Peluuttaminen, tehottomuus, maalivahtipeli ja erikoistilanteet. Siinä neljä ongelmaa, mitä on yhdistetty Helsingin Jokereihin ensimmäisellä pudotuspelikierroksella. Peluuttaminen ja maalivahtipeli on kunnossa. Erikoistilanteet ja tehottomuus vaivaa Jokereita raskaasti.
Taitoa Jokereiden pelaajilta pitäisi yllin kyllin löytyä, siitä homman ei pitäisi olla kiinni.
Sunnuntain ottelussa Jokerit jäi ansaitusti nollille Moskovassa. Ylivoimaa oli tarjolla rutosti, mutta kiekkoa ei joukkue saanut ohi kokeneen Aleksandr Jerjomenkon, vaikka hyvää yritystä olikin jatkuvasti.
Erikoistilanteisiin isoja muutoksia
Ylivoimasta on kaikkien puheiden mukaan vastuussa apuvalmentaja Raimo Helminen. Jääkiekkolegendan niskaan olisi helppoa kaataa saavillinen sontaa, mutta entinen syöttökone ei ole pyörittämässä ylivoimaa. Hän antaa neuvoja, mitä siellä voisi tehdä. Pelaajat ylivoimaa pelaa, eikä se Helmisen vika ole, jos yksinkertaisia syöttöjä ei pelaajat saa kulkemaan lavasta lapaan ja toimitettua vetoja maalille.
Ylivoimassa toki Jokerit voisi kokeilla jotain ratkaisuja, esimerkiksi kahta maskimiestä, jotka olisivat Geoff Platt ja Jesse Joensuu. Se loisi tilaa takakolmiolle, jota voisi pyörittää Brian O'Neill, Nicklas Jensen ja viivamiehenä Sami Lepistö. Miksi levittää pelaajat kahteen ylivoimaan, kun tekisi yhden tiukan viisikon ja yrittäisi sillä?
Platt ja Joensuu ovat niin inhottavia maalin eduspelaajia, että niitä täytyisi olla kahden Dinamo pelaajan siivoamassa pois maalin edustalta. Tämä lisäisi liikettä maalivahdin eteen ja maalille toimitetusta kiekosta tulisi aina vaaran paikka.
Toisessa ylivoimassa Marko Anttila voisi olla maskimiehenä, Alex Grant rakentaa viivasta ja silti jäisi vielä Kristian Vesalainen, Sakari Manninen, John Norman ja kapteeni Peter Regin, kenet voisi istuttaa viisikkoon liikuttamaan kiekkoa.
Taitoa Jokereiden pelaajilta pitäisi yllin kyllin löytyä, siitä homman ei pitäisi olla kiinni.
Alivoimapelaamista ei pysty tässä jutussa käymään läpi, kun Jokerit ei sitä juuri ole joutunut pelaamaan.
Kiekollinen peli ei ole ongelma, kiekottomana ratkaisut merkittävämpiä
Kuten otsikossa sanotaan, Jokereiden tulisi syöttää Dinamolle heidän omaa lääkettään.
Dinamo on koko sarjan puolustanut tiukasti omaa aluetta ja oman puolustusalueen keskustaa. Keskialue on suhteellisen tiivis, mutta ei se mikään maailman tiukin 1-3-1 TsSKA träp ole.
Jokerit on hallinnut kiekollisena pelivälinettä mielin määrin. Narripakka on pyörinyt hyökkäysalueen kulmissa kiekon kanssa saamatta juuri mitään järkevää aikaiseksi.
Sunnuntain neljännessä ottelussa allekirjoittaneen epävirallisen tilastoinnin mukaan Jokerit heitti kiekon keskialueelta päätyyn yhteensä 40 kertaa. Näistä päätyyn heitoista helsinkiläiset voittivat 15, eli 15 kertaa Jokereiden pelaaja riisti päädyssä kiekon ja se tuotti jonkin sortin hyökkäyksen joukkueelle.
