Seurauskollisuus on täysammattilaisuuden aikana harvinaistuva ilmiö.
Esimerkiksi Tappara on tunnettu Timo Jutilan ja Janne Ojasen kaltaisista seuraikoneistaan – viime vuosinakin esimerkiksi Pekka Saravo, Tuukka Mäntylä ja Jukka Peltola ovat näyttäneet esimerkkiä sitoutumisesta kasvattajaseuraan.
Tappara-fanien keskuudessa ilmiö yltää jopa sellaisiin sfääreihin, että vain neljä kautta kirvesrinnoissa pelannut Petri Kontiola mielletään Tappara-ikoniksi – tai seuranpetturiksi, jos ura jatkuu jossain toisessa liigajoukkueessa.
Tapparan maine luotettavana kasvattajaseurana kuitenkin rakoilee.
Lupaava toisen polven kiekkoilija Patrik Puistola ei mahtunut joukkueen suunnitelmiin ja haki peliaikaa ensin Jukureista ja KooKoosta, kunnes teki sopimuksen ensi kaudesta JYPin kanssa. Jonatan Tanus ei puolestaan saanut Pohjois-Amerikasta palattuaan tilaisuutta kasvattajaseurassaan, vaan nousi Mestiksen kautta liigakartalle SaiPassa ja Pelicansissa. Saman kohtalon koki Aapeli Räsänen, joka palasi Bostonin yliopistojoukkueesta Tapparan sijaan KalPaan.
Tulevalla kaudella Tapparalla on kokoonpanossaan monta omaa kasvattia – kuten Peltola, Kristian Kuusela ja Anton Levtchi. Tosin Peltola aloitti junioritaipaleensa Ilveksessä ja siirtyi B-juniori-ikäisenä KOOVEEn kautta Tapparaan, Kuusela puolestaan siirtyi 16-vuotiaana Tapparan junioreihin ja pelasi tamperelaisseurassa ensimmäiset liigapelinsä vasta 30-vuotiaana. 24-vuotias Levtchi puolestaan on nuoresta kaartista ainoa todellinen kärkipelaaja. Otto Rauhala on alempien ketjujen luottohevonen, Toni Utunen ja Jere Rouhiainen yrittävät ottaa puolustuksesta isompaa vastuuta ja Lassi Vanhatalon sekä Kristian Tanuksen rooli on lähtökohtaisesti pieni.
Lahjakkaiden nuorten siirtyminen emoseurasta pois on kuitenkin koko Liigaa koskeva ilmiö.
Toki on mahdollista, että pelaajat itse haluavat muualle, mikä on huolestuttava merkki sinänsä. Jos pelaaja sitoutuu lapsena ja nuorena vuosiksi samaan seuraan, on ammattilaisuus toisessa joukkueessa vahva viesti ongelmista.
Esimerkiksi suomalaisen kiekkoilun suurlupaus Brad Lambert on ehtinyt alle 17-vuotiaana jo siirtyä kasvattajaseurastaan Pelicansista HIFK:hon ja pelata neljä liigapeliä. Ensi kaudella Lambert edustaa JYPiä. Siirtyminen pikkuseuroista kirkkaisiin valoihin on tuttu juttu – esimerkiksi Olli Jokinen ja Granlundin veljekset Mikael sekä Markus lähtivät kasvattajaseuroistaan pelaamaan HIFK-paidassa ennen NHL-uraa.
Lambert kuitenkin lähti HIFK:sta isomman vastuun perään JYPiin – eikä suinkaan kasvattajaseuraansa Pelicansiin. Aapeli Räsäsen lisäksi Pohjois-Amerikasta Suomeen palasivat muun muassa Mattilan kaksoset Jesper ja Julius sekä alle 20-vuotiaiden maailmanmestari Vili Saarijärvi.
Ilves-kasvateista puolustaja Jesper Mattila siirtyi Räsäsen tavoin KalPaan. Kärppien junioreissa ennen Pohjois-Amerikan-keikkaa pelannut puolustaja Saarijärvi valitsi hyökkääjä Julius Mattilan tavoin seurakseen Lukon.
Lukolla, Tapparalla ja Kärpillä on taloudellista resurssia olla taistelematta kynsin hampain omista junioreistaan, mutta Ilveksen ja Pelicansin kaltaisten seurojen elinehto pitäisi olla toimiva junioripolku.
Ilveksellä on toki Eemeli Suomen ja Ville Meskasen kaltaisia omia kasvatteja kärkipelaajina, mutta tupsukorviin on myös hankittu muualta nuoria lupauksia kehittymään – kuten Arttu Ruotsalainen, Matias Maccelli, Antti Saarela ja Eetu Päkkilä. Samaan aikaan toisen polven Ilves-pelaajat – Mattilan kaksosten isä on Ilveksen kapteeninakin toiminut 90-luvun liigakiekkoilija Hannu Mattila – loikkaavat kilpailijan leipiin.
On vaikea kuvitella pelillisiä syitä, miksi Mattilan kaksoset eivät mahtuisi Ilveksen kokoonpanoon.
Toki on mahdollista, että pelaajat itse halusivat muualle, mikä on huolestuttava merkki sinänsä. Jos pelaaja sitoutuu lapsena ja nuorena vuosiksi samaan seuraan, on ammattilaisuus toisessa joukkueessa vahva viesti ongelmista.
Lukolla, Tapparalla ja Kärpillä on taloudellista resurssia olla taistelematta kynsin hampain omista junioreistaan, mutta Ilveksen ja Pelicansin kaltaisten seurojen elinehto pitäisi olla toimiva junioripolku.
2000-luvun alkuvuosina Ilves – kuin myös HIFK ja Lukko – nostivat isolla kädellä junioreita liigakokoonpanoon. Osa yksilöistä, kuten Ville Leino, Kim Hirschovits ja Toni Koivisto, menestyi – joukkueet eivät. Avoimet ovet junioreista liigamiehistöön ei ole toimiva malli sekään, mutta parhaat lupaukset pitäisi pystyä sitouttamaan kasvattajaseuroihin nykyistä paremmin.
Kuinka upea vahvistus Brad Lambert olisikaan Pelicansille sekä pelillisesti että markkinoinnin kannalta. Myös perinteikkäät tamperelaisseurat Ilves ja Tappara hyötyisivät toisen polven lahjakkuuksiensa pitämisestä kokoonpanossa.
Seuran imagoa voi kohentaa nimekkäillä hankinnoilla, mutta myös sitoutuneella juniorityöllä.
Juttua muokattu 21.5. klo 23.27: Lisätty maininta Jukka Peltolan aloittaneen kiekkoilun Ilveksen junioreissa.
