Jatkoajan paikallistoimitukset löivät itsensä likoon ja ennakoivat Tapparan ja HIFK:n välistä puolivälieräsarjaa. Tampereen toimitusta väittelyssä edusti Juha Oinonen ja Helsingin toimitusta Sami Iilomo.
HIFK:lla on henkinen yliote Ilves-voittojen myötä. Tappara on kuitenkin joukkueista paremmassa fyysisessä kunnossa.
Iilomo: Vaikka HIFK katkaisi pahimman alavireen jo runkosarjan kahdella viimeisellä kierroksella ja jatkoi villi kortti -kierrokselta voitokkaasti, en puhuisi vielä henkisestä yliotteesta.
Ilves-sarja valmisti kuitenkin HIFK:ta loistavasti, ja näen joukkueen saavan etua tulevaan sarjaan. Helsinkiläisten itseluottamus oli kadoksissa pitkään, ja ennätysottelun voitto toi takuuvarmasti uskoa omaan tekemiseen, vaikka kyseessä ei mikään maali-iloittelu ollutkaan. Henkisesti oli myös tärkeää hakea kauden ensimmäinen voitto Hakametsän hallista.
HIFK:n etu on myös, että joukkue pääsi tutustumaan pudotuspelikiekon tuomarilinjaan. Toki linja vaihtelee jossain määrin ottelujen ja varsinkin ottelusarjojen välillä, mutta raamit ovat helsinkiläisille selvät.
Tappara on tosiaan saanut levätä ja herkistellä kuntoaan siinä, missä HIFK on joutunut tahkoamaan yli kolmen ottelun minuutit parissa päivässä. Toisaalta punapaitojen koneesta lähti ainakin karstat ja neljä päivää on ammattikiekkoilijalle riittävä aika palautua rankastakin rasituksesta.
Alussa eroa tuskin näkee, mutta jos sarja jatkuu pitkään, saattaa tamperelaisten tuoreus näkyä kaukalossa.
Jussi Tapolalle pudotuspelit ovat päävalmentajauran ensimmäiset. Jos HIFK saa sarjalle voitokkaan alun, Tapolan kyky reagoida joutuu todelliseen testiin.
Oinonen: Tapola on suomalaiselle kiekkoyleisölle edelleen jokseenkin tuntematon tekijä. Median edessä Tapola on vaikeuksista huolimatta esiintynyt hillitysti ja rauhallisesti – "pukukoppi-Tapolan" roolista ei ole selvää kuvaa.
Koko runkosarjaa ajateltuna Tapola on käynyt läpi huikean prosessin: Jukka Rautakorven varjosta yllättäen päävalmentajaksi, marras- ja joulukuu masentavaa rämpimistä ja lopulta mieletön tasonnosto kevätkaudella.
Runkosarjan viimeiset ottelut antoivat hyvän kuvan Tapparan kyvystä nostaa joukkueena tasoaan – Tapolalla varmasti asiassa jokin rooli on. Tappara oli Ilvestä ja KalPaa vastaan ensimmäiset erät täysin aseeton. Kaksinkamppailut hävittiin, vastustaja luisteli huomattavasti paremmin, syötöt eivät menneet omille.
Molemmissa otteluissa toiseen erään luisteli uudestisyntynyt ja kasvonsa pessyt Tappara, joka taisteli, luisteli ja keskittyi oikeisiin asioihin. Väitän, että Tapolalla on kykyä reagoida ja korjata joukkueen peliä. Runkosarjassa ja pudotuspeleissä tilanne on kuitenkin eri.
HIFK:n mahdollisuudet ovat nimenomaan ottelusarjan alussa. Helsinkiläisillä on alla voitokas ottelusarja, Tappara on ollut yli viikon pelaamatta. Jos HIFK voittaisi avauspelin Tampereella, joutuisi Tapolan lisäksi koko tamperelaisjoukkue kovaan testiin. En kuitenkaan usko, että avauspelin tappio nousisi kirvesrinnoille ylivoimaiseksi esteeksi.
