Joukkueet (1.-12.): JoKP, Kärpät, VHT, K-Kissat, K-Espoo, K-67, FoPS, TuTo, GrIFK, KooKoo, Sport, Ketterä
Ottelumäärä: 44
Tälläkin kaudella terävin kärki ja hännänhuippu erottuivat pääjoukosta jo hyvissä ajoin. Liigasta pudonnut JoKP syrjäytti Kärpät ykkösen pallilta kymmenen kierroksen jälkeen lokakuun puolessa välissä, eikä kukaan pystynyt enää murtamaan kärkikaksikon järjestystä. Vain kuusi tappiota kärsineet joensuulaiset mättivät sarjassa eniten maaleja (282), päästivät vähiten (111) ja keräsivät sarjataulukon oikean reunan sarakkeeseen 75 pistettä. Vaikka runkosarjan voitto varmistuikin jo hyvissä ajoin, painoi joukkue kauden loppuun tosissaan voittaen neljätoista viimeistä peliään. Kymmenestä ensimmäisestä pelistään yhdeksän voittanut Kärpät jäi suoraan nousuun oikeuttaneesta ykköspaikasta lopulta neljäntoista pisteen päähän.
JoKP:lle oli jäänyt putoamisestaan huolimatta yllättävän hyvät eväät. Joukkue ei vastoin normaalikäytäntöä menettänyt montaakaan tärkeätä peluria. Totuuden nimissä tosin on myönnettävä, että kovin moni liigassa rämpineen joukkueen pelaajista ei kiinnostusta muualla herättänytkään. Ykköshyökkääjä Tero Arkiomaa siirtyi pari askelta etelämmäs ja Vladimir Kyhos yllätti jatkamalla uraansa kakkosdivarin Kokkolan Hermeksessä, eikä Pasi Sallinenkaan joukkueessa jatkanut. Puolustuksesta joensuulaiset menettivät Janne Kareliuksen (JYP) sekä Mika Tuovisen (KooKoo). JoKP:n hankinnatkaan eivät noudattaneet aivan totuttua kaavaa, sillä nuorten ja edullisten pelurien sijasta joukkue satsasi rohkeasti muutamaan varmahkoon nimeen. Kovimmat pelurit tulivat Tshekkoslovakiasta. Puolustaja Antonin Stavjanaa saattoi kutsua jopa maajoukkuekonkariksi ja Los Angelesin pari kesää aiemmin varaama sentteri Rostislav Vlach oli hänkin edustanut maataan Calgaryn olympialaisissa. Kokenut laituri Harri Niukkanen tuli KooKoosta, muita hyökkäyspään hankintoja olivat Kari Teräväinen Sportista, Jyrki Silius Tapparasta ja Timo Palmu Lahdesta.
Kärpät puolestaan oli satsannut paluumuuttajiin. JYP:istä pohjoiseen palasivat lähes 900 liigaottelun miehet, konkarihyökkääjä Pekka Arbelius sekä puolustaja Juha Huikari. Nuori puolustaja Harri Aho palasi Kouvolasta. Kokonaan uusia miehiä olivat tshekkihankinnat Vladimir Kames sekä Evgeni Musil. Joukkueen edelistalven venäläisvahvistukset saivat lähteä. Aleksander Skvortsov vaihtoi maata, sen sijaan tehopakki Sergei Karpov päästettiin Vantaalle. Jälkiviisaus on helppoa, mutta Karpovista luopumista pidetään yhtenä oululaiskiekkoilun suurimmista virheistä. Venäläisten lisäksi avainmiehistä joukkueen jättivät vain Kait Suikkanen (TPS) ja Ortio (FoPS). Ari Klint siirtyi sarjaporrasta alemmas Raahen Kiekko-Vesaan, NHL-varattu Esa Palosaari hyppäsi divaritulokas GrIFK:n riveihin ja Janne Simola Espooseen. Kärpät teki toiseksi eniten (230) ja päästi toiseksi vähiten maaleja (137) runkosarjassa.
