Positiivinen ilmapiiri
Hyvin sujuneet harjoituspelit ovat antaneet uskoa siihen, että Lukko saattaa hyvinkin onnistua tavoitteessaan. Joukkue pelasi ennen kauden alkua Pitsiturnauksen pikapelien lisäksi seitsemän täysimittaista harjoituspeliä ja voitti ne kaikki. Tosin pitää muistaa että näissä peleissä Lukko kohtasi vain kaksi SM-liigajoukkuetta, Ässät kahdesti ja kerran HPK:n, joten aivan oikeaa kuvaa muihin joukkueisiin verrattuna ei Lukon harjoituskaudesta saa. Voitot ovat kuitenkin luoneet Raumalle ja Lukon ympärille erittäin positiivisen ilmapiirin joka ei voi olla näkymättä, kun liiga ensi tiistaina alkaa.
Verrattuna viime vuoden vastaavaan ajankohtaan Lukko on saanut myös harjoitella ja pelata koko ajan lähes parhaalla kokoonpanollaan. Kun vuosi sitten miehiä putoili harjoituksissa lähes päivittäin ja sen lisäksi lähes jokaisessa harjoituspelissä loukkaantui joku, niin nyt asia on täysin päinvastainen. Vain puolustajat Jaakko Harikkala ja Ville Piekkola ovat joutuneet jättämään pelejä ja harjoituksia väliin kolhujen takia. Piekkola loukkasi jalkansa noin viikko ennen liigastarttia joten häntä tuskin vielä avauskierroksella kokoonpanossa nähdään, mutta väkivahvan Harikkalan elokuussa tähystetty polvi kuntoutuu sataprosenttisesti.
Muutokset joukkueessa
Lukon joukkue ei juuri kesän aikana viime kautisesta muuttunut. Poissa ovat puolustajat Tuomas Grönman joka palasi takaisin Turkuun, kotikonnuilleen niinikään palannut kanadalaispakki Dan Smith joka yrittää tavoitella paikkaa NHL-seura Tampa Bay Lightningin kokoonpanossa sekä Mika Laaksonen, joka lopetti pitkän uransa keväällä.
Tilalle puolustukseen hankittiin kaksi omaa kasvattia: kuusi kautta Saksan liigassa luutinut rajusti taklaava Toni Porkka sekä kaiken nähnyt ja kokenut "Rauman Raipe" Erik Hämäläinen Sveitsin A-liigan Langnausta. Hyökkäyspään muutoksista merkittävimpiä ovat kolmen kanadalaisen, Jason Cipollan, Jason Ulmerin sekä Quinn Hancockin, palkkaaminen. Hyökkäyksessä ei merkittäviä lähtijöitä ole, ellei valmentaja Lehkosen luottomieheksi sanottua Aki Uusikartanoa sellaiseksi lasketa. Poissa ovat niinikään Michal Hreus ja Janne Jokila, mutta heidän lähtönsä ei joukkuetta heikennä.
Arvio valmennuksesta
Lukon valmentajina jatkavat Ismo Lehkonen, Rauli Urama sekä Ari Moisanen. Lehkonen on alkavalla kaudella tarkemman syynin alla kuin vuosi sitten, sillä enää ei pelkkä hyvä yritys ja tasapäinen taisto kaukalossa riitä, nyt tarvitaan jo menestystäkin. Ismo Lehkonen jauhoi viime kaudella pitkien voitottomien putkien aikana toistuvasti sitä, että tavoite on pidemmällä ja kaikki tappiot luovat pohjaa tuleville kausille.
Aloittaessaan nyt toisen kautensa Lukon peräsimessä hän vaikuttaa tyytyväiseltä joukkueeseensa. Kaivatut vahvistukset saatiin ja kesän aikana viime kaudella pojiksi havaitut kotimaiset pelaajat ovat kehittyneet miehiksi. Lehkonen puhuukin jo nyt ihan eri kieltä kuin viime kaudella.
- Pohja on nyt luotu. Viime kaudella kehitimme nuoria pelaajia yksilöinä ja treenasimme hullun lailla. Jopa pisteiden kustannuksella. Nyt tilanne on toinen. Maalimme on aina seuraavassa pelissä ja teemme jokaisen pisteen eteen kaiken mahdollisen.
Lehkosen apureina jatkavat raumalaiskiekkoilua jo vuosikausia läheltä seuranneet Rauli Urama ja maalivahtivalmentaja Ari Moisanen. Urama alkaa olla jo kohta valmis päävalmentajaksi liigaan ja ehkä hänelle kannattaisi antaa enemmän vastuuta joukkueen peluuttajana. Tässä Lehkosella kuitenkin on suurimmat puutteensa. Ari Moisasen taidot tunnetaan jo muuallakin, siitä on pitänyt mm. Ilveksessä nykyään kiekkoja torjuva Bruce Racine huolen.