Timantit ja sankaritarinat syntyvät kovassa paineessa. Peräti 13 Tapparan pelaajaa oli pelaamassa myös viime kevään loppuotteluissa. Heistä kymmenen oli mukana myös kaksi vuotta sitten. Tapparalla on yksi ainoa tavoite, voittaa suomenmestaruus. Surkea syyskausi ei kaatanut Tapparaa eikä kaada yksi tappio pudotuspeleissä.
HIFK:n pelikirjasta ei löydy uusia vaihteita Tapparaa vastaan.
Iilomo: Tarvitseeko tässä vaiheessa kautta enää kaivaa uusia kaniineja hatusta? HIFK:lla on ollut jokainen osa-alue jossain vaiheessa kautta kunnossa ja viime peleissä on ollut viitteitä, että paketti on paremmin kasassa kuin koko tänä vuonna.
On kuitenkin selvää, että Ilves-sarjan kaltaiset otteet eivät riitä Tapparaa vastaan. Ennemmin lähtisin hakemaan sitä puuttuvaa palasta yksilöistä. HIFK laukoi Ilvestä vastaan 141 kertaa ja loi lukuisia maalipaikkoja, mutta teki vain neljä maalia. Viimeistelyn terävyys pitää löytyä nimenomaan yksilötasolla.
Myös puolustuksessa tapahtui henkilökohtaisia virheitä. Kiekonmenetyksiä ja merkkausvirheitä, joista syntyi vastustajalle vaarallisia tilanteita tai punapaidoille rangaistuksia. Daniel Grillforsin puuttuminen toisessa korostui varsinkin siinä vaiheessa, kun Matt Generous hölmöili itsensä suihkun puolelle.
Jos Grillfors on pelikunnossa, on HIFK:n puolustus selvästi parempi.
Yksilöistä puhuttaessa suuressa roolissa on Corey Elkinsin pelikunto. Pystyykö mies pelaamaan ja jos pystyy, missä kunnossa. Jenkkisentteri on kuitenkin parhaimmillaan juuri niissä pienissä asioissa, joilla otteluita ratkotaan. Ilvestä vastaan HIFK hävisi aloitukset rumasti, Elkins kuuluu vastaavasti koko sarjan parhaimmistoon.
Elkins johti ennen loukkaantumistaan myös huimaan vireeseen äitynyttä ketjua, jossa laidoilla viilettivät Juuso Puustinen ja Nikolai Goldobin.
Antti Törmänen on valmentanut lyhyellä päävalmentajaurallaan joukkueensa kolmesti mestaruuteen, kolmessa eri sarjassa (Mestis, A-nuoret, Sveitsin liiga) ja noilla meriiteillä voi uskoa, että myös penkin takaa löytyy tarvittavat tiedot ja taidot. Tapparalla vastaavasti suurin kysymysmerkki taitaa löytyä penkin päästä.
Tapparan hyökkääjät ovat kokonaisuutena liian pieniä ja pehmeitä HIFK:iä vastaan.
Oinonen: Jos jääkiekko-ottelu olisi pelkkää kulmavääntöä, niin Tapparan peli voisi kaatua pehmeähköihin hyökkääjiin. Pelit kuitenkin ratkeavat – varsinkin pudotuspeleissä – usein vastaiskuihin ja erikoistilanteisiin. Näissä tilanteissa pelimiehet kuten Olli Palola ja Jan-Mikael Järvinen ovat Liigan eliittiä ja ratkaisupelaajia.
Kuka esimerkiksi Oulussa edes muisti Juhamatti Aaltosen laiskaa puolustusasennetta tai pehmeyttä laiturin iskiessä suomenmestaruuden ratkaisseen maalin?
Tapparan ei kannata lähteä kilpailemaan HIFK:n kanssa fyysisessä pelissä. Kirvesrintojen vahvuudet ovat liikkeessä ja kiekonkäsittelyssä. Nämä pehmeäksi mainitut hyökkääjät löytävät kentällä toisensa ajoittain jopa maagisen oloisesti. Jos maalipaikoista lyödään kiekko maaliin, ei kukaan kaipaa lisää taklauksia.