Yllätyskolmoseksi kiri nousijajoukkue VHT 53 pisteellään, vaikka sen maaliero (188-173) ei erityisen hyvä ollutkaan. Tulokas oli kokattu hyvästä reseptistä. Vanhasta rungosta joukkueessa pidettiin vähän yli puolet, ja uudet hankinnat olivat pääosin divaritasolle kovia tai vähintään keskikovia nimiä. Puolustukseen joukkue hankki taitavan ja kokeneen nelikon: divarikaukaloiden Roberto Carlos, venäläispakki Karpov tuli Oulusta, 34-vuotias Anatoli Timofejev HPK:sta, yksitoista kautta liigaa ja kaksi Elitserieniä pelannut Jussi Lepistö HIFK:stä ja Jarmo Sinisalo Jokereista. Hyökkäykseen joukkue hankki muutaman veteraanin: Risto Kerminen (34) tuli Kouvolasta, Arto Malinen (30) Jokereista ja Pekka Uusi-Hakimo (31) Forssasta. Ehkä tärkeimmäksi yksittäiseksi hankinnaksi osoittautui kuitenkin maalivahti Timo Mäki. Parikymppinen Mäki oli toiminut edellisen talven Ilveksen kakkosmolarina. Hankinnat osoittautuivat loistaviksi, ja vuodenvaihteessa vantaalaisjoukkue ylsi peräti yhdeksän tappiottoman pelin putkeen.
Railakasta hyökkäämistä Karhu-Kissojen tapaan
Vantaalaisten peesissä tulivat 49 pinnaa keränneet Karhu-Kissat sekä Kiekko-Espoo. Toista kauttaan Karhu-Kissoja luotsannutta Harri Rindellia ei monikaan kadehtinut ennen kauden alkua, mutta keväällä mies palkittiin vuoden valmentajana. Karhu-Kissojen pelissä muutamalla tehomiehellä oli ollut erittäin suuri osa, ja joukkue oli huolestuttavasti menettänyt kolme parasta pistemiestään. "Lintuketju" hajosi Jari Korpisalon matkattua Poriin ja Petri Variksen Kouvolaan. Variksen mukana KooKoon paitaan vaihtoi myös Lassi Hiltunen. Muista runkopelaajista joukkue tosin menetti vain Englantiin lähteneen Ari-Pekka Mikkolan, Mika Pukkilan, luukkuvahti Tommi Reijolan ja Imatralle palanneen Timo Ovaskan. Tilalle hankitut parikymppiset hyökkääjät, joiden korvattavaksi jäi siis yli sata maalia, tiedettiin kyllä lupaaviksi, mutta näytöt miesten sarjoista olivat vielä antamatta.
Rindell luotti yhä tehonyrkkinsä hajoamisesta huolimatta rohkeasti hyökkäävään taktiikkaan, ja se kannatti. HIFK:lle edellisellä kaudella neljä maalia tehnyt Juha Nurminen teki sarjaporrasta alempana 30 kassia, aikoinaan ikäluokkansa parhaaksi junioriksi valittu Marco Poulsen debytoi 24 maalilla, Jyrki Poikolainen osui 18 kertaa ja yli kymmeneen maaliin ylsivät myös HIFK:stä tulleet Niklas Hede ja Kim Ahlroos. Uusia pelaajia olivat myös nuoret pakit Pasi Sormunen ja Kaj Linna sekä HIFK:n kakkosveskarina toiminut Pertti Packalen. Helsinkiläisseura iski maaleja sarjassa kolmanneksi eniten: peräti 4,6 ottelua kohden, eli yhteensä 204. Hyökkäysvoittoinen pelityyli ei kostautunut omassa päässä, sillä omiin meni koko runkosarjassa vain 156 kiekkoa. Nuori joukkue ei myöskään häkeltynyt huonosta alustaan: sarjan aloittaneita kolmea tappiota seurasi peräti kahdeksan voitokasta ottelua, jonka ansiosta kissat maukuivat koko loppukauden neljän parhaan sakissa.
