Henrik Haapala. Jere Karjalainen. Teemu Aalto. Muun muassa tämän tasoisia pelaajia Tappara on pistänyt kokoonpanon ulkopuolelle runkosarjan lopulla. Loukkaantumiset on kiistetty, mutta se saattaa olla mediapeliä. Ehkä tärkeitä pelaajia on säästelty pudotuspelejä varten.
Mielenkiintoisempaa olisikin tietää perustelut toistuville kokoonpanomuutoksille. Tappara hankki siirtoikkunan takarajalla uusia pelaajia, jotka on ajettava kokoonpanoon sisään. Onko sen takia kuitenkaan mielekästä rikkoa toimivat parivaljakot?
Jos ammattijääkiekkoilija ei pudotuspelien kynnyksellä syty taistelemaan joukkueensa puolesta, niin pari peliä katsomossa tai siirto ketjuhierarkiassa alemmas tuskin ratkaisee ongelmaa
Kristian Kuusela ja Jani Lajunen ovat pelanneet lähes koko kauden yhdessä ja ovat joukkueen tärkeimpiä pelaajia sekä tasaviisikoin että erikoistilanteissa. Haapala taas on pelannut kauden parhaat pelinsä nimen omaan Kuuselan rinnalla.
Parissa ottelussa Kuuselan paikan Lajusen laidalla otti huikean kauden pelannut Karjalainen. Haapala on ollut kokoonpanon ulkopuolella tai useimmiten pelannut Jan-Mikael Järvisen laidalla.
Kenenkään edellä mainitun peli ei kokoonpanomuutoksista petraantunut. Osin valmennus on palannut ennestään tuttuihin kokoonpanoihin, mutta pieniä muutoksia nähtiin runkosarjan loppuun asti.
Ensimmäiseen puolivälieräotteluunkin tehtiin pieni muutos, kun Haapala nousi takaisin kokoonpanoon Miika Heikkilän paikalle Arttu Ilomäen ketjuun. Haapala pelasi runkosarjan aikana vain kolmessa ottelussa Ilomäen kanssa samassa ketjussa.
Nimen omaan ajoitus kokoonpanojen muuttamiselle on erikoista. Pitkän kauden aikana koostumuksia ei juuri muutettu kuin pakon edessä. Kauden tärkeimpien pelien kynnyksellä Tappara-valmennus sen sijaan intoutui lähes joka ottelussa kokeilemaan erilaisia kokoonpanoja.
Valmennuksella oli syksy ja talvi aikaa kokeilla erilaisia kokoonpanoja. Viime viikkojen kaltaisia myllerryksiä ei kuitenkaan nähty, vaikka loukkaantumisia ja muita poissaoloja tuli kauden mittaan. Pudotuspeleissä menestyminen vaatii äärimmäistä keskittymistä. Uskoisin, että keskittymistä vaikeuttaa, jos ei tiedä kenen kanssa missäkin pelissä pelaa.
Jos taas kyse on joukkueen tai yksittäisten pelaajien herättelystä, niin ongelma kuulostaa vaikeammin ratkaistavalta. Jos ammattijääkiekkoilija ei pudotuspelien kynnyksellä syty taistelemaan joukkueensa puolesta, niin pari peliä katsomossa tai siirto ketjuhierarkiassa alemmas tuskin ratkaisee ongelmaa.
Totta kai valmennuksen pitää reagoida, jos kokoonpanossa on niin sanottuja vapaamatkustajia. Mielestäni tässä vaiheessa kautta pitäisi kuitenkin pyrkiä vakauteen. Toimivat kokoonpanot eivät yleensä synny saman tien, vaan onnistuminen vaatii aikaa.
Tappara-miehistöllä on aikaa maksimissaan huhtikuun loppuun, mutta ensimmäinen vaihe on neljästä seitsemään peliä.