Jokereilla oli koko ottelussa täysilukuisena pelatessa yhteensä seitsemän maalintekopaikkaa. Yksi maalintekopaikka syntyi päätypelin kautta. Yksi. Kolme maalintekopaikkaa seitsemästä syntyi suorista hyökkäyksistä ja kaksi keski- tai hyökkäysalueen kiekonriiston seurauksena.
Mikäli riisto tapahtuu keskialueella, niin paineistavat pelaajat pääsisivät ylivoimahyökkäykseen, joka on aina hyvä maalintekopaikka.
Dinamon puolustajat roiskaisi kiekon omalta puolustusalueelta pois ottelussa yhteensä 42 kertaa. Siinä piilee Jokereiden mahdollisuus. Helsinkiläisten tulisi pelata kiekottomana niin kovalla paineella kohti Dinamon puolustusta, että puolustajat joutuvat tekemään paniikinomaisia siirtoja joko ränniin, tai keskialueelle ja saada niistä käännettyä hyökkäys takaisin kohti maalia.
Kovalla paineella kohti riistoja, suorat vastahyökkäykset Jokereiden lääke
Jo maalipaikoista näkee, että päätypeli ei tuota tarvittavaa tulosta Jokereille, niin ratkaisu täytyy löytyä paineen ja vastahyökkäyksien, suorien hyökkäysten kautta.
Jokereiden liike aaltolähtönä omalta puolustusalueelta ei riitä murtamaan Dinamon muuria. Helpompaa on ottaa katko keskialueella tai hyökkäysalueen siniviivalla ja ajaa kohti maalia, joko liikkeellä tai suoran laukauksen voimin.
Jokereiden tulisi rohkeasti iskeä 1-2-2 tai 2-1-2 -paine syvään.
1-2-2 -paine tarkoittaa sitä, että yksi hyökkääjistä ajaa kovaa kiinni kiekolliseen ja kaksi muuta hyökkääjää porrastaa, ja kärkkyy irtokiekkoja ollen valmiina iskemään kiinni irtokiekkoon sellaisen tullessa.
Lisäksi pakit nousevat kiinni pitämään siniviivaa, jotta yksikään rännikiekko ei mene läpi. Mikäli rännikiekko tulee ja puolustaja sen onnistuu pysäyttämään olisi vaihtoehtona laukoa kiekko kohti maalia tai levittää pakkiparille, jotta paine palautuu syvälle hyökkäysalueelle.
2-1-2 -paineella kaksi hyökkääjää ajaa kovin kiekolliseen kiinni ja pakottaa tämän ratkaisuun. Dinamon puolustus ei ole niin kiekollinen tai jalkava, että se pystyisi rakentamaan mitään paineenpurkavia avauksia. Normaalissa tilanteessa sieltä tulee roiskaisu tai pitkä, joten tämäkin mahdollistaa sen, että vastahyökkäyksiä ei juuri tulisi.
Mikäli riisto tapahtuu keskialueella, niin paineistavat pelaajat pääsisivät ylivoimahyökkäykseen, joka on aina hyvä maalintekopaikka.
Maalivahti Jerjomenko torjui nollapelin eteen sunnuntaina 43 kertaa. Tosiasiassa noista vedoista 13 oli ehkä sellaisia, että venäläinen joutui huokaisemaan. 30 vetoa tuli kaukaa tai sellaisista kulmista, että niitä on verrattavissa lämmittelyyn.
Vastaiskujen ja tiukkojen maalinedustilanteiden myötä irtokiekkoja tippuisi Jokereille hyviin paikkoihin, josta saisi lakaista pelivälinettä verkkoon, eikä maalivahdilla olisi mitään tehtävissä.
Jokereille tärkeintä olisi päästä johtoasemaan, koska joukkue osaa puolustaa tarpeeksi hyvin voittaakseen näitä otteluita.
