Koko ajan näyttää kuitenkin todennäköisemmältä, että JYP lähtee kauteen täysin kotimaisin voimin. Kotimaisille pelaajille vastuunkanto ei olisi uutta, sillä viime kaudella joukkueen ulkomaalaiset PC Drouin ja Alexandre Tremblay eivät olleet kovin suuressa roolissa, ja Drouinista hankkiuduttiin jopa eroon kesken kauden. Keskushyökkääjä olisi täksikin kaudeksi ulkomailta ostoslistalla, ja myös puolustaja olisi joukkueeseen vielä hyvä saada. Näyttää kuitenkin siltä, että fanit pidetään edelleen jännityksessä niin vahvistusten nimien kuin lukumääränkin suhteen.
Wallinheimo palasi kotiin
Maalivahtiosasto vahvistui jo loppukeväällä, kun Tero Leinosen odotettua lähtöä paikkaamaan saapui paluumuuttaja Sinuhe Wallinheimo Elitserienin Färjestadista. Wallinheimo torjui keväällä 2004 Färjestadin aina finaaleihin asti, mutta mestaruus meni lopulta HV-71:lle. Hopeastakin huolimatta näin menestynyttä ja kokenutta maalivahtia ei JYPissä ole nähty moniin vuosiin. Myöskään näin kokeneita omia kasvatteja ei joukkueeseen joka kevät palaa. Eri asia on sitten, miten paljon Wallinheimon kokemus auttaa joukkuetta tositilanteessa. Maailmaa nähnyt ja äänekkäästi peliä ohjaileva maalivahti on varmasti avuksi kokemattomille puolustajille, mutta niin hyvä maalivahti Wallinheimo ei ole, että hän pystyisi yksinään kannattelemaan joukkuetta, jos sen kenttäpeli ei toimi.
Kakkosmaalivahti Tommi Nikkilää voisi kutsua yhdeksi liigan parhaista kakkosmaalivahdeista. Viime kaudella tulokaskautensa pelannut Nikkilä osoittautui täysin liigakelpoiseksi maalivahdiksi, eikä JYPillä täten ole ongelmaa, jos Wallinheimo esimerkiksi loukkaantuu. Ongelmia sen sijaan saattaa aiheuttaa todennäköinen peliajan jakaminen mahdollisimman tasaisesti kahden maalivahdin välillä. Viime kaudella Nikkilä ja Leinonen jakoivat peliajan niin tasaisesti, että toinen pelasi vain yhdeksän sekuntia enemmän runkosarjassa kuin toinen. Ainakin Leinosen pelaaminen kärsi selkeästi näin kovasta kilpailuasetelmasta, ja mies itsekin myönsi haastatteluissa asian. Valmennuksen tuleekin pystyä tekemään kovia ratkaisuja peluutuksessa niin, että molemmat maalivahdit saisivat itsestään kaiken irti. Jos peliajan jakaminen puoliksi aiheuttaa sen, ettei kumpikaan maalivahti kykene pelaamaan liigatason ykkösmaalivahdin varmuudella, tasapuolisuusasetelmasta on pystyttävä joukkueen menestyksen nimissä tinkimään.
Puolustuksessa vähän muutoksia
Yksi seurajohdon suurimpia ansioita viime kausien aikana on se, että se on saanut rajallisista taloudellisista resursseista huolimatta joukkueen rungon pysymään varsin hyvin kasassa. Tämä näkyy esimerkiksi puolustuksen suhteen, josta ei tänäkään vuonna lähtenyt yhtään pelaajaa, jota olisi tullut kovin ikävä. Ainoat maisemaa vaihtaneet ovat Kimmo Pikkarainen, joka osoittautui liian ailahtelevaksi liigatasolle, sekä Mestiksen Hokista peliaikaa hakemaan lähtenyt nuori Tuomo Kortelainen.
