Viime viikkoina Edmonton Oilers on näyttänyt vihdoinkin yhtenäiseltä joukkueelta. Edelleen superkaksikko Connor McDavid ja Leon Draisaitl kantaa joukkuetta reppuselässä, mutta täysin kahden miehen armeija joukkue ei enää ole.
Oilersin pelaaminen on vaikuttanut vapautuneelta, ja alemmatkin ketjut tuottavat vaaraa vastustajien maalille.
Viime kaudella hankittu Zach Hyman pelaa isoja minuutteja ja on ottanut roolinsa myös ykkösylivoimasta ansaitusti. Kolmossentteri Ryan Nugent-Hopkins pelaa uransa parasta jääkiekkoa ja on ollut tällä kaudella monipuolisuutensa lisäksi yksi sarjan tehokkaimmista pelaajista.
Otetaan sitten tarkempaan syyniin mies nimeltä Evander Kane, jonka ura NHL:ssä meinasi jopa katketa yksityiselämän ongelmien takia. Oilersin GM Ken Holland otti ison riskin viime vuoden keväällä, kun hän palkkasi hankalana persoonana tunnetun Kanen joukkueeseen. Kuuluin itsekin epäilijöiden joukkoon, mutta olen joutunut syömään hattuni, kun Kane on näyttänyt, kuinka arvokas palanen hän on.
Kun puhutaan voittavasta jääkiekosta, vaatii se myös voittavia pelaajia. Oilersista on puuttunut supertähdistään huolimatta tiettyä karismaa. Kovaotteinen Kane nauttii vastustajan ärsytyksestä ja aiheuttaa jatkuvaa hämmennystä käytöksellään. Tällä kaudella Kane oli pitkään poissa ikävän käsivamman takia, ja tämä myös näkyi Oilersin pelaamisessa.
Kanen paluun jälkeen Oilers on viilettänyt peräti 11 ottelun pisteputkessa. Ei Kane ole joukkueensa tärkein pelaaja, mutta kuumaverinen hyökkääjää tekee asioita, johon muut eivät kykene.
Kane on jatkuvasti painimassa vastustajien kanssa eikä väistele ottelussa kertaakaan. Voimakkaasta pelityylistä tunnettu Kane osaa myös maalinteon taidon. Viime kaudella Kane teki pudotuspeleissä peräti 13 maalia.
Yksi Oilersin erikoisimmista ongelmista on ollut, että kuka pystyy pelaamaan McDavidin kanssa samassa ketjussa. Haasteen aiheuttaa McDavidin pelinopeus, joka on aivan toista luokkaa kuin kellään muulla kaukalossa.
Tähänkin on löytynyt lääke nimeltä Kane, joka ei välttämättä ole kentän nopeimpia pelaajia mutta pystyy pelivaistoillaan löytämään itsensä vapaasta tilasta ja ennen kaikkea sitomaan pelaajia itseensä. Tätä kautta McDavid ja Draisaitl saavat itsellensä tilaa tehdä taikojaan.
Ensimmäisenä ei tule mieleen, että kohuissa kylvetetty Kane olisi Oilersin sielupelaaja. Tilastot ja silmätesti kertovat kumminkin päivänselvästi, että Kane tuo joukkueeseen voittavia elementtejä. Joukkueena Oilers voi olla myös sopiva Kanelle, sillä hänen ei tarvitse olla jatkuvassa valokeilassa.
Valoa tunnelin päässä näkyy myös maalivahtiosastolla. Surkean alkukauden pelannut Jack Campbell on voittanut seitsemän ottelua putkeen, ja alkaa löytää kadonnutta itseluottamustaan. Viiksekäs Stuart Skinner on lyönyt tällä kaudella itsensä läpi NHL-maalivahtina. Kaksikosta kumpikaan ei lukeudu NHL:n parhaimpiin torjujiin, mutta uskon, että yhteinen kilpailutilanne vie molempia eteenpäin kehityksessä.
Loppukaudella maalivahdit kilvoittelevat keskenään, kumpi saa torjuntavastuun pudotuspeleissä. Kaiken järjen mukaan Oilers rullaa kevään tosipeleihin heikosta Tyynenmeren divisioonasta.