Lionel Messin Argentiina ja Kylian Mbappén Ranska. Kahden supertähden kohtaaminen ja yksi kautta aikojen hienoimmista MM-finaaliotteluista.
Sosiaalinen media räjähtää, ja koko maailma kumartaa Argentiinan kapteenin suuntaan. Numero 10 saa viimein todistettua olevansa vahvoin perusteluin lajin kautta aikojen paras pelaaja.
Messi on luonut tarinan, josta jääkiekko voi vain kuvitella.
Kuvitelkaa, jos Argentiinan ja Ranskan välinen ottelu olisikin ollut Kanadan ja Suomen kohtaaminen jääkiekon parhaiden pelaajien turnauksen finaalissa.
Kanadan Connor McDavid ja Suomen Mikko Rantanen vastakkain. Jon Cooper vastaan Jukka Jalonen. Panoksena sekä mestaruus että maailman parhaan kiekkomaan titteli.
Tätä emme jääkiekossa nykytilanteessa näe. Samalla kun jalkapallo saa revittyä valtavasti lisäarvoa Messistä ja muista supertähdistään MM-kisoissa, jääkiekossa ei onnistuta edes saamaan lajin parhaita pelaamaan toisiaan vastaan.
Koko lajin kannalta se on kammottava menetys, ja yksi suurimmista esteistä globaalille kasvulle.
Tämän hetken paras jääkiekkoilija McDavid on uransa huipulla, tekee aivan ilmiömäisiä tekoja jäällä ja johtaa vuosi toisensa jälkeen NHL:n pistepörssiä, mutta maajoukkueturnauksissa hän on hyvin harvinainen näky.
Siinä missä Messi on koko maailman silmillä ja huulilla, näkyvät McDavidin huippuotteet vain ohikiitävinä hetkinä niiden somesyötteessä, joita algoritmi suostuu suosimaan. Suurempi koko lajikunnan tavoittava ilmiöittäminen jää tekemättä.
Onkin surullista, miten jääkiekko ei saa otettua messimäistä näkyvyyttä irti omista tähdistään.
Vaikka jalkapallo on maailman suurin laji, saa se Messin johdolla näistäkin MM-kisoista valtavasti uusia seuraajia. Samaan aikaan McDavid kiekkoilee organisaatiossa, joka on jatkuvassa sekavuuden tilassa, ja sen menestys kiinnostaa valitettavan harvaa jääkiekon seuraajaa.
Ei siis ole ihme, että maajoukkueturnauksia pidetään b-tason kisoina, kun huiput puuttuvat. Onkin surullista, miten jääkiekko ei saa otettua messimäistä näkyvyyttä irti omista tähdistään.
Lähimuistissa on vielä, kuinka lähellä parhaiden pelaajien saaminen Pekingin talviolympialaisiin oli. Pettymys oli suuri, eikä ole mitään takeita, että reilun kolmen vuoden kuluttua tilanne olisi parempi. Kiitos NHL ja NHLPA.
Kaiken lisäksi World Cupin järjestymisestä ei ole takeita, jos NHL uppiniskaisesti haluaa Venäjän mukaan.
Voi oikeasti olla, että emme koskaan näe McDavidia ja muita tämän sukupolven parhaita pelaajia parhaassa peli-iässään ottamassa toisistaan mittaa maajoukkuepaidoissa. Jääkiekko antaa aivan valtavan lisäarvon vain valua viemäristä alas.
Siinä ei hukata pelkästään urheilullisesti mahtavia hetkiä mutta myös pr-arvoa, joka olisi kullanarvoista jääkiekolle.
