– Jollain tapaa haikeat on fiilikset. Viime viikkoina on ollut kaikenlaisia ajatuksia ja tunteita valloillaan. Positiivisin mielin kuitenkin ollaan.
Näin summaa ajatuksiaan pelaajauransa viime hetkillä SaiPa-sentteri Ville Koho. 19 kauden mittainen ura on tullut päätökseensä hyvin poikkeavassa tilanteessa, jossa koko kotimainen jääkiekkokausi on keskeytetty ennenaikaisesti.
Jääkö tällaisesta loppuratkaisusta sitten niin paljon hampaankoloon, ettei päätös olisikaan aivan ehdoton?
– Tuntuu että ratkaisu on ollut oikea. En tule sitä pyörtämään, Koho naulaa ykskantaan.
Uran viime hetket ovat laittaneet Kohon summaamaan kokemuksiaan. Tunteet ovat olleet siinä määrin pinnassa, että vaikutus on ulottunut yöuniin asti.
– Muutamina iltoina ei ole oikein uni meinannut tulla silmään, kun on ajatus vähän karannut. Lähinnä se on karannut viimeiseen peliin ja viimeiseen päivään. Tietysti olen miettinyt myös pitkää uraani: pitää olla tosi kiitollinen siitä, että on ylipäätään saanut pelata näin pitkään.
Viimeinen peli ja koko runkosarjan päätöskierros kuitenkin peruttiin Liigan hallituksen yksimielisellä päätöksellä. Syynä on kaikkiin yhteiskunnan osa-alueisiin elimellisesti vaikuttava koronaviruspandemia. Päivän verran skenaariona oli, että Kohon uran päätösottelu pelattaisiin tyhjille katsomoille ilman sen suurempia juhlallisuuksia. Jo perjantaina tämä kuitenkin kumottiin tuoreiden tietojen valossa, ja Liiga-kausi katsottiin päättyneeksi välittömästi.
Kohoa ei varsinaisesti tunneta siitä, että hän nauttisi huomion keskipisteenä paistattelusta. Tämä juhlallisuuksien peruuntumiseen johtanut käänne oli kuitenkin ymmärrettävästi valtaisa pettymys.
– No joo... Tilanteet muuttuu. Kyllähän se mielen aika matalaksi veti, kun torstaina tuli ilmoitus, että pelataan tyhjille katsomoille. Oli tosi vaikea lähteä valmistautumaan sen illan peliin, muttei sille mahda mitään, kun tilanne on tämä. Terveys ja turvallisuus edellä mennään, se on kuitenkin loppujen lopuksi vain yksi juhlapeli. Yksi peli on kaiken keskellä kuitenkin aika pieni juttu loppupeleissä, Koho muotoilee.
– Toki se harmittaa tosi paljon. Harmittaa nimenomaan sen takia, kun tietää, että fanit ovat tehneet paljon töitä ja suunnitelleet ohjelmaa juhlapeliin, ja nyt se kaikki jää kokematta.
Ura ilman mitalia päättyy tulokselliseen kuoppaan
Pitkälle uralle mahtuu monia huippukohtia niin hyvässä kuin pahassa. Vaikka SaiPan tuloksellinen trendi on Kohon uran ajan ollut noususuuntainen, jalometalliksi asti menestys ei koskaan konkretisoitunut. Jo kauan ennen koronatilanteen kärjistymistä oli selvää, että sellaiseen ei ole uran päättävällä kaudella mahdollisuutta.
"Tuntuu että ratkaisu on ollut oikea. En tule sitä pyörtämään."
– Totta kai mitalin voittaminen SaiPassa on aina ollut unelma ja tavoite. Lähelle päästiin silloin keväällä 2014, mutta hävittiin pronssipeli 3−2. Se oli siinä vaiheessa uran kovin pettymys. Kun on kuitenkin saanut tutustua moniin hienoihin pelaajiin ja ihmisiin uran varrella, se heiltä saatu palaute on kuitenkin omasta mielestäni se juttu, mikä lämmittää eniten, Koho kertoo.
Kuluva kausi on ollut SaiPalle niin pelillisesti kuin tuloksellisesti pettymys, ja seura on ajautunut monella rintamalla turbulenssin kouriin. Päätöskauden kohtalo surettaa Kohoa selvästi, mutta nöyrä imatralainen asettaa asiat jälleen laajempaan kontekstiin.
– Huono maku jää, eihän tämä vastannut millään tavalla meidän odotuksia tai tavoitteita. Tämä on kuitenkin urheilua ja jääkiekkoa. Onhan tässä pitkällä uralla ennenkin oltu vastaavanlaisessa tilanteessa, joskus paljon syvemmälläkin, Koho huomauttaa.
– Eihän se siinä hetkessä tunnu kivalta, mutta elämän myöhemmässä vaiheessa näistäkin kokemuksista voi kaivaa ja ammentaa omaan elämään jotakin sisältöä.