Alkavan kauden puolustuksessa tulevat suurimman vastuun kantamaan Jari Korhonen ja Jyri Marttinen. Viime kaudella 20 maalia ja 36 pistettä pakin paikalta takonut entinen kaukalopalloilija Korhonen ei toivottavasti enää kaipaa esittelyjä liigaa seuraaville ihmisille. Hänen tehokkaan rannelaukauksensa ympärille rakennetaan todennäköisesti tämänkin kauden ylivoimakuviot. Matti Alatalon valmennuksessa parin vuoden aikana huimasti kehittynyt Jyri Marttinen saattaa nousta monipuolisuudellaan jopa joukkueen ykköspakiksi. Kauden kynnyksellä 22 vuotta täyttävä Marttinen on kovaluonteinen peluri, joka oli liigauransa alussa enemmän vääntäjäosastoa, mutta on viime vuosina saanut kiekollista taitoa paljon lisää. Jos nousujohteinen kehityskäyrä edelleen jatkuu, Marttisen varaan voi laskea paljon.
Puolustavien puolustajien osastoon kuuluvat lähinnä Miika Huczkowski, Lauri Kinos ja Petri Virolainen. Heistä Huczkowski on varmin kortti tasaisilla peliesityksillään, mutta aikaisemmat kaudet ovat olleet rikkonaisia kaikenlaisten pikkuvammojen takia, joten todennäköisesti tämäkään kausi ei ole kokonainen. Iso, vahva ja kokenut Virolainen on edelleen parhaimmillaan kova luu maalinedustalla, mutta liike on hidastunut viime kausina siihen malliin, ettei hän todennäköisesti kuulu enää peliminuuttien määrässä joukkueen kärkipäähän. Isokokoinen Kinos taas aloittaa vasta ensimmäisen kokonaisen liigakautensa, mutta esiintyi jo viime kaudella Hippoksen yleisölle kevätkaudella. Pohjois-Amerikan kaukaloissa monta vuotta pelanneella puolustajalla oli vaikeuksia sopeutua liigavauhtiin, mutta joukkueen kanssa vietetyn kesän jälkeen ja liigakokemuksen karttuessa Kinos pystyy varmasti paljon keväällä nähtyä parempaan.
Yllätyskorttiosastoon menevät loput aloituskokoonpanon puolustajat eli Tommi Kovanen, Mikko Mäenpää ja Ilkka Vaarasuo sekä juniorit Eero Hyvärinen ja Erkka Leppänen. Kovanen aloitti viime kauden komeasti ja varasti jopa alakerran kiekollisen johtajan roolin Jari Korhoselta, mutta loukkaantuminen katkaisi hienon liigapaluun ja kuntoutumisen jälkeen otteet olivat vaisumpia. Nyt on mahdotonta sanoa, millainen Kovanen nähdään alkukaudesta jäällä. Jos otteet ovat kuin vuosi sitten syksyllä, hänestä on paljon apua joukkueelle, loppukauden esityksillä taas vähemmän. Mäenpää pääsi viime kaudella kunnolla liigavauhtiin ja ajoittaisista vaikeuksista huolimatta väläytteli myös vahvuuksiaan siihen malliin, että osoitti olevansa kehityskelpoinen pelaaja. Juniorivuosien kuumakallella on vielä kehitettävää oman pään pelissä, mutta kiekollisena Mäenpää alkaa jo olla liigatasoinen pelaaja. Myös harjoitusotteluissa hän on pystynyt kiitettävästi ottamaan kiekollista roolia alakerrasta, joten jonkin verran tehoja on lupa odottaa.
Ainoa uusi tulokas puolustuksessa on Ilkka Vaarasuo, joka hänkin on entisiä JYP-junioreita ja pelasi liigajoukkueessakin kaudella 2002-03. Vaarasuo solmi tammikuussa 2003 kahden vuoden sopimuksen JYPin kanssa, jonka ensimmäinen vuosi kuluisi Mestis-kokemusta hakiessa Mikkelin Jukureissa. Jukuri-kausi ei kuitenkaan sujunut kaikkien odotusten mukaan, vaan armeijan samalla suorittanut Vaarasuo putosi välillä jopa pelaavasta kokoonpanosta. Tästä huolimatta hän palasi sovitusti JYPiin, mutta odotukset eivät viime kaudesta johtuen ole kovin korkealla. Parhaimmillaan Vaarasuo on vahva puolustava pakki.