Maalivahtipeliin Lukko ei kaadu
Petri Vehanen torjui viime kaudella itsensä jääkiekkoa seuraavan kansan tietoisuuteen. Loistavasti alkanut kausi kääntyi kevään pitkässä tappioputkessa lievään alamäkeen, mutta kauden loputtua maajoukkueen päävalmentaja Hannu Aravirta palkitsi Vehasen valitsemalla hänet runkosarjan päätyttyä koottuun maajoukkueeseen. Leijonissa Vehanen pelasi yhden pelin, kun Suomi taisteli Raumalla 2 - 2-tasapelin Venäjää vastaan.
Kesän aikana Vehanen on keskittynyt puutteittensa hiomiseen. Mailapeli ja kömpelö liikkuminen on ollut Vehasen heikkoutena, mutta varsinkin mailan käyttö on parantunut huomattavasti viime kaudesta. Rauhallisella ja hyvin peittävällä maalivahdilla on ainesta nousta aina maajoukkueeseen saakka. Vehanen täyttää lokakuussa 25 vuotta, joten maalivahdin paras ikä on vasta edessä.
Vehasen kakkostorjuja Mikael Vuorio pääsi muutamaan otteeseen viime kaudella pelaamaan liigassakin, mutta vielä ei nuori mies vakuuttanut. Vuorio tähtää 20-vuotiaiden MM-kisoihin, joten peliaikaa hän hakee mahdollisuuksien mukaan A-nuorista.
Maalivahtiosasto Lukolla on siis kunnossa. Vaikka jossain piireissä ehdittiin toivoa kokeneemman kakkosvahdin palkkaamista, niin onneksi Lukon johto ei syyllistynyt samanlaiseen hätävarjelun liioitteluun kuin viime kaudella, jolloin Jan Lundell palkattiin Vehasen haastajaksi. Lundell jäi kuitenkin Vehasen varjoon tyystin, joten nyt kokeneemman vahdin hankkimista ei edes mietitty. Vaikka Mikael Vuoriollekin soisi näyttöpaikkoja liigajoukkueessa, Vehanen kantaa päävastuun ja tarpeen vaatiessa joutuu pelaamaan vaikka jokaisen pelin.
Puolustus on parempi kuin vuosiin
Vaikka oma kasvatti Tuomas Grönman katsoikin viime keväänä parhaaksi hypätä laivasta ja muuttaa Turkuun, ei Lukon pakisto siitä ole heikentynyt. Tilalle tulleet Erik Hämäläinen ja Toni Porkka korvaavat kyllä loukkaantumistensa kanssa tuskailevan Grönmanin koska tahansa. Molemmat "uudet" puolustajat ovatkin tärkeässä roolissa Lukon joukkueessa. Molemmilta odotetaan johtajuutta niin kaukalossa kuin pukuhuoneessakin, eikä yllätys ollutkaan että molemmat kuuluvat alkavalla kaudella Lukon kapteenistoonkin.
37-vuotias Hämäläinen ja 32-vuotias Porkka ovatkin harjoituspeleissä osoittautuneet heihin asetettujen toiveiden veroisiksi. Hämäläinen on sama vanha Eepi joka reilu vuosi sitten lähti Raumalta Sveitsiin. Rauhallisuus paistaa kilometrien päähän ja hän on edelleen Lukon ylivoimassakin tärkeä pelaaja. Jos Petri Vehanen on Lukon tärkein pelaaja, on Hämäläinen kenttäpelaajista tärkein. Toni Porkka puolestaan on harjoituspeleissä johtanut puolustusta niinikään rauhallisuudellaan ja jakanut siinä sivussa kovia avojään pommeja, joiden jälkeen alkavallakin kaudella moni vastustajan hyökkääjä joutuu keräämään kamppeitaan jäältä.
Kun edellä kehutun kaksikon lisäksi Lukon pakistosta löytyy kiekollista taitoa Janne Niskalan, Topi Lehtosen ja Ville Piekkolan taholta sekä voimaa ja kovuutta Jaakko Harikkalan, Marko Toivosen ja Teemu Kesän puolelta, Lukon puolustus on parempi kuin vuosiin.
Hyökkäys ei niinkään...
Jos maalivahtipeli ja puolustus ovatkin kunnossa, niin hyökkäys ei välttämättä ole kovasti vahvistunut. Ei tosin heikentynytkään. Mikäli Pasi Saarela saa vihdoinkin pyssynsä toimimaan Lukonkin paidassa, Toni Koivisto ja Matti Kaipainen jatkavat harjoituspeleistä tuttua maaliverkkojen pöllytystä, niin Lukko tekee enemmän maaleja kuin muutamana aiempana kautena. Hyökkäys on kuitenkin ennalta arvioiden Lukon heikon osa.
