Tulevaan kauteen lähdetäänkin Keskisessä Divisioonassa tutuissa merkeissä mestaruutta puolustavan
Detroitin ottaessa jälleen komennon haltuunsa. All-Star-tähtiä kuhisevan autokaupungin ylpeyden
odotetaan taistelevan Läntisen konferenssin ja koko liigan piikkipaikasta, jolloin ainoana
tavoitteena on luonnollisesti mestaruuden uusiminen. Takaa tulevat aina varteenotettavaksi
haastajaksi luokiteltava St. Louis sekä yksi viime kauden positiivisimmista yllättäjistä Chicago.
Divisioonan peränpitäjiksi jäävät auttamatta kantrimekan Nashville Predators, joka pystyy
parhaimmillaan vain parempiensa ärsyttämiseen sekä kolmatta kautta aloittava Columbus Blue
Jackets, joka voi olla tyytyväinen välttäessään vajoamisen konferenssin syvimpään kellariin.
Chicagossa uusi supertähti supertähden paikalla
Kesän kuumin puheenaihe Blackhawks-leirissä oli Tony Amonten lähtö seurasta ja mahdollisen korvaajan
löytäminen ex-kapteenin paikalle. Amonten vaihtaessa maisemaa Arizonan aavikoille Phoenix Coyotesin riveihin
GM Mike Smith oli pakotettu etsimään uusi supertähti supertähtensä tilalle. Tällaista toivotaankin
Chicagon kesän nimekkäimmästä hankinnasta ja Tapparastakin tutusta Theoren Fleurystä. NHL:n pienisuurimies on kuitenkin suuri
arvoitus ja melkoinen riski, sillä veteraanin viime kausi meni suurimmaksi osaksi pilalle henkilökohtaisten
ongelmien takia. Lisää maalintekovoimaa ja Amonten jättämää aukkoa paikkaamaan hankittiin myös kokenut
venäläinen Sergei Berezin, joka parhaimmillaan on nakuttanut jopa 37 maalia, mutta jonka pistetehtailu
on ollut kausi kaudelta hiipumaan päin. Takalinjoilla uusia nimiä ovat isokokoinen ja fyysinen Jason
Strudwick sekä useita kausia farmissa tahkonnut Nathan Dempsey. Erityisesti Strudwickin odotetaan tuovan
kaivattua fyysisyyttä peliin ja näyttävän esimerkkiä maalinedustan puhdistamisesta. Minnesota Wildista
löydetty aloitusspesialisti Brett McLean on tulevaisuuden nimi, joka saatetaan nähdä jo tälläkin
kaudella nelosketjun sentterinä. Tony Amonten lisäksi kesän aikana seuraa vaihtoivat hyökkääjät Tom Fitzgerald (Toronto),
Aaron Downey (Dallas) ja Jim Campbell (Florida) sekä puolustajat Chris McAlpine (Los Angeles), Vladimir Chebaturkin (NY Rangers)
ja Nolan Baumgartner (Vancouver). Myös Blackhawks-johtoportaaseen saatiin kesän aikana uutta verta kun
Ottawa Senatorsin entinen GM Marshall Johnston nimitettiin nuorten pelaajien kykyjen arvioinnin johtajaksi.
Tony Amonten paikkaajiksi hankitut Theoren Fleury ja Sergei Berezin joutuvat varmasti erityistarkkailuun
Blackhawks-fanien keskuudessa. Joukkueen kapteenin ja pitkäaikaisen ykköspyssyn menetys ei vähällä unohdu
ja uusien hankintojen onkin otettava näkyvä rooli hyökkäyksessä, jotta fanien siunaus lankeaa - etenkin kun
viime kauden paras maalintekijä Eric Daze on vähintään marraskuun alkuun asti loukkaantuneena. Erityisesti
Fleuryn otteet kiinnostanevat kautta liigan tietäen miehen henkilökohtaiset ongelmat viime kaudelta.
Mikäli Fleury saa elämänsä oikeille raiteille ja pelinsä kulkemaan vanhojen päivien malliin voidaan
Windy Cityssä kauden päätyttyä hyvinkin kysellä: "Tony who?" Nuoremman kaartin osalta lisämielenkiintoa tulevaan
kauteen tuovat viime kaudella läpimurron tehnyt Kyle Calder sekä todellista läpimurtoaan hakeva Mark Bell.
