Mielipide

Luopioiden paluu

LIIGA / Kolumni
Todettakoon heti kättelyssä, että otsikko ei ole allekirjoittaneen henkilökohtainen mielipide. Se on puhtaasti sekä yleisön että Tapparan joukkueen reagoiminen Stefan Öhmanin ja Dale Clarken kentällä oloon.

Jo ennakkokaavailuissa oli selvää, että Öhman ja Clarke tulisivat herättämään negatiivisia tunteita tamperelaiskatsojissa. Odotuksista huolimatta yleisön reagoiminen oli yllättävän voimakasta. Vieläkin yllättävämpää oli se, miten Tappara joukkueena ajoi taklauksia näihin kahteen pelaajaan varsinkin ensimmäisessä erässä.

Tappara ei tällä kaudella ole kunnostautunut erityisen fyysisenä joukkueena, mutta joukkue taklasi näitä kahta anti-sankaria ensimmäisen 20 minuutin aikana todennäköisesti enemmän kuin se on taklannut koko alkukaudella yhteensä. Varsinkin Clarke tuntui herättävän erityisen kuumia tunteita niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella ja yleisö palkitsikin miehen valtavilla aplodeilla tämän ottaessa jäähyn viimeisen erän aikana.

Vaikka Öhman pelasi lähes tasonsa mukaisesti läpi ottelun, yleensä tämä viilipyttymäinen ruotsalainen sai tarpeekseen Juha Kiilholman otteista ja antoi samalla mitalla takaisin summerin jo soitua ensimmäisen erän päättymisen merkiksi. Clarken peliä sen sijaan väritti hermostuneisuus varsinkin alkuminuuteilla, mutta mies petrasi ottelun loppua kohden.

Tuntuu epäuskottavalta, että illan tapahtumat olisivat pelkkää sattumaa. Tämä ei nimittäin ole ensimmäinen kerta, kun Tapparasta lähteneet pelaajat palaavat Hakametsään, mutta koskaan aikaisemmin yksittäiset pelaajat eivät ole innoittaneet kotijoukkuetta nyt nähtyyn fyysisyyteen.

Ottelun jälkeen Öhman ei myöntänyt havainneensa illan pelissä mitään normaalia vieraspeliä erikoisempaa.

- Tietysti oli mukava tulla takaisin, mutta mitään erityisiä tunteita ei herännyt. Yritin keskittyä enemmän Tapparaan vastustajana samalla tavalla kuin muihinkin vastustajiin.

- En nähnyt siinä mitään erikoista. En oikeastaan kuullut huutamista kentälle, joten ehkä huutajia ei ollut kovinkaan monta. Ihmiset huutavat jokaisessa ottelussa ja mitä enemmän he huutavat, sen parempi ilmapiiri, mies totesi yleisön reaktiosta.

- Ehkä Tappara yllätti meidät fyysisellä pelillään. He pelasivat todella voimakkaasti ensimmäisessä erässä. Odotimme ehkä heidän vetäytyvän enemmän. He saivat myös hyvän 3-0 -johdon ja on aina vaikeaa nousta siitä asemasta, varsinkin vieraspeleissä.

Oliko nyt nähdyt taklaukset puhdasta sattumaa vai itsepintaisen toimittajan omaa illuusiota? Jos fyysisyys oli realismia, oliko sen tarkoituksena vain horjuttaa Bluesin avainpelaajien otteita vai muhiiko taustalla jotain muuta, jotain henkilökohtaista?

Selittyykö Öhmanin ja Clarken viime kevään surkeat otteet pelkästään luonnollisilla syillä vai onko joku työntänyt likaiset näppinsä jossain vaiheessa soppaan? Onko syytä alkaa virittelemään salaliittoteorioita ja leikkimään ajatuksella hieman vakavammassa mielessä?

Allekirjoittanut ei tiedä faktoja, eikä spekuloi. Sen sijaan tamperelaisyleisöllä on oma vahva käsityksensä asiasta ja ottelun perusteella niin näyttäisi olevan näiden kahden pelaajan entisillä seuratovereillakin.

Riippumatta siitä mikä on asian todellinen laita, yksi asia on kuitenkin varma. Tampereella näistä pelaajista ei pidetä.

» Lähetä palautetta toimitukselle