1. Keväällä 2013 joukkueet iskivät yhteen täsmälleen samassa vaiheessa pudotuspelejä. Silloin Tappara oli tyly vastustaja raumalaisille ja meni finaalisarjaan voitoin 4-0. Miten ovat asetelmat muuttuneet vuodessa?
Hannu Viinikkala: Vuosi on tietysti aika pitkä aika, mutta kyllähän molemmat leirit muistavat varsin hyvin viime kevään tapahtumat. Valmennus molemmilla on pääosin samassa mallissa, joten se lisää tietämystä miten vuosi sitten mentiin. Näkisin molempien joukkueiden vahvistuneen, joten entistä tiukemmasta sarjasta on kysymys.
Lukko on ollut Tapparaa vastaan jo pidempään vaikeuksissa, ja se omalta osaltaan vaikeuttaa raumalaisten suorittamista. Lukko pelasi Bluesia vastaan kylläkin hyvin intensiivisen sarjan, jossa fokus oli vain omassa tekemisessä. Tämän perusteella Lukko tuskin on kauheasti kiinnostunut vastustajan tekemisestä, vaan pyrkii pelaamaan omaa peliään.
Vuosi sitten Lukko oli sarjan alussa tasapäinen Tapparan kanssa, mutta mitä pidemmälle mentiin, sen kauemmaksi Lukko joutui omasta tekemisestään. Se oli myös silloin sarjan suurimpia ratkaisupaikkoja.
Leo Runsas: Kyllä viime kauden pudotuspelien tapahtumat ovat varmasti kummallakin tarkasti muistissa. Raumalaisilla jäi varmasti jotain hampaankoloon viime kauden karvaasta tappiosta. Raumalla myös odotetaan jälleen kerran menestystä, joten paineita riittää silläkin saralla. Se miten Lukko pystyy käsittelemään painetilan välierissä, nousee varmasti tärkeään asemaan.
Tappara hallitsi joukkueiden kohtaamisia runkosarjassa ja muun muassa Olli Palola oli paha pideltävä Lukolle. Lukonkin materiaalista löytyy laajuutta ja laatua, joten joukkue pystyy laittamaan Tapparalle kampoihin. Tapparakaan ei päässyt Pelicansia vastaan helpolla, joten liikoja luuloja ei tamperelaisleiristä varmasti löydy. Se kumpi pystyy pitämään oman tekemisensä paremmin kasassa, on vahvoilla.
2. Jääkiekon yksi klisee sanoo, että se joukkue voittaa sarjan, kummalla on parempi neloskenttä. Mitkä ovat joukkueiden pelaajamateriaalien vahvuudet ja heikkoudet?
Viinikkala: Klisee on usein osoittautunut oikeaksi, ja sillä on varmasti omat merkityksensä myös tässä sarjassa. Lukon nelosketju Erik Riska-Filip Riska-Olli Sipiläinen oli Blues-sarjassa raumalaisten tasaisin suorittaja.
Tehtävänä oli illasta toiseen vastustajan kärkiketjun eliminointi ja siinä kolmikko onnistui mukavasti. Lisänä duunariosasto nakutti muutaman maalinkin, joten nelosketju Lukolla on lähtökohtaisesti kunnossa.
Lopuista hyökkääjistä Lukko saa rakennettua kolme varsin tasaista ketjua, joilta kaikilta voi odottaa myös maalien tekoa. Tässäkin Lukko onnistui varsin mukavasti, ja tehot jakautuivat laajalle rintamalle.
Puolustuspää Lukolla ei ole mitenkään maaginen. Kahdeksan mestaruuden Ilkka Mikkola johtaa alakertaa hurjalla kokemuksellaan. Puolustajista vain kaksi on hieman kookkaampaa miestä, joten se voi olla pieni miinus Tappara-sarjassa.
Lukon vahvuus runkosarjassa oli loistava ylivoimapeli, mutta puolivälierissä se osa-alue oli täysin eksyksissä. Miesylivoimalla Lukon pitää pystyä parantamaan huomattavasti, mikäli joukkue haluaa kaataa Tapparan neljästi.
