta.
"Kertomus siitä, miten Antti Raannasta tuli rantaa rakkaampi."
Pata ei ottanut pakkovoittoaan. Se hävisi JYPille lukemin 2-0.
Pahimmillaan runkosarjan kahdentenatoista pyristellyt Ässät näytti olevan menetetty tapaus. Ykkössentterikin karkasi kyseisen tammikuisen pelin jälkeen ruplajäille.
Tuon värittömän ottelun jälkeen tapahtui kuitenkin jotain. Tapahtumasarja, jonka myllerrettyä ei ole tarvinnut edes muistella, kuka Stephen Dixon oli.
Syntyi porilainen ilmiö. Syntyi tähtikultti nimeltä Antti Raanta. Syntyi Ässien mestaruustarina. Tappiollisen JYP-ottelun jälkeen alkoi SM-liigan lähihistorian yksi kauneimmista tarinoista.
Runkosarjan lopussa syntynyt käsittämätön neljäntoista ottelun voittoputki, kokonaisuudessaan aikavälillä 26.1. – 25.4. vain viisi tappiota.
Ainutlaatuinen tarina.
Tilastojen takana tuo tarina on kuitenkin vieläkin kauniimpi ja ainutlaatuisempi. Tarinan elementit ovat huumaavat.
Kertomus joukkueesta joka pimeyden kätköistä mukautui kapteeninsa Ville Uusitalon johdolla uudeksi ryhmäksi. Kertomus taistelutahdosta, Veli-Matti Savinaisesta, josta tuli lopullisesti "velimattisavinainen." Kertomus [Karri] Kivestä, valmentajasta, joka olisi pitänyt savustaa ulos.
Kertomus siitä, miten Antti Raannasta tuli rantaa rakkaampi.
SM-liigakausi 2012-2013 oli täynnä kohuja, liigan imagoa syövyttäneitä tapahtumasarjoja.
Ässät loi tarinansa itselleen - jaettavaksi kaikille kiekon ystäville. Kuin pelastavaksi enkeliksi kaiken kurjuuden keskelle. Tätä tarinaa saa ja pitää vaalia. Se on kauneudessaan kaiken hehkutuksensa ansainnut.
Nyt ja aina.