Myös K-Espoo aloitti kautensa masentavasti kolmella tappiolla – loppu sujuikin jo paremmin, sillä kahdeksasta viimeisestä pelistään se ei hävinnyt yhtäkään. Espoolaiset olivat sinnitelleet kiekkoinnostuksensa turvin mukana hyvin ja yhtenäisenä rintamana, mutta tähän kauteen se joutui lähtemään pelkäämistään asetelmista, eli lupauksensa menettäneenä. Se hukkasi koko ykköskenttänsä maailmalle. HIFK:iin matkasivat keskushyökkääjä Petro Koivunen ja puolustaja Sami Nuutinen. Sarjatulokas GrIFK puolestaan kaappasi Espoosta Juha Ikosen ja Mikko Lempiäisen. Marko Virtanen ja luottovahti Risto Dufva siirtyivät JYP:iin ja Antti Törmänen Jokereihin. Hankintoja pienien tulojen varassa toiminut seura ei ollut juurikaan pystynyt tekemään. Merkittävimmät tulokkaat olivat Jokereille kuusi liigamaalia iskenyt hyökkääjä Markku Tiinus, Sport-pakki Robert Salo ja KalPan kakkoskassari Ari Hilli. Omista junnuista nostettiin rinkiin muuan Jere Lehtinen. Espoolaiset menestyivät kuitenkin tähtien puutteesta huolimatta, ja nimenomaan joukkueena. Niukkojen voittojen ansiosta K-Espoon maalieroksi kertyi 186-166.
Isä ja poika parina
Kiekko-67 teki puolestaan vähiten maaleja (144) koko sarjassa, mutta oli silti vain pisteen edellisen duon perässä kuudentena. Turun uuden "kakkosjoukkueen" ehdoton vahvuus oli puolustuspeli, sillä vain kärkikaksikko päästi omiin vähemmän maaleja. Kiekko-67:n vastustajat onnistuivat maalaamaan runkosarjassa vain 146 kertaa. Kokenut Jim Bedard teki jälleen monen hyökkääjän aikeet tyhjäksi, ollen sarjan paras maalivahti (91,4%, 2,98) ja ehdottomasti turkulaisten tärkein pelaaja. Yhtä vaille kaikki JoKP:n pelit pelannut Juha Jääskeläinen oli maalivahtitilastoissa kakkosena (90,4%, 2,52) ja Kärppien Jari Paavola neljäntenä. Timo Mäki pelasi kaikki Vantaa HT:n pelit ja oli torjuntaprosenteissa upeasti kolmantena.
Joukkueen divariin nostaneet konkarit alkoivat jo käydä K-67:n paidassa harvinaisuudeksi. Reijo Leppästä eikä Hannu Palmua enää divarissa nähty, ja Mauri Eivola ja Jukka Porvarikin pelasivat yhteensä vain kymmenen peliä. Muuten Aurajoen pyörre oli pitänyt tasapaksuhkon joukkueen kasassa. Uusista pelaajista merkittävimmät hankinnat olivat Salosta napattu kaksikko Pekka Alatalo – Jarkko Lehtonen. Alatalo oli turkulaisten toiseksi tehokkain pistein 19+18. Kesken kauden joukkueeseen liittyi vielä hyökkääjä Risto Halenius KooVeesta. Turkulaisjunnuista debyyttinsä sai mm. Petteri Nummelin, joka pelasi kaksi peliä tehoin 0+2. Rautainen Timo Nummelin puolestaan pelasi kaikki joukkueen ottelut.
Nummelinit tekivät tammikuun kolmas päivä TuToa vastaan pelatussa pelissä historiaa. 42-vuotias isä ja pari kuukatta aiemmin täysikäiseksi tullut poika muodostivat ottelussa pakkiparin. Täysin ainutlaatuinen tempaus ei kyseessä ollut, vaikkakin harvinainen. SaiPan Yrjö ja Kari Hakala olivat tehneet saman jo vuonna 1967.