Viime kaudella hopeaa voittaneesta A-nuorten joukkueesta liigapaikkaa ovat lähimpänä kärkkymässä Eero Hyvärinen ja Erkka Leppänen. 18-vuotias Hyvärinen kuului juniorien runkopuolustajiin ja on harjoitusotteluissa osoittanut pärjäävänsä jo liigajoukkueessakin kohtuullisesti. Marraskuussa 18 vuotta täyttävä Leppänen taas kiekkoili ensimmäiset liigapelinsä jo viime kaudella ja on liigaringissä mukana jo toista vuotta. Ikävuosien perusteella Leppäsellä ei ole vielä kiire liigaan, mutta sen verran lupaavasta pelaajasta on kyse, ettei liigapaikka jo tällä kaudella olisi mitenkään mahdottomuus.
Immonen ja Virtanen edelleen hyökkäyksen tähtiä
Hyökkäyksen vaihtuvuus oli hieman puolustuksen menetyksiä suurempaa, mutta mistään hallitsemattomasta paosta ei voida tälläkään osastolla puhua. Kapteeni Harri Sillgren siirtyi Venäjän kautta Tanskaan, loppukaudeksi tammikuussa vuokrattu Toni Koivunen palasi Pelicansiin, Tuomo Jääskeläinen palasi kotiseudulleen ja jatkaa uraansa Kiekko-Vantaassa, ja kanadalaisen Alexandre Tremblayn sopimuksen optio jätettiin käyttämättä. Junioreista siirtyivät Mestikseen Aki Hyyppä, Ari Kovanen ja Jaakko Viljanen.
Suuria hankintoja ei ainakaan toistaiseksi ole tehty. Nimekkäin tulokas on 21-vuotias hyökkääjä Ossi Louhivaara, joka oli kevään siirtomarkkinoilla yksi kovimpia nimiä nuorten suomalaispelaajien joukossa. Kaksi hyvää kautta KooKoossa pelannut ja Ottawan NHL-varauksenkin hankkinut Louhivaara tarttui JYPin haaviin ja saa varmasti jo tällä kaudella kunnon näyttöpaikan. Nopea hyökkääjä on ominaisuuksiltaan jopa stereotyyppinen JYP-pelaaja - nuori, nöyrä ja potentiaalinen.
Yllättävä mutta positiivinen asia oli Jokereissa edelliskauden kiekkoilleen Arsi Piispasen paluu kotikaupunkiin. 19-vuotias hyökkääjä ei välttämättä vielä nouse ensi kauden liiga-JYPissä suureen rooliin, mutta tulevina vuosina saattaa kuulua joukkueen tähdistöön. Piispanen on kuulunut ikäluokkansa lupaavimpiin pelaajiin jo usean vuoden ajan ja hänellä on kaikki edellytykset nousta valtakunnallisesti tunnetuksi pelaajaksi. Muut samanikäiset hankinnat, Pauli Piippo Jokipojista ja Filip Riska Sportista, tulivat vahvistamaan etupäässä junioreita.
Kun siirtomarkkinoilla on keskisuomalaisittain ollut tänä kesänä näin hiljaista, on ensi kautta ajatellen ratkaisevin osuus viime kaudellakin joukkueessa esiintyneillä pelaajilla. Joukkuetta viime kaudella lähes yksin kannatellut ykkösketju jatkaa kaikeksi onneksi kokonaisuudessaan Jyväskylässä. Uransa parhaat kaudet pelanneet Jarkko Immonen, Antti Virtanen ja Jaakko Uhlbäck ovat selkeä ja vakiintunut ykkösketju ensi kaudella. Harjoituspelien perusteella kolmikko on viimekautisessa kunnossa, joten heidän varaansa voidaan laskea paljon. Erityisesti Virtasen ja Immosen kiekollinen yhteispeli on komeaa katsottavaa – Uhlbäckin rooli ketjussa on kiekottomampi, mutta hänkin osaa tarpeen vaatiessa pistää kiekon maaliin tai antaa ratkaisevan syötön.