Viime kauden sensaatiomaisen playoffpaikan uusimiseksi on Blackhawks-valmentaja Brian Sutterin piiskattava joukkueensa
jälleen äärirajoille. Veteraanien on nostettava peliään asteella ja tulokkaiden ylitettävä odotukset, jos perinteikäs
Blackhawks mielii kovassa Läntisessä konferensissa uusia viime kauden 96 pistettään. Fleuryn ja kumppaneiden on
luonnollisesti onnistuttava maalinteossa, mutta viime kauden lopulla ja pudotuspeleissä ailahdelleen maalivahtipelin on myös sujuttava.
Sutterin tuoma old-school-kiekko ja voittajahengen luominen ovatkin onnistuneen maalivahtipeluuttamisen kanssa
avainsanat menestykseen. Mahdollisuudet hyvään kauteen ovat toki käsillä, sillä voitokas alkukausi osoitti viime kaudella, että Chicagossa voidaan hyvänä päivänä
voittaa kenet tahansa - joten Blackhawks-lauman aliarvioimiseen ei tulevalla kaudella kenelläkään ole enää varaa.
Siltikin kesän hankintojen riskialttius asettaa suuren kysymysmerkin joukkueen ylle; Fleuryn ja kumppaneiden
onnistuessa on Läntisen konferenssin 6. sija ja playoffpaikka hyvinkin todennäköinen, mutta pakan sortuessa ja
vastuunkantajien pettäessä voi kohtalona olla auttamatta playoff-paikan menetys.
Lähteekö Blue Jackets nousuun?
Yllättävän hyvin sujuneen ensimmäisen kauden sekä vaikeuksia täynnä olleen toisen kauden
jälkeen on Columbus Blue Jackets panostanut joukkueeseensa merkittävästi kesän aikana
hankkien muun muassa UFA-markkinoilta sellaisia pelaajia joiden perässä oli varmasti useampikin
seura. On siis selvästi huomattavissa että GM Doug MacLean sekä organisaatio miehen takana
haluavat käyttää rahaa kootakseen menestyvän joukkueen Ohioon. Kohutuin veto oli
luonnollisesti Rick Nashin varaaminen ensimmäisenä kesän entry-draftissa. Nuorukaisen
varaan lasketaan paljon tulevaisuudessa. MacLean ilmoitti jo hyvissä ajoin että tulee
vahvistamaan kesän aikana joukkueensa puolustusta. Hän pitikin lupauksensa ja hankki sinne
Luke Richardsonin sekä Scott Lachanchen. Nämä herrat tuovat arvokasta kokemusta Columbuksen
peräpäähän. Myös hyökkäyspää sai tulivoimaa lisää kun Andrew Cassels teki sopimuksen Blue
Jacketseihin. Häntä ollaan kaavailtu jatkopaperin tehneen Geoff Sanderssonin sentteriksi.
Menopuolella nimekkäimmät pelaajat ovat Dallasiin kaupattu Ron Tugnutt sekä Coloradoon palannut
Serge Aubin. Seurassa edelleen jatkavia ovat Sanderssonin lisäksi mm. Kevin Dineen, Espen Knutsen,
Jean-Luc Grand-Pierre sekä Jamie Allison. Dave Kingin johtamassa joukkueessa nähdään
tulevalla kaudella myös suomalaisia kun kesällä pohjois-amerikkaan siirtyneen Lasse Pirjetän
seuraksi poimittiin waiwer-listalta Floridasta muuttava Hannes Hyvönen.
