Pelicans tarvitsi kipeästi pisteitä illan ottelusta ja aloittikin kamppailun räväkästi. Vierasjoukkue iski taululle tylyt 0-3 lukemat ja näytti ratkaisseen pelin heti kättelyssä.
Kotijoukkue TPS oli kuitenkin lähes katastrofaalisen avauserän jälkeen toista mieltä ja nuoriso-osastonsa johdolla otti peliä hallintaansa toisessa erässä tehden myös kavennusmaalin.
Pelicans päästi pahasti pelistä irti kolmen maalin johtoasemassa, mutta TPS:n kirivaihde ei riittänyt aivan päätyyn asti. Pelicansin maalivahti Jere Myllyniemi oli huikeassa vireessä ja piti joukkuettaan tärkeillä hetkillä pystyssä. Hänen ansiostaan Pelicansin johto kesti loppuun asti.
Kauneusarvot toissijaisia
Pelicansille oli käydä illan ottelussa vanhanaikaisesti, kun se käytännössä lopetti pelaamisen murhaavan tehokkaan avauserän jälkeen. Yksi illan hahmoista oli Pelicansin kultakypärää kantanut Vili Sopanen, joka tiivisti ottelun Pelicansin näkökulmasta varsin osuvasti.
− Teimme sen mitä tarvitsi. Ei se ehkä mikään kaunis voitto ollut, mutta ei siitä kolmea pistettä enempää olisi saanut, vaikka se kuinka kaunis olisikin ollut. Ei tämä nyt ihan pakkovoiton paikka ollut, mutta sellainen kuitenkin, minkä todella tarvitsimme. Se saattoi näkyä myös pelissä, totesi Sopanen.
TPS:n viimeinenkin panos viimeisiä otteluita silmällä pitäen hävisi lauantaina, kun turkulaiset varmistivat jumbosijan välttämisen. Viimeiseen kotiotteluun ei löytynyt enää tarvittavaa keskittymistä ja sitä kuuluisaa viimeistä rutistusta, joka näkyi etenkin ottelun alkupuoliskolla.
− Emme olleet pelissä lainkaan mukana. Todella huonoa pelaamista meiltä. Emme noudattaneet lainkaan niitä asioita mitä ennen peliä sovimme, mietti TPS:n näkyvin hahmo Julius Vähätalo, joka teki kotijoukkueen kaksi ensimmäistä maalia.
TPS pääsi toisen erän vanhetessa paremmin peliin mukaan ja etenkin TPS:n nelosketju, jossa Vähätalo hyökkäsi Tapio Laakson ja Derek Famularen kanssa, sai painetta Pelicansin päätyyn. Kova työ palkittiin myös kavennusmaalilla.
− Se auttoi paljon joukkuetta ja meidän ketjummekin sai siitä lisäenergiaa, kun saimme tärkeän maalin tehtyä, pohti Vähätalo.
TPS:ää kiistatta auttoi Pelicansin passivoituminen.
− Noin se joskus urheilussa menee, kun saimme kuitenkin kolme maalia ensimmäiseen erään. Ei se ensimmäinen erä meiltä kovin hyvä ollut, eikä meillä ollut montaakaan maalipaikkaa, mutta teimme todella kovalla prosentilla maaleja, summasi Sopanen hieman vähätellen.
Pelicansin passivoituminen näkyi etenkin keskialueen pelaamisessa, sillä TPS pääsi kerta toisensa jälkeen Pelicansin ryhmittymän läpi turhankin vaivattomasti. Oma osansa oli Vähätalon mukaan toki TPS:n pelisuunnitelmalla.
− Katselimme aamulla videolta, että miten Pelicans keskialuetta pelaa ja pystyimme sitä hyödyntämään kahdessa jälkimmäisessä erässä.
Vähätalo toi TPS:n iskuetäisyydelle illan toisella maalillaan kolmannessa erässä, mutta pisteisiin asti ei TPS:n kiri riittänyt.
− Pääsimme vielä maalin päähän, mutta vastustajan maalivahti otti kyllä pari hyvää koppia. Ei aivan riittänyt tällä kertaa, harmitteli Vähätalo.
Myllyniemeä on kiittäminen paljosta, sillä TPS painoi koko kolmannen erän ansiokkaasti päälle, mutta Myllyniemen vire oli kotijoukkueelle liikaa. Tämän myönsi auliisti myös Sopanen.
− Kyllähän Jere oli tänään voiton takuumies. Hän otti monta upeaa torjuntaa ja jos hänellä olisi ollut huonompi päivä, niin peli olisi varmaan ainakin jatkoajalle asti mennyt.