- Onneksi sarja loppui. Yhtään peliä en olisi enää jaksanut, Joel Armia hymyili kultamitali kaulassaan.
19-vuotias laitahyökkääjä kertoi, että ässäjoukkue ei häkeltynyt Tapparan noustua kahden maalin takaa-ajotilanteesta tasoihin. Toisella erätauolla Ässien palaveri oli varsin selväpiirteinen.
- Päätimme yksinkertaisesti sen, että Tampereelle ei enää lähdetä.
Joukkueen yhteinen päätös kuvasti porilaisten kautta kokonaisuutenakin. Välillä syvissä vesissä uiskennellut porukka teki lopulta sensaatiomaisen nousun.
- Me olimme nimenomaan joukkue. Tuntuuhan tämä aika kummalliselta, kun miettii, että jossain vaiheessa olimme sarjassa kahdentenatoista. Jos tämä oli viimeinen pelini patapaidassa tällä erää, niin eihän tämä hirvittävän paljon paremmin olisi voinut päättyä.
Armia saalisti kevään pudotuspeleissä tehot 3+5. Odotukset etenkin maalisarakkeen kohdalla olivat ehkä korkeammalla, mutta joukkuepelaamisen saralla Armia otti kehitysharppauksen. Hyökkääjän puolustusinto oli kohdallaan, ja takakarvauksia riitti.
- No, jotain piti tehdä, kun en muuhun pystynyt, itsekriittinen nuorukainen arvioi.
Lähitulevaisuuden suunnitelmat eivät olleet vielä kovinkaan selvillä vielä puoli tuntia mestaruuden jälkeen.
- En oikein tiedä mitä odottaa, kun en ole ennen näissä kekkereissä ollut. Lauantaina ainakin toivoisin väellä olevan mahdollisimman paljon ässäpaitoja ja -huiveja, niin saadaan tori kunnolla punaiseksi.