Tulevalla kaudella on mielenkiintoista seurata maalivahti Marc Denisin otteita. Kun Ron
Tugnutt kaupattiin kesällä Dallasiin kävi selväksi että Denis tulee olemaan Blue Jacketsin
seuraava ykkös-maalivahti. Hän on kaksi kautta ollut Tugnuttin oppipoikana ja nyt kun
mestari on poissa on aika astua vastuunkantajan rooliin. Columbus päästi viime kaudella
eniten maaleja konferensissaan joka oli suurin syy sille miksi puolustusta vahvistettiin
tulevaksi kaudeksi. Lachanche ja Richardson auttavat varmasti, mutta paljon on omiin
menevien maalien määrä kiinni myös Denisin onnistumisesta. Hyökkäys alkaa olemaan siinä
kunnossa että maaleja pitäisi tulla suhteellisen laajalta rintamalta mutta jos oma verkko
soi useamman kerran pelissä ei sekään takaa kaivattua menestystä.
Niin kuin todettua ollaan organisaatiossa selvästi panostamassa menestykseen. Merkittävästi
on joukkue vahvistunut viime kaudesta mutta pudotuspeleihin se tuskin vielä ensi
kaudellakaan yltää. Seuraan on kuitenkin varattu paljon lupaavia nuoria joten tulevaisuutta
sillä kyllä on. Heti kun kolmikko Pascal LecLaire-Rostislav Klesla-Rick Nash on täysin
kypsä NHL-tasolle tulee Blue Jackets haastamaan myös kovemmat seurat kilpailuun ensiksi
pudotuspelipaikasta ja myöhemmin mahdollisesti korkeammistakin sijoituksista.
Red Wings uudella ilmeellä kauteen
Hallitseva Stanley Cup-voittaja Detroit Red Wings koki kesän aikana monenlaisia
muutoksia. Ykkösvalmentaja Scotty Bowmanin lopettamisesta kuultiin heti Stanley-Cupin
ratkeamisen jälkeen ja tilalle päätettiin nostaa koko Bowmanin ajan apuvalmentajana ollut
Dawe Lewis. Seura halusi säilyttää jatkuvuuden organisaation sisällä ja pelaajat hyvin
tunteva Lewis oli luonnollinen valinta vaativaan tehtävään. Dominik Hasek päätti myös
lopettaa uransa huipulla, mutta Torontosta tilalle hankittu Curtis Joseph on lähestulkoon
yhtä kovatasoinen korvaaja. Joseph saa nyt elämäntä tilaisuuden voittaa uransa ensimmäinen
Stanley Cup. Manny Legace jatkaa luotettavana kakkosmaalivahtina.
Puolustuksen nuorennnusleikkaus suoritettiin kertaheitolla. Avainnelikon muodostavat
edelleen Nicklas Lidström, Chris Chelios, Jiri Fisher ja Mathieu Dandenault, mutta yli
kolmekymppiset Steve Duchesne, Fredrik Olausson, Uwe Krupp ja Jiri Slegr saivat kaikki
lähteä vapaina agentteina. Tilalle ajetaan nyt nuorta voimaa omien varauksien muodossa ja
jäljelle jääneistä kahdesta pelipaikasta taistelevat Jesse Wallin, Maxim Kuznetsov ja Dmitri
Bykov. Varsinkin Bykov on yllättänyt monet otteillaan, sillä mies saapui vasta viime
viikolla Red Wingsin harjoitusleirille ja heti ensimmäisessä ottelussaan yllätti kaikki vakuuttavilla otteillaan.
Hyökkäskalusto on entisellään, mutta kapteeni Steve Yzerman joutuu olemaan yli puoli kautta
sivussa polvileikkauksen takia. Kaikki kevään finaaleissa neljässä ensimmäisessä ketjussa
pelanneet jatkavat, jopa ikinuori Igor Larionov pyörsi lopettamispuheensa ja teki vielä
vuoden jatkosopimuksen. Uutena kasvona hyökkäyksessä nähdään todella lupaava ruotsalainen
Henrik Zetterberg. Mies oli Detroitin harjoitusleirin paras hyökkääjä ja Mats Sundin meni
puhumaan hänestä jopa uutena "Forsbergina". "Zetan" pelityyli muistuttaa kyllä paljon
Coloradon supersentteriä, mutta realistisemmin miehet ovat kuitenkin vielä valovuoden
päässä toisistaan. Toinen uusi nimi on Minnesotasta takaisin vapaana agenttina palannut
Stacy Roest. Pienikokoinen sähäkkä sentteri/laituri tulee paikkaamaan lähinnä loukkaantumisia, mm. Boyd Deveraux on Yzermanin tavoin varmuudella liiga-avauksesta sivussa. Sen jälkeen Roest'n pelit jatkuvat todennäköisesti farmin
puolella.
