Maajoukkueleiriltä Tanskasta tavoitettu Nicklas Jensen valmistautuu parhaillaan touko-kesäkuun vaihteessa Latviassa pelattaviin MM-otteluihin.
– Tämä on ensimmäinen leiriviikko maajoukkueen kanssa. On mahtavaa vihdoin nähdä tuttuja pelaajia. Kokoonnumme vasta nyt ensimmäistä kertaa koko joukkueena tällä kaudella, koska rajoitusten vuoksi leirejä ei ole voinut järjestää. Aika erilaistahan tämä on näissä poikkeusolosuhteissa, kun harjoituspelitkin pelaamme ilmeisesti pelkästään omaa U20-maajoukkuetta vastaan.
Jensen pelaa maajoukkuepaidassa numerolla 17, joka on ollut hänellä käytössä jo juniorivuosista. Jokereissa numerona on 71.
– Valitsin numeron 17 alkujaan Ilja Kovaltšukin mukaan, joka oli lapsuudessa suosikkipelaajani. Kun tulin Jokereihin, minun piti vaihtaa numerot toisinpäin, koska Jari Kurrin paita oli jo nostettu kattoon sillä numerolla, Jensen taustoittaa.
– On muuten ollut aika siistiä päästä pelaamaan Kovaltšukia vastaan, naurahtaa Jensen.
Ailahteleva kausi ja pudotuspelipettymys
Iloisista maajoukkuetunnelmista haastattelussa palattiin vielä muistelemaan Jokereiden kautta, joka päättyi karusti pudotuspelitappioihin jo maaliskuussa. Jokerit hävisi kaikki neljä pudotuspeliotteluaan selvin lukemin Lokomotiv Jaroslavlia vastaan tehden neljään otteluun vain kolme maalia, kun Jaroslavlilta maaleja syntyi yhteensä 13.
– En osaa sanoa, miksi kävi niin kuin kävi. Tappiot ottivat koville. Olin itse tosi pettynyt, samoin koko joukkue. Minusta Jokereiden kausi meni kokonaisuutena ihan hyvin, mutta pudotuspeleissä emme onnistuneet, Jensen tuskailee.
Vaikka ammattiurheilija on tottunut siihen, että aina ei voi voittaa, tappioiden muisteleminen ei tunnu hyvältä. Jensen ei ollut tyytyväinen omaan suoritukseensa.
– Tämä kausi oli vaikea. Omalta osaltani siihen kuului liian paljon ylä- ja alamäkiä ja sellainen tasaisuus puuttui. On vaikea sanoa mitään yhtä syytä, mutta jatkossa tuota tasaisuutta on saatava lisää.
Jensen pelaa tunteella ja sydän palaen, ja toisinaan tiukoissa paikoissa turhautuminen ja ärtymys näkyvät jäältä katsomoihin asti. Jensen selittää sen kuuluvan jääkiekkoilijan työhön, että aidosti välittää siitä, miten pelit sujuvat. Hän väittää, että intohimo jääkiekkoa kohtaan näkyy myös hyvinä tuloksina.
– Sitten jos pelaamisesta katoaisi intohimo, kannattaisi miettiä jotain muita hommia, Jensen sanoo vakavana.
Välinpitämätön suhtautuminen ei ole hänelle vaihtoehto.
– Vihaan häviämistä, Jensen puuskahtaa.
Eteenpäin synkkinä hetkinä on vienyt se, ettei asioiden kanssa tarvitse jäädä yksin.
– Kaikki pelaajat käyvät läpi vaikeita aikoja. Silloin on tosi tärkeää, ettei tarvitse olla yksin. Joukkueessa minulla on 25 kaveria, jotka ovat aina valmiina auttamaan. Jokerit on minulle kuin perhe. Meillä on todella hyvä keskinäinen kemia, ja tuntuu aina hyvältä kokoontua hallille ja tehdä töitä yhdessä. Siksi tämä joukkue on minulle niin tärkeä. Olen ylpeä siitä, että saan olla osa tätä joukkuetta
– Tässä kaudessa oli hyvääkin. Oli tosi hienoa, että runkosarja saatiin kuitenkin pelattua. Ja itse sain olla terveenä eikä mitään isompia loukkaantumisia tullut, Jensen summaa positiivisia puolia.
Ei tullut jääkiekkoperheen kasvatista jalkapalloilijaa
Tanska ei ole jääkiekon suurmaita, ja läheltä piti, ettei Jensenistäkin tullut jalkapalloilijaa.