Koko ura samassa seurassa ei ollut mikään selviö
Ville Kohosta on mahdotonta puhua puhumatta myös seurauskollisuudesta. Tilanteessa, jossa huipputason jääkiekko ei ole harrastus vaan ammatti, vain harva tekee koko uransa yhdessä seurassa. Mikä sitten johtaa pelaajan tekemään tällaista kulttuurityötä paikoin tilipussinsa kustannuksella?
– Tänä päivänä on tietysti niin, ettei sitä [seurauskollisuutta] hirveästi ole. Siinä mielessä olen erikoistapaus. Totta kai se on itselleni iso juttu, että olen saanut pelata SaiPassa koko urani. Aina siihen tarvitsee myös sen toisen puoliskon, tässä tapauksessa SaiPan: ei tämä ihan niin ole mennyt, että ilmoittaa pelaavansa vielä täällä. Kiitos kuuluu SaiPalle luottamuksesta ja kärsivällisyydestä minua kohtaan. Olen ylpeä, että olen saanut edustaa SaiPaa koko liigaurani ajan.
Nousevilla seuralegendoilla on aina myös arvonsa pelaajamarkkinoilla, ja pitkään vain yhdessä paikassa pelanneista ollaan kiinnostuneita muuallakin kuin oman seuran piirissä. Koko uran pelaaminen SaiPassa ei ollutkaan Koholle varsinainen lähtökohta tai itsestäänselvyys: asiat vain järjestyivät luontaisesti tuolle tolalle.
– Toki aina, kun sopimukset loppuvat, mietitään seuraavaa siirtoa. Keskusteluja on ollut muuallekin ja mahdollisuus lähteä on ollut tarjolla, mutta onko se ikinä ollut oikeasti lähellä? Ei. SaiPan kanssa on aina löytynyt helposti yhteisymmärrys, ja sitä kautta jatkumo on jatkunut. Viimeistään kolme−neljä vuotta sitten olin sataprosenttisen varma, että SaiPassa tulen urani päättämään.
Kohon parhaat muistot omalta uralta nivoutuvat kiinteästi menestykseen, jota on kaakonkulmalla ollut suhteellisen harvoin tarjolla.
– 2013-14 oli urani hienoin kausi, vaikka se yksittäinen pronssipeli jäikin mieleen suurimpana pettymyksenä. 2002 voitettiin A-nuorten mestaruus. Liigauralta päällimmäisenä mielessä on myös kausi 2005-06, jolloin pääsin ensimmäistä kertaa pelaamaan playoffeja. Vastassa oli HIFK. Hävittiin toki se sarja, mutta se oli hieno vuosi kokonaisuudessaan, vähän samantyyppinen kuin 2013-14, Koho muistelee.
Miltä näyttää SaiPa Kohon jälkeen?
SaiPa kuuluu juniorityöltään kiistatta Liigan pohjakastiin, eikä maakunnan omista nuorista ole kasvanut uusia vastuunkantajia SaiPaan liki vuosikymmeneen. Se nostaa entisestään Kohon merkitystä nimenomaan eteläkarjalaisena johtavana pelaajana, jonka poistuma on omiaan jättämään valtavat saappaat täytettäväksi. Miltä SaiPa Kohon itsensä mielestä näyttää hänen vahtivuoronsa ehtoona?
– Kyllä SaiPa jää ihan hyvään tilaan. Silloin kun aloittelin, oltiin aika pohjilla seuranakin. Pikkuhiljaa sieltä on otettu askelia eteenpäin ja päästy monena keväänä pelaamaan playoffeja. Töitä se on vaatinut ja vaatii edelleenkin todella paljon. Minun mielestä suunta on ollut kuitenkin koko ajan nousujohteinen ja oikea.
"Viimeistään kolme−neljä vuotta sitten olin sataprosenttisen varma, että SaiPassa tulen urani päättämään."
SaiPan identiteetti on murroksessa jo ilman Kohon poistumaakin, mutta saipalaisuuden laimenemisesta Koho ei jaksa olla huolissaan.
– Jäähän sinne niitä vastuunkantajia ja seurassa pidempään pelanneita, jotka tietävät seuran toimintatavat. Kaksosen Elmeri, meidän nykyinen kapteeni, on hyvä esimerkki siitä.
Pelaajauran päättyminen merkitsee Kohollekin toisen uran alkua. Palkanmaksaja säilyy miehen itsensä toiveesta samana, mutta tehtävät ovat vielä epäselvät. SaiPa on kertonut Kohon jatkavan töitä seuran juniorityön parissa.
– Seuran hommissa jatkan, se oli itselleni ykköstavoite. Oli siitä aikaisemminkin puhuttu, että kun pelaajaura päättyy, niin seurasta löytyy mahdollisesti työpaikka. Se on vielä vähän auki, missä roolissa jatkan, mutta saatiin aikaisessa vaiheessa sovittua jatkosta. Innolla odotan tulevaa, pääsee seuran hyväksi tekemään töitä ja auttamaan seuraa omalla panoksella, Koho päättää.