Tulevan kauden kuumimmat nimet löytyvät keskushyökkääjän tontilta. Yzermanin poissaolo
siirtää taakan joukkueen kantamisesta Sergei Fedorovin harteille. Fedorov on kaivannut
lisää peliaikaa entisestään ja nyt sitä on taatusti tulossa. Valmentaja Lewis on
kesän aikana puhunut Pavel Datsyukin istuttamisesta kakkossentterin rooliin. Loistavan tulokaskauden pelannut 8.kierroksen varaus otti paikan avauskokoonpanosta eikä siitä sen
jälkeen luopunut. Todella taitavat (ja pitkät) kädet omistava venäläinen saa nyt elämänsä tilaisuuden
nousta NHL:n huipulle Wingsin kakkossentterinä. Tätä kaksikkoa sekä Zetterbergiä kannattaa seurata.
Muutoksiin sopeutuminen vie aina oman aikansa, joten viime kauden kaltaista ylivoimaista
runkosarjan voittoa tuskin tullaan näkemään. Oman divisoonan voitto kuitenkin irtoaa ja
Wings lähtee läntisen konferenssin kärkikolmikossa pudotuspeleihin.
Aika Ronningin jälkeen
Yksi 1990-luvun laajennusjoukkueista Nashville Predators piti kesällä melko matalaa
profiilia. Seuran ensimmäinen varaus entry-draftissa oli hyökkääjä Scottie Upshall, jonka se
poimi kuudentena, mutta mitään muuta merkittävää ei tapahtunut. Viime vuosina joukkueen
kantaviin voimiin kuuluneet Mike Dunham, Kimmo Timonen, David Legwand sekä Vitali Yachmenev
tosin saivat uudet sopimukset mutta suuria kaappauksia esim. vapaiden agenttien markkinoilta
ei nähty. Uutena pelaajana puolustuksessa nähdään ensi kaudella Coloradosta siirtynyt
Pascal Trepanier sekä hyökkäyksessä Domenic Pittis (Edmonton), Andreas Johansson (New York
Rangers), Cameron Mann (Dallas), Denis Pederson (Phoenix), Clarke Wilm (Calgary) sekä
Brent Gilchrist (Dallas). Lähtijöiden listalta löytyvät Ed Belfourin ja Tie Domin
(jotka tosin eivät pelanneet otteluakaan seurassa) lisäksi David Gosselin, Bill Bowler,
Mark Mowers, Steve Dubinsky sekä pelikieltoon asetettu Jere Karalahti joka suurella
todennäköisyydellä ei enää tule NHL-jäillä esiintymään. Belfourin ja Domin oikeudet
Predators hankki itselleen vain siksi että se saisi varausoikeuksia korvauksena kun pelaajat
tekevät rajoittamattomana vapaana agenttina sopimuksen johonkin toiseen organisaatioon.
Olisi luullut että GM David Poile olisi kesän aikana panostanut enemmän varsinkin
joukkueensa hyökkäyspäähän. On nimittäin aiheellista kysyä kuka Predatorsissa ottaa ensi
kaudella harteilleen johtajan viitan nyt kun Cliff Ronning ei enää ole maisemissa?
Muutenkaan ei joukkueesta kovin helpolla potentiaalisia 20 maalin tai 50 pisteen miehiä
tahdo löytyä.
Ensi kauden kokoonpanosta kannattaa pistää merkille puolustaja Pascal Trepanier. Kalliovuorilta
Nashvilleen muuttanut pakki voi olla yllättävänkin tärkeä pelaaja joukkueelleen tulevissa
otteluissa. Trepanier ei saanut Avalanchen joukkueessa paljoakaan peliaikaa mutta aina
mahtuessaan kokoonpanoon esitti varmoja ja tasaisia otteita. Pudotuspeleissä olisi vastuuta
voinut tulla, mutta silloin valmentaja Bob Hartley luotti ennemmin Bryan Muiriin. Nyt kun
Karalahtikaan ei enää ole kuvioissa mukana nousee Trepanierin merkitys Predatorsille
entisestään. Hän tulee varmasti olemaan valmentaja Barry Trotzin luottomiehiä.