Runsas: Myös Tapparalla löytyy materiaalistaan niin leveyttä kuin laatuakin. Maalivahtiosastolla Juha Metsola ja Andy Chiodo ovat paljonvartijoina. Laatu riitti runkosarjassa, eivätkä puolivälierätkään huonosti menneet.
Metsolan ykkösmaalivahdin asema on selkeä ja päävalmentaja Jukka Rautakorpi luottaa mieheen. Chiodo ei paljoa vastuuta ole saanut kauden aikana, mutta pystyy kyllä paikkaamaan tarvittaessa.
Puolustuspäässä Tapparalla löytyy suuri määrä kokemusta. Joukkueessa on viisi yli 30-vuotiasta puolustajaa ja myös laatu on kohdallaan. Ketään jääkaappipakastimen kokoista mörssäriä ei kirvesrinnoiltakaan maalin eteen löydy, mutta esimerkiksi Markus Kankaanperä ja Pekka Saravo pystyvät kyllä fyysiseen luutimiseen.
Kiekollista osaamista tamperelaisten siniviivalta löytyy runsaasti ja Lukko saa olla myös ylivoimalla tarkkana muun muassa Teemu Aallon kanssa.
Hyökkääjistön laatuun Tappara ei myöskään tule heti kaatumaan. Huippuluokan nelosketjuista puhuttaessa täytyy nostaa esiin kirvesrintojen nelossentteri Tomas Plihal. Tšekki ei ole tehopisteillä tällä kaudella juhlinut, mutta tuo laajuutta ja laatua sentteriosastolle. Jarkko Malinen on toinen hyvä esimerkki alempien ketjujen puurtajasta, jonka arvo joukkueelle on iso.
Tappara hankki siirtoajan loppupuolella Jukka Voutilaisen tuomaan lisälaatua joukkueeseen. Vielä, kun joukkueesta löytyy muun muassa Ville Niemisen, Pekka Jormakan, Palolan ja Josh Greenin kaltaisia laatumiehiä, tehoja pitäisi löytyä. Haalariosastokin on kunnossa.
Tapparan haasteita tulevat olemaan maalivahtiosaston riittävyys ja erikoistilanteet. Metsola on taas kerran paljonvartijana, joten miehen on kestettävä paineet. Joukkueen alivoimapeli on ollut tähän mennessä Liigan parasta pudotuspeleissä, mutta ylivoima on ollut kolmanneksi heikointa. Vain tippuneet Blues ja HPK ovat olleet tehottomampia ylivoimalla.
3. Pelien tärkeys kun kasvaa, myös maalivahtien onnistuminen nousee entistä suurempaan arvoon. Juha Metsola ja Ryan Zapolski ovat paljon vartijoina, mutta millaisia miehiä maskien takaa löytyy?
Viinikkala: Lukko-vahti Ryan Zapolski pelasi viime kaudella ECHL-sarjaa, eikä huonosti pelannutkaan. Palkinto toisensa perään päätyi miehen kirjahyllyyn, joten voittavasta torjujasta on kysymys. Kulunut kausi on kuitenkin Zapolskille ensimmäinen Euroopassa, joten totuttautumiseen meni ymmärrettävästi aikaa.
Jenkkiveskari torjui kuitenkin Lukon maalilla lähes kaikki joukkueensa runkosarjan ottelut, joten rutiinin kehittymiselle ennen pudotuspelejä oli hyvää aikaa.
Blues-sarja meni Zapolskilta nousujohteisesti. Alkuun espoolaiset löivät kiekkoja Lukon verkkoon kovalla prosentilla, mutta sarjan kolmessa viimeisessä ottelussa oli toinen ääni kellossa. Nyt kun mies on torjunut ensimmäisen sarjavoiton kotoisessa Liigassamme, jatkaminen toiseen sarjaan on varmasti paljon helpompaa vaikka vastus koveneekin.