– Pelasin jalkapalloa 14-vuotiaaksi, eli aika pitkään jääkiekon rinnalla. Tanskassa kaikki pelaavat jalkapalloa! Oli varmaan hieman onnenkauppaa, että minusta tuli jääkiekkoilija. Jos perheessäni jääkiekko ei olisi ollut niin iso juttu, tai jos olisin syntynyt johonkin toiseen kaupunkiin kuin Herningiin, asiat voisivat olla toisin, Jensen pohdiskelee.
– Taisin vain huomata olevani parempi jääkiekossa kuin jalkapallossa, joten jalkapalloura päättyi siihen, Jensen nauraa.
Pientä kotipaikkakuntaansa Herningiä Jensen kuvailee eräänlaisena Tanskan jääkiekkopääkaupunkina. Jensenin isä Daniel Jensen pelasi aikanaan jääkiekkoa 35-vuotiaaksi ja valmentaa nyt Tanskan pääsarjassa Herning Blue Foxin joukkuetta, jossa pikkuveli Markus Jensen pelaa hyökkääjänä. Jensenin veljekset kävivät katsomassa isänsä otteluita pienestä pitäen, ja kotona televisiosta katsottiin aina vain jääkiekkoa. Luistelemaan pojat vietiin heti kun he vain pysyivät suinkin pystyssä.
– Jääkiekko on ollut meidän perhettämme yhdistävä asia.
Kaikki Jensenin perheen miehet ovat edustaneet maajoukkueissa useammassa ikäluokassa, joten Tanskassa heidän jääkiekkoperheensä tunnetaan hyvin.
Alkujaan Jensen innostui jääkiekosta juuri siksi, että se oli rajua ja vauhdikasta, erilaista kuin muut urheilulajit. Maalien tekeminen saa hänet edelleenkin riemun valtaan. Uran varrelle on osunut varsin näyttäviä maaleja, joita Jensen innostuu muistelemaan. Ensimmäinen NHL-maali lienee muistoista lämpimin, mutta mieleen ovat jäänet myös Latvian maalivahdin yllättänyt yhden käden livautus maajoukkueottelun voittomaalikilpailussa vuodelta 2016 ja vallaton pujottelu koko Sibir Novosibirskin miehistön läpi vuodelta 2018.
Uran uljain kihautus on kuitenkin vielä tulossa, arvelee Jensen pilkettä silmäkulmassa.
Ensi kaudelle Jensen lupaa parasta pöytään jokerifaneille
– Meillä on kova joukkue ja minulla on tunne, että ensi kaudella pystymme laittamaan pöytään jotain ihan erityistä. Se on ihan omissa käsissämme, millä tasolla pelaamme, sanoo Jensen päättäväisesti.
– Toivon että ensi kausi alkaa normaaleissa merkeissä, koska haluamme fanit hallille joukkueen tueksi.
Omaan tulevaisuuteensa pelaajana Jensen suhtautuu luottavaisesti, ilman turhan tarkkoja suunnitelmia. Uran varrella 28-vuotias tanskalainen on kerännyt kokemusta Jokereiden KHL-kausien ja lukuisten Tanskan maajoukkue-edustusten lisäksi Atlantin toiselta puolelta niin AHL:stä, OHL:stä kuin NHL:stäkin. Myös Tanskan ja Ruotsin pääsarjoista on kertynyt otteluita. Mitä vielä on saavuttamatta?
– Pelaan kausi kerrallaan, niin kauan kuin kroppa kestää. Tämä on loistoikä pelata, kun tuntee itsensä vielä nuoreksi, vaikka toisaalta on jo aika kokenut pelaaja, Jensen arvioi.
Helsinkiin kotiutunut Jensen kertoo iän tuoneen mukanaan varsin rauhallisia vapaa-ajanviettotapoja.
– Kun kauden aikana reissaa niin paljon, on mukava vain olla kotona ja perheen ja läheisten kanssa. Pelaamme padelia ja tennistä.
– Nyt olemme ulkoilleet tyttöystäväni ja yhteisen koiranpentumme kanssa tosi paljon. Etsimme uusia kivoja paikkoja vesistöjen äärellä. Helsingin seudulla on tosi paljon upeita ulkoilumaastoja, se on yksi suosikkiasioitani täällä.
Jensen on onnellinen jatkosopimuksesta, joka pitää hänet Jokereissa vielä kaksi seuraavaa kautta.
– Taisin rakastua Helsinkiin ensimmäisestä päivästä alkaen!
Hyväntuulinen Jensen vakuuttaa rakastavansa myös Jokereiden joukkuetta ja Jokereiden faneja, joten tanskalaiseen ei jäyhä suomalainen mentaliteetti ole ilmeisesti vielä neljässä jokerivuodessa alkuunkaan tarttunut, ja hyvä näin.