Kaitsu ja Kipru debytoivat
Myös toinen nousijajoukkue, GrIFK, selvitti ensimmäisen vuotensa kunnialla. Sijoitus oli vaatimattomammin yhdeksäs, mutta pisteitä kertyi 38, eli kymmenen enemmän kuin karsimaan joutununeelle Vaasan Sportille. Taloudelliset syyt tosin estivät Kauniasten divarikiekkoilun jatkumisen seuraavaksi kaudeksi, ja joukkue luopui ensi kauden sarjapaikastaan pian runkosarjan jälkeen. Kohtuullisista peliesityksistä huolimatta yleisö ei löytänyt tietään GrIFK:n peleihin missään vaiheessa. Pahimmillaan pelejä seurasi jopa useampi silmäpari vaihtoaitioista kuin katsomon puolelta.
Sarjatulokas oli kasattu samaan malliiin kuin VHT:kin, mutta toisin kuin vantaalaisilla, ei kaikki natsannut kohdalleen. Joukkue teki 176 maalia ja päästi 217. Puolustus ei ollut divaritasoa ja kakkosessa onnistuneista hyökkääjistä vain Kari Tuiskula (22+20) pystyi ratkaisuihin sarjaporrasta ylempänä. Muuten joukkue oli täysin palkkasoturien, eli hankintojensa varassa. Nimekkäin heistä oli Ruotsissa pari aiempaa kautta pelannut Joel Paunio, SM-liigan vuoden tulokas kaudelta 83-84. Paunio oli GrIFK:n tehokkain pistein 17+29. Pudonneesta Salosta joukkueeseen liittyivät hyökkääjät Marko Kärkkäinen ja Kai Ravander, Espoosta Ikonen ja Lempiäinen, Jokereista Pekka Karasjoki, Kärpistä Esa Palosaari ja Englannista Mika Johansson. Puolustuksen vahvistuksia olivat nuori Jyri Mönkkönen KalPasta ja kesken kauden hankittu Ari Häkkinen Lahdesta. Maalille tuli HIFK-junnu Marc Moberg. Suurimmaksi pettymykseksi joukkueen hyökkäyksessä osoittautui espoolaiskaksikko. Pari kautta aiemmin tehot 30+30 K-Espoolle iskenyt Lempiäinen onnistui nyt keräämään vain tehot 10+14, Juha Ikosen jäädessä vielä alhaisempiin lukemiin (6+13).
GrIFK:n edelle maalieron turvin sijoittuivat FoPS sekä TuTo, jotka olivat ehtineet jo kauden puolessa välissä käydä hyvinkin matalalla. FoPS kauteen mahtui tuttuja elementtejä: Forssan jäähallissa maaliverkot paukkuivat mm. Ketterää (10-7), JoKP:ia (3-10) sekä KooKoota (7-11) vastaan. Palloseuran hyökkäyskalusto oli melkoinen, joten maalieroa 199-211 ei voi varsinkaan tehtyjen maalien osalta pitää toivotun kaltaisena. TuTolla vastaavat luvut olivat 200-224. Forssalaisten riveissä olivat jatkaneet kaikki kovat nimet: Helkearo, Lappeteläinen, Vento, Kares, Vali, Ruusunen... Ja vielä kuin lahjana taivaalta joukkue sai takaisin Tapparassa yrittäneen Mikko Laaksosen. Divarin pistelinko oli edelliskaudella ollut tamperelaisten viidenneksi tehokkain pistein 14+20, mutta jokseenkin eri linjoilla valmentajien kanssa. Pasi Vuorela puolestaan palasi Joensuusta ja peräpäätä vahvistamaan tuli Kärppien Kai Ortio. Palloseuran menestymättömyys jäi pienoiseksi mysteeriksi, sillä kovempia nimiä löytyi vain kärkikaksikon riveistä. Joukkueen olivat jättäneet taakseen ainoastaan Viroon palannut Oleg Puzanov, VHT:n valinnut Pekka Uusi-Hakimo, puolustaja Mika Pynnönen (Ilves), Teijo Savijoki ja maalivahti Arto Peltola.