Runsas: Metsolalla on edessään taas kova näytön paikka. Kiekkokansan muistissa on vielä hyvin se, kuinka mies haparoi viime kauden finaalisarjassa, eikä pystynyt auttamaan Tapparaa mestaruuteen. Jos Metsola onnistuu näissä pudotuspeleissä paremmin, se on iso sulka miehen hattuun. Metsolan korvienvälin kestävyys nousee taas arvoon arvaamattomaan tänäkin vuonna.
Tämän kauden runkosarja meni Metsolalta hyvin. Mies pelasi 56 ottelua ja torjuntaprosentti oli kiitettävä 92,64. Ei siis lainkaan huono suoritus, sillä irtosi maalivahtitilaston viides sija. Pelicansia vastaan koko joukkue joutui vääntämään tosissaan, mutta Metsola kantoi oman kortensa kekoon torjumalla 93,33 prosentin tarkkuudella.
Koko ottelusarjan näkökulmasta Zapolskin ja Metsolan kaksinkamppailu on todella mielenkiintoista seurattavaa. Kakkosmaalivahdit Simon Nielsen ja Chiodo jäävät täysin näiden kahden miehen varjoon. Heidän peliaikansa tulee jäämään olemattomiin, elleivät ykkösmaalivahdit loukkaannu tai romahda pelillisesti täydellisesti.
4. Tappara eteni välieriin kuuden ottelun kautta. Lukko puolestaan tarvitsi seitsemän kamppailua jatkopaikkaan. Kumpi jatkaa finaaleihin ja kummalle jää kohtaloksi siirtyä pronssipeliin?
Viinikkala: Veikkaaminen ei ole meikäläisen parhaita puolia, mutta kokeillaan nyt kuitenkin. Fyysinen rasitus ennen sarjaa meni nyt huomattavasti viime vuotta tasaisemmin. Yhden pelin vähemmän pelanneella Tapparalla on nähdäkseni pieni etu sarjan edetessä pidemmälle.
Lisäksi kotiedulla on aina merkityksensä, vaikka mitä muuta sanottaisiin. Aiemmat matkustelut sekä nyt tehtävä siirtyminen paikasta toiseen eivät näyttele oikeastaan mitään roolia.
Lukko lähtee sarjaan siinä mielessä hyvästä tilanteesta, että toipilasosastolla ei ole juurikaan porukkaa. Varsinkin hyökkäykseen on käytettävissä useampikin vaihtomies, jos väsymys painaa jonkun puserossa. Määrättyjen runkopelaajien terveyttä ei voi kuitenkaan väheksyä, ja heitä Lukko tarvitsee kaukalossa selviytyäkseen finaalisarjaan.
Näillä arvioilla uskon Tapparan voittavan sarjan lukemin 4-2.
Runsas: Näiden ottelusarjojen loppulukemien veikkaaminen on aina piinaavaa ja hankalaa. Tappara on tietenkin ennakkosuosikki, mutta Lukkokaan ei jää aseettomaksi.
Kuten Hannu mainitsi, kotietu tulee näyttelemään tässäkin sarjassa omaa osaansa. Myös fanit voivat lähteä isomminkin joukoin liikkeelle vieraspeleihin, sillä kaupunkien välillä ei ole välimatkaa kuin noin 140 kilometriä. Odotettavissa on siis suuria yleisömääriä ja hyvää tunnelmaa.
Tapparan sairastupa ammottaa tyhjyyttään ja reservissä on kentällisen verran pelaajia. Jos ottelusarja venyy pitkäksi, näistä asioista on varmasti etua tamperelaisille. Myöskään joidenkin pelaajien loukkaantumiset tai epäonnistumiset eivät kaada joukkueen peliä heti kättelyssä.
Jos loppulukemia on pakko veikata, sanoisin tulokseksi saman 4-2 Tapparalle. Lukko kaipaa pärjätäkseen vierasvoittoa heti sarjan alkuun. Selvemmät lukemat Tapparalle ovat mahdolliset, jos joukkue onnistuu murtamaan Lukon pelaamisen heti kahdessa ensimmäisessä ottelussa.