Suurimmat paineet maalinteosta lepäävät siis edelleen Pasi Saarelan harteilla. Saarelalle haettiin kevään ja kesän aikana ruokkivaa sentteriä kissojen ja koirien kanssa ulkomaita myöten, mutta lopulta Lukko joutui tyytymään kolmeen kanukkiin, joista kukaan ei ennalta ole mikään pisterohmu.
Nyt näyttää siltä, että Saarelan kanssa ykkösketjussa pelaa Jason Cipolla, mutta hänkin laitahyökkääjänä Sami Torkin pelatessa keskellä. Onnistuvatko sitten Torkki ja Cipolla ruokkimaan Saarelaa tarpeeksi, on vielä toistaiseksi arvoitus. Muut kaksi kanadalaista jotka Lukko hankki ovat Jason Ulmer ja Quinn Hancock, joista varsinkin viime mainittu on täydellinen yllätysveto seurajohdolta. Viime kaudella Saksan liigassa Augsburgin paidassa pelannutta sentteriä ei edes valmentaja Ismo Lehkonen kevään Saksan reissunsa aikana kaukalossa nähnyt, mutta ilmeisesti johto on saanut miehestä hyvää palautetta luotettavalta taholta, koska sopimus tehtiin.
Jason Ulmer puolestaan kuuluu yhdessä Jason Cipollan kanssa niihin hyökkääjiin joita Lehkonen tarkkaili keväisellä Amerikan reissullaan. Kanadalaiset ovat melko samantyylisiä pelaajia: ei kovin isoja, kukaan ei ole viime kausina tehopisteillä juhlinut ja kaikki pystyvät pelaamaan sekä keskellä että laidassa. Varsinkin Jason Ulmerilta Lukko odottaa erityisen hyvää puolustuspelaamista.
Saarelan lisäksi Lukon suomalaispelaajista huomio kiinnittyy viime kaudella itsensä jopa maajoukkueeseen kiilanneeseen Mika Viinaseen, harjoituspeleissä hurjaksi äityneeseen Matti Kaipaiseen sekä nopeutensa ansiosta jatkuvasti läpiajoihin karkailevaan
Toni Koivistoon. Kolmikko pelasi yhdessä suurimman osan harjoituspeleistä, kunnes yllättäen valmentaja Lehkonen päätti laittaa ketjut uusiksi ja siirsi Koiviston toiseen ketjuun.
Koivisto palasi noin viikkoa ennen liigan alkua Florida Panthersin tulokasleiriltä, jossa mies pisti koko organisaatiolta huulet pyöreiksi loistavilla otteillaan. Niinikään Kaipainen on ollut harjoitusotteluissa elämänsä vireessä, mutta mihin näiden miesten taito sitten liigassa riittää, on vielä arvoitus.
Merkille pantavaa Lukon liigajoukkueessa on se, että peräti kahdeksan pelaajaa pystyy pelaamaan sentterinä. Nämä ovat Cipolla, Ulmer, Hancock, Torkki, Viinanen, Kaipainen, Samu Isosalo sekä kauden A-nuorissa aloittava Juha-Pekka Ketola. Eli sentteriosastolle ei pitäisi kauden aikana vajetta syntymään.
Arvio runkosarjan menestyksestä
Kuten todettua, Lukon ympärillä on koko kesän ajan ollut hyvin positiivinen ilmapiiri. Joukkueen pelaamat tappiottomat harjoituspelit eivät ainakaan tätä ole vähentäneet, ja välillä tuntuu että jopa liiankin optimistisesti kannattajat suhtautuvat joukkueen menestymiseen.
Ei kuitenkaan voi unohtaa sitä tosiseikkaa, että lähes kaikki muutkin joukkueet ovat kesän aikana vahvistaneet rivejään, ja ennakkoon ainakin kovemman luokan hyökkääjillä kuin Lukko. Niinpä ei kannata Lukkoa automaattisesti veikata kahdeksan parhaan joukkoon. Paljon riippuu siitä pysyvätkö avainpelaajat terveinä, onnistuvatko ulkomaalaiset ja vaivaako viime kaudella läpilyöntinsä tehneitä pelaajia ns. toisen kauden kirous?
Harjoituspeleissä tästä "kirouksesta" ei ainakaan ole ollut hajuakaan, toivottavasti ei liigassakaan. Lukko tuskin tekee alkavallakaan kaudella paljon maaleja, mutta hyvä maalivahti ja kivikova puolustus estänevät sen, että samanlaista romahdusta ei nähdä kuin viime kauden kevätpuolella. Jos kaikki menee kohdalleen, Lukko taistelee runkosarjassa vahvasti sijoista 7-8, mikä olisi joukkueelta jo loistava saavutus ja täyttäisi projektin toisen kauden tavoitteen.
