Ruotsin pelasti välieräottelussa maalinteon tehokkuus sekä maalilla torjunut Anders Nilsson. 

Ensimmäisen erän alku ei nimittäin antanut viitteitä siitä, että Ruotsi tulisi voittamaan välieräottelua. Ruotsi ei rytmittänyt peliä kontrollolähdöillä oikeastaan ollenkaan, minkä myötä peli meni puskemiseksi. 

Ruotsi lähti hyökkäyksiin nopealla rytmillä tilanteissa, joissa olisi voinut rytmittää peliä. Kiekollinen pelaaminen muuttui kiekon kuskaamiseksi.

Näin Ruotsin kiekollinen pelaaminen sakkasi, koska viisikon sisäiset etäisyydet kasvoivat liian suuriksi, eikä kiekollisella pelaajalla ollut tukea tai syöttösuuntia. 

Yhdysvallat kontrolloi ja hallitsikin ensimmäistä erää, niin maalipaikoissa kuin kiekollisessa pelaamisessa. Kun Ruotsi hyökkäsi heikolla viisikon rakenteella, heijastui se heti heidän puolustuspelaamiseen.

Ruotsi pyrki ajoittain hidastamaan ja torppaamaan trap-pelaamisen avulla Yhdysvaltojen nopeat hyökkäyksiinlähdöt, mutta Yhdysvaltojen puolustajien oli helppo purkaa ensimmäinen paineistuspelaamisen taso alakolmion avulla.

Keskuhyökkääjä haki tarpeeksi lähelle tarjoten tukea ja syöttösuunnaan keskikaistalle. Ruotsin trap-pelaamisen kärkimies pyrki estämään alakolmiossa kiekottelua yksin, mikä oli tie turmioon. Yhdysvallat pystyi läpi erän luomaan alueellisen ylivoimatilanteen näissä tilanteissa.

Ruotsi pyrki myös paineistamaan vähintään kahdella pelaajalla erän aikana, mutta kolme muuta pelaajaa eivät tarjonneet tukea. Yhdysvaltojen kiekotellessa alakolmiossa hyökkäyksiinlähdön aikana kaksi muuta hyökkääjää ampaisivat hyökkäyssiniviivalle pyrkien venyttämään Ruotsin viisikkoa. 

Yhdysvallat pystyi näin jälleen luomaan alueellisen ylivoimatilanteen, mikä helpotti ensimmäisen paineistustason murtamisessa.

Kun ensimmäinen paineistustaso oli Yhdysvaltojen kiekottelulla murrettu, pääsi se keskialueen yli ja hyökkäysalueelle kiekon kanssa kolmen pelaajan ja ajoittain jopa neljän pelaajan rintamissa.

Yhdysvallat loikin tukuttain laadukkaita maalipaikkoja, mutta Ruotsin maalillla torjunut Nilsson piti Ruotsia pystyssä silloin, kun ruotsalaiset sitä eniten kaipasivat. Yhdysvaltojen kakkosketju Johnny Gaudreau − Nick Bonino − Cam Atkinson loi ensimmäisessä erässä ja koko ottelussa Yhdsyvaltojen laadukkaimmat maalipaikat. 

Käännekohta avauserän lopulla

Käännekohta ensimmäisessä erässä oli Ruotsin alivoiman tappo ja tämän jälkeinen pidempi pyöritys hyökkäysalueella, jonka myötä Ruotsi alkoi saada muutettua pelin virtausta suotuisaksi itselleen.

Ruotsi alkoi rytmittää peliä hieman monipuolisemmin, mikä toi rakennetta hyökkäyspelaamiseen. Keskushyökkääjä laskeutui lähelle tarjoamaan keskikaistalle syöttösuunnan, minkä ansiosta Ruotsi pääsi ajoittain yhtenä rintamana hyökkäysalueelle. Kolmiopelaamisen avulla Ruotsi pystyi murtamaan Yhdysvaltojen paineistustason.

Lopulta Viktor Arvidssonin maali rentoutti kiekollista pelaamista sillä tavalla, että Ruotsi alkoi pelata vielä paremmin kiekolla. Silti Yhdysvallat voitti laadukkaat maalipaikat ensimmäisessä erässä 5−4.

Toisessa erässä Ruotsi näytti tehokkuutensa maalipaikoissa. Ruotsalaiset ottivat neljän minuutin jäähyn, mutta tekikin itse 2−0-maalin, kun Magnus Pääjärvi onnistui maalinteossa. Yhdysvaltojen pelaajien turhautuminen alkoi vaikuttaa ottelun kulkuun, kun Gaudreau huitoi itsensä jäähylle.

Tämän jälkeen Ruotsi teki pikaisesti kaksi maalia. Samalla Yhdysvaltojen peli hajosi käytännössä täysin.

Yhdysvallat ei enää rytmittänyt peliä, vaan alkoi puskea peliä tilanteissa, kun peli olisi vaatinut rytmittämistä ja yhtenä viisikkona hyökkäämsitä. 

Ruotsi kontrolloi peliä sekä kiekolla että kiekottomana. Ruotsin puolustuspelinopeus riitti vallan mainiosti puolustamaan Yhdysvaltojen hyökkäyspelinopeuden ja kiekon kuskaamiset keskialueella.

Kolmannessa erässä Yhdysvallat pyrki tulemaan otteluun mukaan rytmittämällä peliä kiekollisena, jolloin se pystyi myös hyökkäämään viisikkona. Se pystyi luomaan laadukkaita maalipaikkoja, kun Ruotsi hieman himmasi vauhtia ja tyytyi puolustamaan. Jälleen esiin nousi kuitenkin Nilsson isoine torjuntoineen.

Yhdysvallat ei pystynyt ottelun kriittisimmillä hetkillä luottamaan omaan peli-identiteettiinsä, eli lyhytsyöttöpeliin ja kolmioiden luomiseen ympäri kaukaloa. 

Kun Yhdysvallat ei hyökännyt viisikkona, ei se saanut keskialueelle kiihtyvää viisikkoa, eikä siten korkeaa hyökkäyspelinopeutta. Näin ollen Ruotsin puolustuspelinopeus riitti helposti puolustamaan johtoa.