TuTo uudistui kauteen hillitysti. Venäläisistä vain Vjatseslav Golovin (19+21) sai jäädä ja uutena vahvistuksena kokeiltiin Valeri Krylovia (3+9). Varsinaisista pelimiehistään turkulaisjoukkue menetti vain 23 maalin Mika Rajamäen, joka jatkoi pelejä kakkosessa Seinäjoella. Hankinnoissakaan ei kovin kauas kalaan lähdetty. Puolustaja J-P Annala tuli sarjasta pudonneesta Salosta, mutta muuten pysyttiin lähinnä Turun rajojen sisäpuolella. Kolmannen pyörän mukaantulosta huolimatta TuTo sai yhä TPS:n junnuista tärkeitä miehiä. Kai Nurminen avasi uransa tekemällä 33 pelissä 26 maalia ja Timo Mäkinen säesti 21 maalillaan. TuTon tehokkain pelaaja oli kuitenkin Pekka Virta (38+12). Palloseurasta Tovereissa käväisivät myös Petri Niukkanen (10. 3+9) ja juniorilupaus Marko Kiprusoff (22. 4+8).
Alakanttiin
KooKoon joukkue ei pysynyt läheskään yhtä hyvin kasassa kuin sen kanssa yhtäaikaa liigasta pudonneen JoKP:n. Kouvolaan jäivät vain oman kylän pojat, pari kentällistä. Pidettyjen vahvistusten, Gary Yaremchukin ja Jim Leavinsin, pitäminen ei tullut kysymykseenkään talouden ollessa ahtaalla. Leavins jatkoi uraansa Färjestadissa. Hyökkääjistä Tero Toivola puolestaan matkasi SaiPaan, Tommi Pohja KalPaan, Harri Niukkanen Joensuuhun, Risto Kerminen Vantaalle ja Mika Alatalo Lukkoon. Puolustajista Harri Aho palasi Kärppiin ja Vesa Ruotsalainen vaihtoi KalPaan. Isoa Timo Turusta ei divarikiekko enää kiinnostanut, kuten ei myöskään maalivahti Hannu Kamppuria tai kokeneita hyökkääjiä Erkki Huttusta ja Sakari Petäjäahoa. Uudeksi valmentajaksi Kouvolaan pestattiin Olli Hietanen.
Kouvolaan oli kesän aikana hankittu uuden nousun takuumiehiksi paikkaamaan lähtijöitä mm. takavuosien supertähti Jouni "Kultaranne" Rinne KalPasta, tshekit Jan Vodila ja Milan Jancuska sekä K-Kissojen nuori ja lupaava Petri Varis kera Lassi Hiltusen. Lisäksi joukkueeseen liittyivät kuusi kautta Ilveksessä hyökännyt Juha Laukkanen ja puolustaja-Mikat Yli-Mäenpää (Sport) sekä Tuovinen (JoKP) ja keskushyökkääjä Ari Kotro palasi Kouvolaan Ranskasta. Tshekkoslovakian maajoukkuemiehistöön kuulunut 29-vuotias Vodila oli pari kautta aiemmin valittu extraliigan pudotuspelien parhaaksi pelaajaksi. Kouvolassa hyökkäyspeli ei kuitenkaan kulkenut toivotulla tavalla, eikä puolustaminenkaan maittanut. Tshekkihyökkääjän saldoksi 14+21 ja –15. Jancuska keräsi pisteet 6+11 ja jäi kahdeksantoista maalia miinuksella. Variksen (20+31) lisäksi joukkueesta ei löytynyt riittävästi tehoja, ja vielä marraskuussa neljäntenä ollut joukkue aloitti luisumisensa alaspäin. Rinteen pelit jäivät yhdeksääntoista (7+11) ja loppukausi sujui muissa töissä. Kari Henttu korvasi Hietasen joukkueen peräsimessä kesken kauden. JoKP:n tavoin pikaista paluuta liigaan yrittänyt KooKookin jätti Sportia yhdeksän pistettä, mutta jäi lopulta nolosti tasaisen keskiryhmän viimeiseksi, eli kymmenenneksi. Pisteitä se sai siis kasaan 37 kappaletta, maalierolla 191-210.