Vaikka seuralle soisi jo pelkästään Trotzin ja Poilen pitkäjänteisen yrittämisen vuoksi
hieman menestystäkin on ensi kaudesta turha odottaa kovin suurta sukseeta. Joukkueesta ei
miltään osa-alueelta löydy sellaista ainesta millä voitaisiin haastaa vahvempia nippuja
taisteluun pudotuspelipaikasta. Viime kaudella se keräsi 69 pistettä, ainakaan paljoa
enempää ei ole luvassa tulevallakaan sesongilla.
St. Louisissa kysymysmerkkien kausi
Aiempina kesinä on totuttu siihen että St. Louis tekee ainakin yhden
kohtuullisen ison kaupan, jolla vahvistetaan joukkuetta tuntuvasti. Nyt
olivat asiat kuitenkin toisin, kauppoja ei tehty eikä myöskään hankittu
suurella rahalla vapaita agentteja. Toimitusjohtaja Larry Pleau sanoikin
kesällä että nyt annetaan mahdollisuus organisaation omille pelaajille.
Mestaruutta tavoittelevalle joukkueelle tuollainen päätös on aika kova,
sillä Bluesin tämän hetkinen kokoonpano ei monia pelästytä. Toisaalta ei sen
tarvitse sitä tehdäkään, niin sanotut tuntemattomat tähdet ovat monien
lajien suola ja nyt Blues antaa mahdollisuuden organisaationsa nuorille
lupauksille ja miksei hieman vanhemmillekin pelaajille. Nykyajan NHL:ssä
tällainen käytäntö on erittäin harvinaista ellei jopa olematonta joukkueissa
jotka tosissaan tavoittelevat mestaruutta suosi toisensa jälkeen.
Suuria kysymysmerkkejä on monia Bluesin joukkueen ympärillä, löytyykö Scott
Youngille paikkaaja ykkösketjuun, kuka paikkaa superpakki Chris Prongerin
poissaolon alkukaudesta? Äskeiset kysymykset ovat askarruttaneet monia.
Vastaukset ovat kutakuinkin seuraavat.
Youngin tulee paikkaamaan ilmeisimmin Sergei Varlamov, jos ei suoraan
ykkösketjussa, niin ainakin pelillisesti. Varlamov on taitava venäläinen
joka on pelannut hyvin harjoituspeleissä jo pari kautta, mutta itse
NHL-pelit eivät ole sujuneet kovinkaan kummoisesti. Muita pelaajia joilta
odotetaan hyökkäyspäässä vahvaa panosta jo ns. varmojen hyvien (Weight,
Demitra, Tkachuk) lisäksi ovat Jamal Mayers, Shjon Podein ja Cory Stillman.
Puolustuspään kysymykseen on vastauksena nuorten puolustajien Mike Van Rynin
ja Bryce Salvadorin lisääntynyt vastuu. Viime kaudella molemmat pelasivat
säännöllisesti Bluesissa ja hyvin pelasivatkin, mutta nyt heidän olisi
paikattava kenties NHL:n parhaan puolustajan jättämä aukko. Tuo aukko on
peliä kohden noin 30 minuuttia ja se on paljon, varsinkin kun muistaa että
toinen toteemipaalu Al MacInnis on jälleen vuoden vanhempi. Tosin big Al on
ollut kuntotesteissä joukkueen kärjessä, mutta ei hänkään kaikkea jaksa.
Edessä on todellinen kysymysmerkkien kausi, jos Blues menestyy, ylistävät
kaikki seuran johdon tekemää ratkaisua, mutta epäonnistumisen tullessa käy
niin että kauppa alkaa käymään. Tuskin pääsee Blues nauttimaan Stanley
Cupista tällä kaudella, mutta tuskin viimeisikään jäädään. Pudotuspeleihin
mennään, mutta lännen joukkueet ovat liian kovia nykyiselle Bluesille.
