Aivan torijuhlan aineksia ei Turussa perjantai-iltana ollut, mutta TuTo tarjosi kannattajille riittämiin juhlatunnelmaa mestaruusjuhlissaan. Kovimmassa vauhdissa olivat luonnollisesti pelaajat.
Muihin maisemiin tämän kauden jälkeen siirtyvä päävalmentaja Ismo Lehkonen oli liikuttuneessa mielentilassa sulateltuaan liki täydellistä kautta pari päivää.
- Aivan käsittämätön joukkue, mun sanat ei oikeastaan edes riitä kertomaan, kuinka otettu olen tämän ryhmän urheilullisuudesta ja ammattimaisuudesta, "Ika" suitsutti.
- Mä olen ollut tässä voittavana osapuolena, tämä ryhmä on koulinut mua kovalla kädellä. Olen ollut siinä onnellisessa asemassa, että tässä on ollut ympärillä ihmisiä, jotka ovat hioneet minusta niitä huonoja juttuja pois.
Lehkonen totesi myös jättävänsä joukkueen hyviin käsiin ja kiitteli kahden viime vuoden ajan apurinaan toimineen Petri Niukkasen kokonaisuuden rakentamisessa.
Kajaanin Hokin paidassa mestaruusmaalin viime kaudella iskenyt Aleksi Sillanpää jatkoi komeaa sarjaansa nappaamalla toisen mestaruuden lisäksi pudotuspelien arvokkaimman pelaajan palkinnon.
- Kevään peleihin tietysti syttyy aina, mutta en sitä lähtisi vakuuttamaan, että olin jotenkin arvokkain pelaaja. Mutta kai sitä jotain tuli tehtyä oikein, hämmästeli "Silli".
Myös Lehkonen kehui erikseen Sillanpäätä, joka vaisun syksynsä aikana pääsi tutustumaan valmentajan "koirankoppiin", mutta kasvoi ratkaisijan mittoihin keväällä.
- Kyllähän Ika aika hyvin osasi painaa päälle, tuli varmaan meikäläisellekin ihan tarpeellista henkistä kasvua, Sillanpää naurahti.
Äänekkäimmät kannustukset kansan syvistä riveistä sai mailataituri ja kovien tilanteiden erikoismies Iiro Junnila. Koko kauden vankkumattomana jatkunut kulttipelaajan kannatus vain yltyi kauden jo päätyttyä.
Suuren suosion sai myös joukkueen kapteeni Pasi Järvinen. Kolmatta Mestis-mestaruuttaan juhliva puolustaja nosti tuoreimman voiton itselleen tärkeäksi.
- Ensimmäinen on aina ensimmäinen, mutta olihan tämä huikea juttu vielä vanhoilla päivillä ja itselle isoimmassa roolissa, "Pablo" pohti.
Järvinen tuli TuToon hieman sekavin odotuksin kesken edelliskauden. Valinta osoittautui kuitenkin oikeaksi ja hän nousi sarjan tehokkaimmaksi puolustajaksi sekä valmentajan luottomieheksi.
- Mun eka kokemus Ikasta oli kymmenen vuotta sitten ja silloin en (Hermeksessä) pelannut vaihtoakaan. Tietysti sitä tullessa vähän mietti, mahtuuko kaksi kaljupäätä samaan koppiin, mutta hyvinhän se sujui.
- Kyllä meidän yhteistyö hyvin toimi, välillä oli tietysti näkemyseroja, mutta niin sitä pitää ollakin, että opitaan kaikki. Ja kaikki sellainen neutraali toiminta on edelleen perseestä, meillä sattui ja tapahtui koko ajan, ja mentiin eteenpäin, Järvinen arvioi kahden värikkään persoonan rinnakkaiseloa.
Päättyneen kauden päällimmäisiä tuntoja kapteeni kuvasi yhdellä sanalla.
- Ylivoima. Oltiin ylivoimaisia pelillisesti. Hävittiinkin tietysti pelejä ja oltiin huonoja. Finaaleissa homma olisi voinut mennä miten vaan, kaksi ekaa voitti meille (Petri) Koivisto, kolmannen voitti Hokille (Ari) Reunanen, mutta neljännessä se homma kulminoitui minusta: me oltiin ylivoimaisia, Järvinen summasi.
TuTon ryhmässä riitti ratkaisuvoimaa ja tasonnostajia koko kauden. Jo edelliskaudella pelipaikan Tero Forsellin ketjusta lunastanut Jouni Virpiö nousi toisen TuTo-vuotensa aikana ryhmän ehdottomiin avainpelaajiin. Virpiön taika ei kadonnut vaikka mies luopuikin maagisista valkoisista luistimista pudotuspeleissä.
Kiitos kuuluu kuitenkin koko joukkueelle tässäkin tapauksessa.
- Huikea joukkue, huikea joukkuehenki, kaikki hyvin siis, runoili "Jone" perjantai-illan huumassa.
Virpiön mukaan joukkueen vahvuus tuli esiin ennen kaikkea siinä, että lievällä alisuorittamisellakin TuTo venyi finaalisarjassa mestariksi.
- Ei päästy finaaleissa ihan parhaimmillemme, onneksi se kuitenkin riitti. Ei meillä mitään hätää silti ollut.
Menestys tarkoittaa sitä, että TuTo-leiristä kuuluu siirtouutisia tasaisen varmasti lähiaikoina. Kai Syväsalmen ja Tuomas Muhosen HPK-siirrot tulivat jo julki, myös Virpiön on ounasteltu palaavan isiensä maille.
- Jaa-a, saa nähdä... voi olla, kuului virnistyksellä höystetty vastaus tiedusteluun.
Mutta juhlien keskellä ei kenelläkään ollut syytä murehtia tulevia. TuTo-leirissä onkin nyt tilanteen huolellisen nollaamisen paikka - ainakin pelaajistolla.
Tästä johtuen juhlat jatkuvat Turun yössä vielä pitkään. Lättyä pussiin, häh!