- Vähän haikeat fiilikset tietysti. Peli nyt oli taas vähän mitä oli, kun se pääsi repeämään siinä toisessa erässä. Harmittaa siinä mielessä, että hävittiin, Severi Sillanpää puntaroi viimeisen patapaidassa pelatun ottelun jälkeisiä tunnelmia.
Vaikka torstain ottelua pystyi kuvaamaan lähes täydellisesti sanalla viimeinen, sisälsi se myös jotain ensimmäistä. Lukemiin 6-2-päättynyt peli oli Ässille kauden ensimmäinen tappio Pelicansia vastaan.
- En itse asiassa edes tiennyt tuollaista faktaa. Tietysti tappio harmittaa ja olisihan se ollut kiva päättää kausi voittoon, Sillanpää harmitteli.
Viime kaudella mestaruutta juhlineelle Sillanpäälle tappion lisäksi myös kauden päättäminen runkosarjaan oli luonnollisesti hieman epämiellyttävä kokemus.
- Olihan tämä aika karua verrattuna viime vuoteen. Kuitenkin tässä ammatissa se juttu, minkä takia tätä tehdään on, että pelattaisiin keväällä mahdollisimman pitkään ja mahdollisista mestaruuksista.
Koko ikänsä patapaitaa kantanut Sillanpää lähtee kokeilemaan tulevana syksynä siipiään muualla avoimin mielin. Hyökkääjän pääasiallinen tavoite on kehittää itseään ja ottaa urallaan jälleen yksi askel eteenpäin.
- Se on aika monella pelaajalla, kun pääsee uuteen ympäristöön ja joutuu vähän pois omalta mukavuusalueeltaan, niin siinä voi saada kehitettyä itseään vielä lisää, hän kertoi.
- Tietenkin toivon, että omalla kohdalla kävisi niin. Etenkin nyt kun on jäänyt vähän junnaamaan paikalleen, niin olisi hyvä saada kehitettyä itseään vielä lisää.
Vaikka Sillanpään uralla puhaltaakin pian uudet tuulet, ehtii monta vuotta samassa joukkueessa pelatessaan kerryttää kokemuksia laidasta laitaan. Kaudella 2010–2011 Sillanpäälle kirjattiin tehot 10+10. Vaikka tilastoihin merkittiinkin kaksinumeroinen luku maaleja, ei kymmenes edes Sillanpään omien sanojen mukaan ollut täysin hänen omaa ansiotaan.
- Ei tainnut silloin omasta lavasta mennä, että en oikein edes ymmärrä millä se onnistuttiin saamaan meikäläiselle, hän muisteli.
Sillanpää ehti ottelun jälkeen muistella uraansa Porissa myös muilta osin ja nimesikin kaksi parasta muistoaan Ässissä hymyssä suin.
- Junioriajoilta se A-junnuvuosi, kun oltiin finaaleissa ja meillä oli silloin ihan huikea joukkue. Siitä joukkueesta monta jätkää nousi Liigaan.
- Liigasta tietysti se viime kevät. Se oli se kruunu tälle tähänastiselle ässäuralle. Noustiin joka vuosi ja kehityttiin sieltä karsinnoista ja Mestiksen porteilta ja kärsivällisesti luotiin tätä meidän joukkuetta. Siitä neljän vuoden päästä nosteltiin kannua, hän päätti.
