Kolmas vuosi

Kaiken kaikkiaan Raimo Summasen aloittama ja nykyisten Blues-miesten jatkama projekti on pidemmälle aikavälille suunnattu, eikä vain kolmen vuoden rupeamaksi tarkoitettu. Espoossa haluttiin ja halutaan urheilullista sekä taloudellista menestystä laajalle ajankaarelle, nousta vähitellen tasolta toiselle.

Summasen ja projektin muiden puuhamiesten sopimukset olivat kolmivuotisia, mikä tarkoitti toisin sanoen sitä, että projektin tuli olla hyvällä tulostasolla kolmantena vuonna. Se olisi projektin käännekohta, ensimmäinen etappi, analyysin paikka.

Huhtikuussa 2005 järjestetyssä tiedotustilaisuudessa Summanen, yhdessä päävalmentaja Kari Heikkilän ja toimitusjohtaja Jouko Lintusen kanssa, luonnehtivat ja määrittelivät Espoon malli -projektia. Mutta nyt, kun projektin kliimaksivuosi alkaa, ovat he kaikki jo poistuneet Tapiolan Areenalta.

Tuossa samassa, kahden ja puolen vuoden takaisessa tilaisuudessa, oli läsnä myös kaksi muuta Bluesin edustajaa: apuvalmentaja Petri Matikainen sekä pelaajakoordinaattori Jukka Holtari. Silloin he istuivat pöydän takana hiljaa. Nyt he ovat Espoon malli -projektin urheilullisesta lopputuloksesta vastuussa, päävalmentajana ja urheilutoimenjohtajana.

Mutta mitä on realistista odottaa tältä vuodelta?

Jotkut ovat jo puheissaan halunneet haudata Espoon Mallin kolmen vuoden projektin, sanoen tilanteen olevan aivan toinen uuden päävalmentajan ja urheilutoimenjohtajan myötä. Kuin kyseessä olisi jo uusi projekti. Missään ei kuitenkaan olla julistettu projektin päättyneen. Se siis elää.

Ja sen on pakko elää. Muutoin uskottavuus on jälleen koetuksella, mikä olisi jokseenkin ironista, sillä toistaiseksi projekti on sujunut vähintäänkin hyvin sekä urheilullisella että taloudellisessa puolella. Ensimmäisen vuoden sisäänajo onnistui ja Blues palasi puolivälieräjoukkueeksi; toiselta vuodelta odotettiin jo nousua kohti kärkeä, ja sekin onnistui Bluesin oltua neljäs ja voitettua Aaro Kivilinna -palkinnon.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan kolmannen vuoden pitäisi tuoda ensimmäinen mitali Espooseen, mikä ei nykyisissäkään asemissa ole lainkaan mahdoton tavoite.

Liigan eliittiin kuuluvan Bernd Brücklerin jatkosopimus vahvistaa espoolaisten asemia huomattavasti, viime kaudella äärimmäisen vähän maaleja laskenut Blues-puolustus on vahvistunut; ainoastaan hyökkäyksen leveys herättää kysymyksiä. Viime kauden ykkösketjulle Blues saa kuitenkin Stefan Öhmanista, Ryan Kelleristä ja Oskar Osalasta mainiot korvaajat, mikäli harjoitusotteluista voi jotain päätellä.

Vaikkei harjoitusotteluista saisi vetää turhan suuria johtopäätöksiä, on Blues vakuuttanut elokuun otteluissaan. Etenkin suvereeni mestaruus Tampere Cupissa, jonka finaalissa espoolaiset murskasivat Venäjän mestarin Magnitogorskin 8-1, oli myrskyvaroitus tulevaa ajatellen. Blues on osoittanut kypsää peliä ja vahvaa tahtotasoa jo merkityksettömissä valmistelupeleissä.

Joukkueella on menestyksen avaimet käsissään; mitali on realismia, mutta helpolla sitä ei missään nimessä saavuteta. Se vaatii suuria onnistumisia.

Kävi alkavalla kaudella sitten melkein miten tahansa, ei Matikaisen, Holtarin ja kumppaneiden työ Bluesissa tule kuitenkaan päättymään. Oikeastaan, vaikka kolmen vuoden projekti tulee päätepisteeseensä, on todennäköistä, että muutokset Bluesissa kolmannen ja neljännen vuoden välillä tulevat olemaan huomattavasti pienemmät kuin muutokset ensimmäisen ja toisen, ja toisen ja kolmannen vuoden välillä.

Tämän puolesta puhuu avainpelaajien, kuten Bernd Brücklerin, Dale Clarken, Rami Alangon, Stefan Öhmanin ja Jaakko Uhlbäckin, tuoreet kaksivuotiset sopimukset. Myös koko valmennustiimin sopimukset ulottuvat aina kevääseen 2009 asti. Holtarinkin voi uskoa jatkavan Bluesin urheilutoimenjohtajana vielä pitkän tovin, mikäli se vain organisaatiosta on kiinni.

Joka tapauksessa alkamassa on varsin merkittävä kausi Espoossa. Oikeaan suuntaan matkaava Bluesin joukkue on mielenkiintoa herättävä, eikä se tällä kertaa johdu henkilökemioiden räjähdysvaarasta. Se povaa hyvää kolmatta vuotta Espoon Mallille.