On vaikea muistaa, koska viimeksi viihdyttävästä pelistä lähti kaikki mielenkiinto pois noin nopeasti.
29. helmikuuta pelattu Satakunnan paikallispeli käytännössä päättyi melko tarkkaan puolivälissä nähtyyn päähän kohdistuneeseen taklaukseen.
Kun Otto Kivenmäki oli talutettu verta vuotavana saamaan hoitoa, ei David Nemecekin ulosajosta seurannut ylivoima kiinnostanut ainakaan porilaista osaa yleisöstä ja joukkueista.
Lukko takoi murskalukemat tauluun, mutta enimmäkseen ottelussa odotettiin vain sen päättymistä ja oltiin huolissaan Kivenmäestä.
Ironista on, että ensimmäisen puoli tuntia paikallisvääntö oli paremmassa liekissä kuin moneen vuoteen. Intensiteetti oli täydellinen, ja kuten aina näissä peleissä, sarjatilanne kaventuu kentällä.
Mikä on hinta, joka täytyy olla valmis maksamaan yhden paikallispelin voitosta tai tappiosta?
Kivenmäelle se oli hyvin todennäköinen kauden päätös, ja Roni Hirvonen sai Gustav Posslerin mailasta suoraan silmäänsä, eikä sen vakavuudesta ole kerrottu tarkemmin. Silmävammoissa riskit ovat aina suuret.
"Outoa sen sijaan on se, miten vähän kiinnostaa 18- ja 20-vuotiaiden hyökkääjien kohtalo"
Intohimoisten jääkiekkoihmisten maailmassa luonnollisesti paikallispelin 1−7-murskajaiset ovat kova juttu. Kahviloissa ja työpaikoilla voi vielä ensi kaudellakin muistella, että pelasipa Lukko hyvin tai Ässät huonosti.
Jääkiekon kuuluu aiheuttaa sekä mielihyvää että mielipahaa.
Outoa sen sijaan on se, miten vähän kiinnostaa 18- ja 20-vuotiaiden hyökkääjien kohtalo. On äärimmäisen kummallista, että aina jostain nurkasta tullaan kertomaan, kuinka syy on taklattavassa. Vaihtakoon rusettiluisteluun, jos ei kestä miesten pelejä.
Toisaalta analysoidaan kerta toisensa jälkeen, oliko kypärä optimaalisesti kiinni. Tai yrittikö taklattu kenties jääkiekossa poikkeuksellisesti pelata kiekkoa. Sehän nyt on "tyhmintä, mitä kaukalossa voi tehdä, koska siellä saa taklata".
Sanottakoon, että kypärä oikein kiinnitettynä on kyllä turvallisin tapa pelata jääkiekkoa, mutta tässä yhteydessä sen spekulointi menee saivarteluksi. Törmäysvoima vain ja ainoastaan päähän oli ilmeinen. Samoin taklauksiin kannattaa varautua, kiistatta.
Jopa Lukon virallinen somekanava sortui omituisesti korostamaan Isomäki Areenan tyhjenemistä tilanteessa, jossa kotijoukkueelta on ohjattu hoitotoimiin kaksi nuorta lupausta. Silloin #OvetKäy on yksiselitteisen väärä. Vaikka myös tulkinta viittauksesta ässähyökkääjään oli väärä.
Kuittailu kuuluu tunteen ohella jääkiekkoon, mutta jossain horisontissa kulkee myös hyvän maun raja.
Kivenmäen tilanne saattoi vaikuttaa siihen, ettei väkeä enää juuri kiinnostanut pelin jälkimmäinen puolisko. Tyhjeneminen kun tosiaan tapahtui, samoin kukaan ei juuri reagoinut siihen, että Lukko takoi maaleja tasatahtiin.
Jääkiekon ulkopuolella haastattelutilanteissa usein kuulee puhetta siitä, että urheilu on vain yksi osa elämää, vaikkakin tärkeä sellainen. Toivottavasti ajatus rantautuu joskus myös miesten jääkiekkoon, sillä tässä lajissa joka tapauksessa vaaditaan kestävyyttä ja luonteenlujuutta.
Hyppysellinen vastustajan kunnioitusta sekä jäällä että katsomossa ei tee karskista lätkäjätkästä vielä pehmolelua.