Viisi viimeistä peliään hävinnyttä – ja niissä 43 maalia päästänyttä Sportia kutsui karsinnat seuran jäätyä 28 pisteeseen. Selkäsaunoja vaasalaisille tarjoili JoKP:n (2-14, 10-1) lisäksi mm. Kärpät (10-3) ja K-Kissat (10-3).
Harvoja onnistujia oli Håkan Hjerpen ja Juha Puoskarin tarjoilussa viihtynyt Kenneth Westerback, joka iski 30 maalia. Vaasalaisten rakastama Hjerpe oli palannut Sportiin, mutta muuten ei seuralla ollut juurikaan iloisia uutisia. Edellisen kauden viidestä tehokkaimmasta pelaajasta lähti kesällä neljä (Teräväinen, Centersiin siirtynyt Timo Salomaa, David Saunders ja Jari Parviainen). Lisäksi se kolmanneksi tehokkain pelaaja, eli Jonas Hemming siirtyi tänä syksynä jo viiden pelin ja kahdeksan tehopisteen jälkeen HPK:n riveihin. Puolustuksesta joukkue menetti pistelinko Parviaisen lisäksi kolme runkomiestään: Robert Salon, Mika Yli-Mäenpään ja Dale Dunbarin.
Peräpään menetykset pystyttiin vielä korvaamaan Sportiin palanneen Pasi Rothoviuksen, Ruotsista siirtyneen Kari Yli-Mäenpään ja Salon Mika Laaksosen avulla. Kovin kovatasoinen pakisto ei tosin ollut, kuten ei ollut ollut viime kaudellakaan. Niinpä vaasalaisten vastustajat saivat runkosarjassa tuuletella tehdyn maalin merkiksi 249 kertaa. Hyökkääjistä Hjerpen ohella odotettu paluumuuttaja oli Jouko Ruostekoski, jonka tehot olivat kuitenkin pahasti kateissa. Koko kauden aikana Ruostekoski osui vain kertaalleen. Sport onnistui tekemään kauden aikana ainoastaan 149 maalia, eli jäi miinukselle tasan sadan maalin verran. Eksotiikkaa Vaasaan toi puolalaislaituri Waldemar Klisiak, joka oli joukkueen neljänneksi tehokkain pelaaja pistein 14+13. Taitava, mutta temperamenttinen hyökkääjä toimi sittemmin Puolan maajoukkueen kapteenina aina MM-kisojen A-sarjatasolla asti.
Suora putoaminen odotti puolestaan Ketterää, joka voitti koko kauden aikana vain viisi peliä. Imatralaiset hävisivät neljätoista viimeistä peliään (mm. TuTolle 16-2 ja Kärpille 13-1). Ketterän paras pistemies oli divarin tehopakki Jari Lippojoki (23+26). Kausi oli Ketterän ja Lippojoen yhdeksäs peräkkäinen ykkösessä – "Lipari" ei jäänyt yhdelläkään kaudella alle kymmeneen maaliin. Puolustajan saldo näiltä kausilta oli kova: 161 maalia ja 167 maalisyöttöä 379 ottelussa. Vaunutarkastaja Lippojoki oli erityisen vaarallinen etenkin ylivoimalla. Pesäpalloilijanakin ikäluokkansa huippuja ollut Lippojoki muodosti vuosien ajan Ketterän tehokaksikon yhdessä taitavasti peliä rakentaneen Jose Pekkalan kanssa.
Joukkuetta eivät auttaneet edes nimekkäät vahvistukset. Viisi edellistä kautta liigaa pelannut kanukkipakki Steve Peters pelasi vain 27 (8+8) peliä ja divaripaikkakuntakierroksellaan Imatraan ja päätepysäkille saapunut Steve MacDonald 17 (7+5). Ketterällä oli vaikeuksia kummassakin kenttäpäädyssä. Timo Ovaskan paluusta ja yhdestä divarihistorian kovimmasta tehoparista (Lippojoki-Pekkala) huolimatta se sai tehtyä vain 147 maalia. Omiin meni yli tuplamäärä, eli 296 osumaa. Joukkueen menetyksiin kauden alla kuuluivat kakkos-kolmokenttätason hyökkääjät Timo Palmu (JoKP), Veli-Matti Heino, Tommi Takanen (SaiPa), Ari Manner ja Pasi Schalin (VHT). Menetykset eivät siis olleet korvaamattomia, mutta muiden jalkoihin Ketterä joka tapauksessa jäi melko kokemattoman pelaajamateriaalinsa turvin. Jottei imatralaiskiekkoilun historian muistelo aivan synkäksi kävisi, mainittakoon että vasta 15-vuotias Jussi Markkanen toimi kahdessa pelissä Ketterän luukkuvahtina.