Ja jos Tapparan peli jossain aviheessa kaipaa lisäsytykettä, niin ainakin Masi Marjamäki ja Josh Green pystyvät joukkuetta herättelemään kovilla taklauksilla.
HIFK:n Micke-Max Åsten ja Matt Generous ovat käveleviä aikapommeja turhien jäähyjen suhteen. Tapparan tehokasta ylivoimaa vastaan tämä kostautuu.
Iilomo: Tapparan ylivoima on ollut kiistatta todella tehokasta kauden loppupuoliskolla, mutta en näe Åstenia ja Generousia missään erityisasemassa. Turhien rangaistusten välttäminen on koko joukkueen asia.
Ilvestä vastaan Generousilla meni vati nurin ja tuloksena oli todella typerä ulosajo useamman kaksiminuuttisen kera, mutta toisaalta yleensä jenkki on jättänyt suurimmat ylilyönnit runkosarjaan. Sunnuntain rangaistus saattoi toimia jopa hyvänä muistutuksena siitä, että typerät jäähyt eivät kuulu tähän vuodenaikaan.
Åsten taas oli elementissään edellisessä sarjassa. Hämmensi jatkuvasti pelaamalla harmaalla alueella, hankki vastustajalle jäähyjä ja raastoi itsensä ihon alle. Vaikka Åsten oli usein tapahtumien keskipisteessä, otti hän vain kaksi rangaistusta, joista molemmissa mukaan lähti myös vastustajan pelaaja.
Lisäksi turha jäähy on mielestäni käsite, jonka jokainen näkee eri tavalla. Jos ottaa yhden kaksiminuuttisen, jolla saa esimerkiksi oman joukkueen syttymään tai vastustajan konseptin sekoamaan, ei mielestäni ole kyseessä turha jäähy.
Sen sijaan villi kortti -kierroksella nähtiin oikeasti turhia jäähyjä myös muilta, esimerkeiksi sopivat hyvin väärä vaihto ja kolme kiekko katsomoon -rangaistusta.
HIFK saa vastaansa pudotuspelien parhaan puolustuskuusikon. Ei parhaita yksilöitä, mutta parhaan kuusikon.
Oinonen: Vuodenvaihteen jälkeen Tappara on löytänyt puolustukseensa toimivan kokonaisuuden. Syksyn epävarmat suorittajat Pasi Puistola, David Kolomatis ja Atte Mäkinen vaihtuivat Alexander Bonsakseniin, Henrik Tömmernesiin ja Aleksi Elorinteeseen. Jokainen otti oman roolinsa saman tien haltuun, eikä edeltäjiä olla kaivattu.
Tapparan nykytilanne on hyvä, mutta sysimustat pilvet vaanivat loukkaantumisia ja muia poissaoloja odotellen.
Runkosarjan viimeisessä pelissä Puistola ja Kolomatis pääsivät pitkästä aikaa pelaamaan. Kolmannen pakkiparin muodostanut kaksikko oli koko ensimmäisen erän suurissa vaikeuksissa ja pahasti luistelussa jäljessä. Puistola-Kolomatis-parin virheiden myötä KalPa pääsi iskemään avausmaalin ja yrittämään toista rangaistuslaukauksesta.
Pudotuspeleissä ei vastaavaan sössimiseen ole varaa. Varsinkaan, kun ensimmäisenä vastaan asettuu runkosarjassa eniten maaleja iskenyt joukkue.
Tapparan puolustus on nimenomaan vahva kokonaisuus, jossa vahvuudet on hyvin roolitettu. Haluan kuitenkin nostaa esille yhden yksilön, Teemu Aallon. Konkaripuolustaja takoi vaikean viime kauden jälkeen uransa toiseksi parhaat tehopisteet ja suoritti vahvasti myös puolustuspäässä.
Toissakeväänä Aalto oli pudotuspeleissä Tapparan parhaimmistoa. Aika näyttää, irtoaako tänä keväänä samanlainen vaihde.
