Ihminen, jääkiekkofanikin muistaa helposti vain ne negatiiviset ja pieleen menneet asiat. Niiden ei kuitenkaan tarvitse näytellä liian suurta roolia, kun kyseessä on MM-kisat.
Tavallinen jääkiekon (suur)kuluttaja pomppasi innoissaan ilmaan, kun kuuli lippupakettien olevan historiaa. Vuosi vuoden jälkeen kuuli turhautuneiden kisaturistien valittelua, kun yhden ottelun nähdessään joutui maksamaan kahdesta. Yleensä se toinen ottelu oli vielä itseä täysin kiinnostamaton. Kävijämäärä näiden kolmen viikon aikana saattoi pienentyä edellisistä Suomen kotikisoista, mutta pienelle ja vähän isommallekin kaduntallaajalle lippupakettien poistuminen oli riemuvoitto.
Harva kisoja seuraava on kuitenkin niin fanaatikko, että viitsisi vaivautua pääkallonpaikalle jäähalliin jokaiseen otteluun mitä tarjolla sattuu olemaan. Tässä vaiheessa kuvaan astuu siis tv ja sen tarjonta. Yksi tärkeä lenkki televisioinnissa on ehdottomasti ollut kommentaattorin virkaa kisoissa hoitanut Ville Nieminen. Kotisohvilla tai kaverin kisastudiossa istuessa kuuntelee mielellään ammattilaisen näkemyksiä pelistä. Liian usein kommentaattorina on vain ollut yhdellä kädellä hommaa yrittävä kokelas ja normaalisti se onkin ollut tuskaa kaikkien kannalta. Nieminen oli poikkeus ja samalla yksi kisojen valopilkuista.
Pienten kiekkomaiden pirteyskin valaisi Pohjolan
Jo hyvissä ajoin ennen kisoja kritisoitiin 16 maan kisoja, joissa ero huonomman ja parhaimman välillä on kohtuuttoman suuri. Slovenia putosi ehkä odotetustikin takaisin alemmalle MM-tasolle, mutta muiden ns. huonompien maiden kohdalla tilanne ei ollut niin simppeli.
Tanska vastasi kisojen todennäköisesti suurimmasta yllätyksestä. Jalkapalloyhteiskunnan voitto USA:sta heti kisojen alkumetreillä oli jo pamaus, mutta muutakin oli tulossa. Punavalkoiset tanskalaiset päätyivät lopulta sijalle 11.
Sveitsissä puolestaan on viimeiset pari vuotta kontattu syvällä, nuorista ei ole ehkä saatu uusia johtajia ja päävalmentaja Ralph Kruegerin pelitavalla on myös ollut oma antifanclubinsa. Krueger uskalsi kuitenkin vetää juuri oikeasta narusta ja ottaa riskin, joka kannatti. 7 ensikertalaisen nostaminen MM-kisoihin ei ole sellainen teko, johon kenellä tahansa uskallusta. Siitä myös heruu suuri arvostus.
Tasollisesti pienten puolesta on helppo tuntea sympatiaa eikä muuten se Japanin ensimmäinen voitto MM-kisojen korkeimmalla tasolla ollut kaukana.
Kisaturistit ovat perinteisesti värikästä ja iloista sakkia, mistä päin tahansa maailmaa tulivat tai missä tahansa kisat pidettiinkään. MM-kisojen 2003 värikkäimmät, mutta myös äänekkäimmät faniryhmät ovat tosin jättäneet jo Suomen ja palanneet kukin kotimaihinsa. Ne kaikkein säväyttävimmät kun löytyivät lähes poikkeuksetta juuri mitalipeleistä pudonneiden joukosta. Tanska, Saksa ja Sveitsi, kova kolmikko vahvistettuna Latvialla, väheksymättä yhtään muitakaan faniporukoita. Väriä, huutoa, laulua, täyttä intoa ja ehkä hieman alkoholiakin veressään he juhlivat muun yleisön joukossa tuoden samalla yhden kisojen mieleenpainuvimmista muistoista.
Ulkopuolisen silmin keskieurooppalaisten turistien hymyilevät kasvot olivat rauhoittavaa katseltavaa. Mitä nämä fanit tekivät, kun oma joukkue oli maalin johtoasemassa? Entäpä silloin, kun olivat kolmen tai useamman maalin tappioasemassa? Niin, kannustivat omiaan tavalla jota harvemmin jäähallissa näkee.
Vekkulit ja nuijat loistivat
Kisojen valon palkinnon ansaitsevat ainakin vielä kaksi ryhmää: tuomarit ja kisamaskotit. Kovin montaa kertaa ei tarvinnut maailman parhaiden katsomovalmentajien heristää sormeaan ja huudella sukupuolielimiä niin kylä raikuu.
Hyvä tuomari on normaalisti myös hyvän ottelun yksi syy. Ei edes ole yllättävää, että tuomarien toiminnan vuoksi tämän vuoden MM-kisoissa nähtiin paljon niitä hyviäkin matseja.
Finkey-maskotit kaikissa kolmessa MM-jäähallissa toivat iloa muidenkin kuin perheen pienimpien naamoille. Monesti pelikatkoilla ensimmäisenä alkoi katseella hakea, missä se sinisen sävyinen hurmuri nyt viilettää.
Yleensä minäkin naurahdin.
Aurinko heijastaa muustakin kuin kultaisesta mitalista.