Virtasen, Immosen ja Uhlbäckin koostumus on varmaankin parhaita ykkösketjuja JYPin historiassa, mutta sen jälkeen alkavat kuitenkin arvoitukset kokoonpanossa. Seurajohto lupaili jo heti viime kauden päätyttyä seuraavaksi kaudeksi korkeatasoista kakkoskentällistä, jotta Immosen ketjun ei tarvitsisi kantaa kaikkea vastuuta hyökkäyspään tehoista. Syystä tai toisesta kakkosketjun kokoonpano on kuitenkin edelleen auki. Erityisesti kovasti kaivattua kakkossentteriä ei ole kuulunut – jos Jarkko Immonen esimerkiksi loukkaantuu pahasti, joukkueen keskushyökkääjäkaarti näyttää luvattoman heikolta. Laiturien kohdalla materiaalin leveys on hieman parempi.
JYPin missioksi viime vuosina muodostunut lahjakkaiden nuorten sisäänajo liigaympyröihin tarjoaa jälleen muutamaa nimeä mahdollisiksi läpimurron tekijöiksi tällä kaudella. Heitä ovat lähinnä Carlo Grünn ja Tuomas Mikkonen sekä varauksin Ilari Filppula ja Jari Jääskeläinen. Kesken viime kauden HIFK:n vaihtopenkiltä hankittu Grünn on takonut juniorivuosina huimia pistelukemia juniorisarjoissa, mutta lupaavan liigastartin jälkeen tulos kaukalossa on ollut vaisumpaa. Nopea laitahyökkääjä on harjoituspelien perusteella tuntunut vankistuneen viime kaudesta, mutta läpimurto edellyttäisi ennen kaikkea tehoja. Grünnin tyylinen hyökkääjä ei ole kovinkaan suureksi hyödyksi joukkueelle, ellei onnistumisia hyökkäyspäässä synny.
Jo useamman vuoden liigaringissä mukana ollut Tuomas Mikkonen on vaarassa vajota ikuisten lupausten joukkoon. Toisaalta hänellä on ikää vasta 21 vuotta, joten ehkä odotuksetkin ovat olleet jossain määrin epärealistisia ja ennenaikaisia. Viime kaudeksi kovasti ounasteltu läpimurto jäi toteutumatta, mutta tämän kauden harjoituspelien perusteella voi jo toivoa, josko vihdoinkin olisi Mikkosen vuoro nousta ratkaisijaksi. Tämä vapaa-aikanaan jyväskyläläisessä yökerhossa raplevyjä soittava JYP-kasvatti on ollut ongelmissa lähinnä peliesitysten tasaisuuden suhteen. Voimaa on kuin pienessä kylässä ja lämärikin lähtee tutkan mukaan 140 km/h tuntinopeudella, mutta liian usein Mikkonen vaipuu näkymättömiin kaukalossa.
Vuosi sitten Kiekko-Vantaasta JYPiin siirtyneen Ilari Filppulan tulokaskausi ei ollut kaikkien odotusten mukainen, ja siksi olikin hieman yllättävää, että hän sai jatkosopimuksen. Harjoituspelien perusteella ratkaisu on kuitenkin ollut oikea. Sentterin paikalta huimia tehoja A-nuorissa ja Mestiksessä tehtaillut Filppula pelasi jostakin syystä laiturina koko viime kauden, mutta joko siirrosta takaisin tutummalle pelipaikalle tai jostakin muusta syystä johtuen tämän syksyn harjoituspeleissä on nähty aivan uudenlainen pelaaja kaukalossa. Ehkä Filppulankaan liigakorttia ei ole vielä katsottu loppuun. Jari Jääskeläisestä taas tuskin koskaan tulee pistenikkaria, mutta hänellä olisi mahdollisuudet nousta Jaakko Uhlbäckin tyyliseksi voimahyökkääjäksi taitopelaajien ketjuun. Tämä kausi näyttänee Jääskeläisenkin liigauran suunnan.
