Myös Ruotsia on kohdannut rankka kieltäytymisten aalto. Syitä on ollut monia, useat koko kauden pelaamatta olleet pelaajat eivät halua lähteä nolaamaan itseään keväisiin kiekkohöntsyihin ja pelanneilla on muita syitä.
Ruotsissa jääkiekkoliiton puheenjohtaja arvosteli NHL-kieltäytyjiä ja nyt samaan rintamaan on liittynyt kotimaisen kiekon Isä Aurinkoinen, tsaari Kalervo Kummola, joka Aamulehdessä (17.4.) ilmoitti suorasanaisesti, että tänä keväänä kieltäytyneille ”ei olla ensimmäisten joukossa soittamassa”, kun Torinon valintoja tehdään. Kun ei kiinnosta MM-kisat, niin Kummola uskoo, että olympialaisista saadaan hieno turnaus ilman NHL-miehiäkin. Joopajoo…
Kyseistä haastattelua lukiessa tuli väkisin mieleen, että onko jääkiekkoliiton puheenjohtajan tehtävä valita kenelle soitetaan ja kenelle ei? Ehkä jossain muualla, mutta täällä keskuskomitean puheenjohtaja määrää kuka pelaaja. Jotenkin väkisin tulee mieleen entinen itänaapuri.
Toisaalta, nykyistä johtoporrasta katsomalla ulkopuolisen apu voisi olla tarpeen. General Managerin hienolla tittelillä operoiva Kurri ei omienkaan sanojensa mukaan tiedä mitä tekee ja Erkka Westerlundin valinta maajoukkueen päävalmentajaksi oli suurin virhe, mitä suomalaisessa maajoukkuejääkiekossa on tehty vuosikymmeniin. Oli Summasen potkut oikeutetut tai ei, niin seuraajaksi olisi voinut valita valmentajan, eikä tilastoteoreetikkoa.
Sinälläänhän Erkka on hyvä valinta, että Westerlundin joukkueessa ei ainakaan tunteet kiehu yli ja poliitikot saa jeesustelun aihetta. Westerlundin joukkuetta voidaan kutsua termeillä sekasorto tai myötähäpeä. Kun joukkueenjohdon roolit pelin aikana ei edes General Managerin mukaan (AL, 17.4.) ole kolme viikkoa ennen kisoja selvillä, niin ei ihme, että kauden aikaisista EHT-joukkueista kantautuneet kommentit sekasorrosta saavat vahvistusta. Ja sitten vielä ihmetellään miksi NHL-pelaajat kieltäytyvät. Joukkueen peli on ollut hirveää ja jopa itse Rautakansleri-Kummola on sen myöntänyt.
Westerlundin valinta päävalmentajaksi osoitti kuinka hyvin Kummola on perillä 2000-luvun jääkiekosta. Kabinettikähminnöissä ja arvokisojen Suomeen hankkimisessa Kummola on valtakunnan, ellei peräti koko maanosan eliittiä. Suomalaisissa urheilupiireissä on monenlaisia kähmijöitä, mutta vain yksi mafia – Kalen mafia. Se on ulottanut lonkeronsa joka puolelle valtionhallinnosta pörssiyhtiöihin ja takaa sen, että jääkiekkoliiton arvovalta suomalaisessa urheilussa ja olympiakomiteassa kasvaa koko ajan.
Jossain vaiheessa Kummola sai itse idean, tai hänelle sitä ehdotettiin, että jääkiekkoliitto tarvitsee urheilutoimen johtajan, joka valitsee pelaajat ja valmentajat. Samaan tyyliin mitä Wayne Gretzky teki Kanadalle. ”Ysiysi” on ollut myös mielipidejohtaja, joka on ohjaillut mediaa miten lystää. Suomessa tälle paikalle asetettiin Jari Kurri.
Toistaiseksi lyhyen uransa aikana Kurri on keskittynyt lähinnä lausumaan mitäänsanomattomuuksia lehdissä. Mitään todellisia linjavetoja saatikka kommentteja ei Mr. Hockeyltä ole saatu. MM-kisat ovat hänen ensimmäinen koetinkivi. Mikäli Kurri sielläkin keskittyy ainoastaan hymistelyyn, on ehkä aika alkaa miettiä uusia ratkaisuja. Maailman parhaasta suomalaisesta jääkiekkoilijasta ei automaattisesti tule maailman parasta suomalaista kiekkojohtajaa.
Muutaman viikon päästä alkaviin kisoihin suomalaiset lähtevät tutun toiveikkaina. Mitali kisoista olisi hieno saavutus, mutta ainoastaan tekohengitystä maajoukkuekiekkoilullemme. Se askel, mikä World Cup-menestyksen jälkeen olisi ollut otettavissa, jätettiin ottamatta. Ei ainoastaan Summasen potkujen vaan sitä seuranneiden valintojen vuoksi. Sen sijaan on menty askel tai pari taaksepäin. Aikaan, joka muistuttaa Brezhnevistä, paitsi että meillä ei ole punakonetta. Meillä on ainoastaan leijonakone joka yskii pahemman kerran. Sitä köhää tuskin Innsbruckin vuoristoilmassa parannetaan ja suomipoika palaa kotiin pelkkä osallistumismitali takataskussa.
