Mielipide

Liigan kurinpito osoitti häpeällisellä ratkaisullaan, että päävammat eivät ole huolenaihe

LIIGA / Kolumni
Uusi Liiga-kausi on vasta alkumetreillä, mutta kurinpito sössi heti raskaasti – kuinkas muuten.

Liiga-kauden ensimmäinen kurinpitokohu toteutui jo toisella viikolla, kun Lukon Jami Krannilalle ei tuomittu pelikieltoa taklauksestaan Sportin Carl Mattssoniin keskiviikon ottelussa.

Kurinpitodelegaatio ilmoitti asiasta totutun mukaisesti myöhään torstai-iltana tiedotteella, jonka mukaan tilannetta nimettömänä tutkinut päävideotuomari näki taklauksen pelikiellon arvoisena. Delegaatio näki toisin.

Tilanne käynnistyi keskialueella Mattssonin alkaessa vastaanottaa Lari Heikkisen syöttöä. Ruotsalainen ehti juuri kääntää pelivälineen rystypuolelle ennen kun Krannila taklasi häntä päähän. Tilanteesta tuomittiin ottelurangaistus, ja taklaus asetettiin delegaation tutkintaan.

Kurinpitopäätöksen koira veräjästä -henkinen tiedote on surullisenkin tuttu viime kausilta. Taklaus syntyy tavanomaisen keskialueen tilanteen seurauksena, taklattava asettaa itsensä tulilinjalle ja taklauksessa käytetty voima sekä vauhti eivät ole raskauttavia tekijöitä tuomiossa.

Rivien välistä paistaa klisee taklattavan vastuu, joka on vaivannut kiekkokansan päätä jo vuosikausia. Kaudelle 2023–24 selvennetyt sääntötulkinnat tehtiin sillä ajatuksella, että tähän kysymykseen saataisin vihdoin selvyyttä.

MTV Urheilu tiivisti uudistukset artikkelissaan viime kauden kynnyksellä.

– Päähän kohdistuvissa taklauksissa Liigan uudet tulkinnat tuovat vastuuta myös taklattavalle. Jos pelaaja vetää viime hetkellä päätään alas tai sivulle, eikä taklaaja voi välttää vartalossa kiinni olevilla käsillä taklattavan päähän osumista, tilanteessa ei ole rikettä.

– Sen sijaan voimakkaasti alhaalta ylöspäin suuntautuvissa taklauksissa, joissa osuma tulee muiden vartalonosien kautta suurella voimalla päähän, on tulkinnan mukaan kyse päähän kohdistuneista taklauksista.

Krannilan tapauksessa taklaaja on kohteestaan noin kahden metrin päässä, kun syöttö tulee lapaan. Mattsson vastaanottaa kiekon ja kääntää sen rystylle noin puoli sekuntia ennen pääosumaa.

Krannilalla oli selvästi tilaa ja aikaa väistää tilannetta tai edes pelata kiekkoa eri kulmasta. Sen sijaan hän leikkasi ruotsalaisen eteen osuen olkapäällään suoraan Mattssonia päähän. 178-senttinen Krannila siis taklaa 186-senttistä, joskin selkä hieman kyyryssä etenevää, Mattssonia päähän. Kurinpitodelegaatio oli tiedotteessaan kuitenkin sitä mieltä, että taklaus suoritettiin samalla tasolla.

– Eikä taklaus suuntaudu juuri lainkaan ylöspäin.

Hidastuskuvista on nähtävissä, kuinka Mattsson on nojautumassa eteenpäin pelattuaan kiekon pois tilanteesta. Samalla Krannila lataa taklauksestaan voimaa alhaalta, ikään kuin vastapalloon. Kurinpito on siis tulkinnut, ettei osuma suuntaudu suoranaisesti alhaalta ylöspäin, sillä kumpikin osapuoli liikkuu toisiaan kohti ennen osumaa.

On kuitenkin fakta, että taklauksen kohdistaminen on aloitettu alemmasta kulmasta. Edellä mainittu kriteeristö päähän kohdistuneesta taklauksesta täyttyy siis kertaheitolla.

Kuten jo todettu, Mattssonin suunnanmuutos ei ollut niin myöhäinen, etteikö Krannila olisi kerennyt reagoida tilanteeseen. Sen lisäksi Krannilan käsi ei ole kiinni vartalossa, ja hän kohdistaa taklauksen voiman alemmasta kulmasta kyyryssä olevan Mattssonin päähän.

Mattsson ei palannut otteluun, joten kyseessä on selvästi isompi kolhu. Sen enempää loukkaantumisilla spekuloimatta on todettava, että ottelun kesken jäämisen tulisi eittämättä olla raskauttava tekijä tuomiossa.

Jos vastuu tässä tilanteessa todella oli vain Mattssonilla, olisiko hänen kuulunut jättää syöttö vastaanottamatta? Vai tulisiko rystysyötöt keskialueelle kieltää kokonaan, jos pelaaja asettaa itsensä telottavaksi sellaisen vastaanottaessa? Tulisiko pelikielto jopa langettaa laidasta kiekon keskialueelle lähettäneelle Heikkiselle? Asettiko hän joukkuekaverinsa uhanalaiseksi syötöllään?

Edellä olevat kysymykset ovat selvästi tyhmiä sellaisia, mutta mitä se kertoo Liigan kurinpidosta, jos heidän tuomionsa jättävät aiemmista linjauksista poiketen jossiteltavaa?

Kurinpidolta on peräänkuulutettu selkeyttä pääosumiin ja -vammoihin jo vuosikausia, mutta epäselvyys näyttää vain jatkuvan.

Kaudelle 2022–23 lanseeratuissa linjauksissa tilanteesta olisi tuomittu automaattisesti viiden ottelun pelikielto, sillä taklauksesta vihellettiin ottelurangaistus päähän kohdistuneesta taklauksesta. Sittemmin linjaa haluttiin selvittää uudestaan, mikä johti siihen, että taklattavan vastuu on jälleen suuri kysymysmerkki.

Tämä tapaus on jälleen huutava esimerkki siitä, että päävammojen arvo Suomen jääkiekossa on edelleen olematon.

» Lähetä palautetta toimitukselle