Vakiosentterikaartiin Immosen lisäksi kuuluvat Janne Hauhtonen ja Juha-Pekka Hytönen. Hyvät harjoituspelit pelannut Hauhtonen on ehkä yksi liigan aliarvostetuimpia työmyyriä, joka tekee kuitenkin valtavan määrän työtä kaukalossa illasta toiseen ja on erinomainen joukkuepelaaja. Miehen taitoja osaavat kuitenkin arvostaa valmentajat – JYP-luotsi Matti Alatalo muistaa antaa tunnustusta Hauhtoselle julkisesti usein, ja maajoukkueen päävalmentaja Raimo Summanenkin on kutsunut JYP-kapteenin useaan maajoukkueturnaukseen. Viime kaudella Mestiksestä JYPiin palannut Juha-Pekka Hytönen ei kuulu joukkueen pistekärkeen, mutta hän on luotettava nelossentteri ja suureksi avuksi joukkueelle esimerkiksi alivoimapelaajana ja aloittajana – viime kaudella omaperäistä aloitustyyliä käyttävä Hytönen kuului aivan liigan parhaiden aloittajien joukkoon.
Viime kaudella hopeaa voittaneesta a-juniorijoukkueesta lähimpänä liigapaikkaa ovat Valtteri Tenkanen ja Tuomo Laukkanen. Tenkanen todennäköisesti ei paljoa enää junioreissa viihdy, sillä hänen kehityskäyränsä on viime vuosina kulkenut voimakkaan nousujohteisesti. 20-vuotiaiden maajoukkuerinkiin kuuluva tämän kesän NHL-varaus valtasi viime keväänä liigajoukkueesta kakkosketjun paikan – tämän kauden rooli selvinnee kauden edetessä. Laukkanen on jo muutaman vuoden kuulunut a-nuorten joukkueen kantaviin voimiin. Viime kaudella hän pelasi kymmenkunta peliä liigaa, ja todennäköisesti tälläkin kaudella on pelejä luvassa. Kilpailu nelosketjun paikoista on kuitenkin niin kovaa, että näilläkään meriiteillä ei kunnollinen näyttöpaikka liigassa vielä ole itsestäänselvyys.
Tiukkaa tulee olemaan
Edellä olevasta kuvauksesta käy ilmi, että JYPin joukkue on kauden 2004-05 kynnyksellä nuori, nimetön ja kokematon mutta toisaalta erittäin potentiaalinen. Kuulostaako tutulta? Menestymisen ennustamista helpompaa on ennustaa, että valtamedioiden kausiveikkauksissa keskisuomalaisryhmä löytyy jälleen sijoilta 9-13. Ja nimilistan puolesta se sinne kuuluukin, sillä lupaavista junioreista tai divaritähdistä on vielä pitkä matka liigatason ratkaisijoiksi. Altavastaajan asemasta on kuitenkin ennenkin nähty yllätyksiä – varsinkin JYPin suorittamana. Yllätystä helpottaisi silti olennaisesti muutama vahvistus. Vaikka harjoituspelit ovat menneet kohtuullisen hyvin, ja joukkue on täynnä lupaavia pelaajia, on aika utopistista toivoa, että tällä ryhmällä voidaan pärjätä läpi pitkän kauden.
Vahvistusten puolesta puhuu myös keväällä lanseerattu JYP 2007 –projekti. Jos joukkueen budjettia on tarkoitus kasvattaa ja uusi pääsponsorikin saatiin kesällä, olisi hieman erikoista pelata kausi halvemmalla joukkueella kuin vuosiin. Keskisuomalainen kiekkokuume, yleisömäärien kasvattaminen ja sponsoritulojen lisääntyminen onnistuu kuitenkin kaikkein helpoiten sillä, että kotihallissa pelaa joukkue, joka pärjää. Ja tämänhetkisellä nimilistalla joukkueen menestyminen edellyttäisi jymy-yllätystä.