Joensuulaisten heiniä
Runkosarjan pistepörssin kuusi ensimmäistä pelaajaa tulivat Oulusta ja Joensuusta. JoKP jyräsi laajalla rintamalla: peräti kymmenen sen pelaajaa keräsi vähintään 40 pistettä. Kärjessä olivat 28-vuotias Rostislav Vlach (33+48) sekä Markku Kyllönen (42+37). Sarjan kymmenen parhaan joukkoon JoKP:sta kuuluivat myös Jyrki Manninen ja Jouni Mustonen, Kouvolasta siirtynyt Harri Niukkanen (28+29) löytyi sijalta 11. Edellämainituista pistetykeistä huolimatta joensuulaisten parhaita aseita oli kuitenkin tasaisuus. Varsin mukavat tehot keräsivät vielä Kari Teräväinen (27+25), Antonin Stavjana (13+35), Timo Iljina (15+29), Petri Matikainen (16+25), Kimmo Nurro (12+29) ja Jyrki Siliuskin (12+19).
Kärppien jakautuma oli aavistuksen epätasaisempi. Joukkueen tehoista vastasivat lähinnä Juha Riihijärvi (29+41), Marko Lapinkoski (24+44), Vladimir Kames (26+35) ja JYP:stä Ouluun palannut maajoukkuemies Pekka Arbelius (21+33). Yli kaksikymmentä maalia oululaisille iskivät myös tshekki Evgeni Musil (25+18) sekä Matti Veivo (21+24). Heidän lisäkseen vain Markku Kiiimalainen (18+14) ylsi vähintään 30 tehopinnaan. Yllättäjä-VHT:n paras pistemies oli 40 maalia iskenyt Rami Koivisto, jolle tukea antoi edellisellä kaudella Kärpissä pelannut puolustaja Sergei Karpov (21+32=53) kera parinsa Mikko Halosen (18+28). Tulokasjoukkueen onnistuneisiin hankintoihin kuuluivat myös HPK:sta tullut puolustaja Anatoli Timofejev (6+18 ja +30) ja KooKoosta siirtynyt kokenut Risto Kerminen (17+22). Joukkueessa jatkaneista tehokkain oli V-P Kinnunen (12+23).
Tulivoimaisesta Karhu-Kissoista vain Juha Nurminen (30+29) mahtui pistepörssin kärkikymmenikköön. Vastustajien molareita piinasivat kuitenkin menestyksekkäästi myös Mikael Kotkaniemi (24+23), Marco Poulsen (21+21) ja Jyrki Poikolainen (18+24). Vähintään kymmeneen kassiin ylsivät myös Vesa Savolainen, Timo Nykopp, Kim Ahlroos, Niklas Hede, Jari Huttunen ja Timo Mäkinen. K-Espoo puolestaan sai vain nipin napin edustajansa sarjan pistepörssin top-viiteenkymppiin. Riku Kuusisto (20+18) löytyi sijalta 47. Heti Kuusiston perässä seurasivat tehokkaimmat Kiekko-67:n pelaajat: Jukka Isotalo (17+21) ja Pekka Alatalo (19+18). Espoolaisille maaleja mätkivät myös Tommy Kiviaho (21+14), Markku Tiinus (20+15) ja Tero Lehterä (17+14). Juha Ylönen oli joukkueensa neljänneksi tehokkain pistein 12+21. K-67:n maalitykki oli Eero Brander (18+13). Kärkikolmikon ohella kukaan muu joukkueen pelaajista ei yltänyt 30 tehopinnaan.
FoPS:n tehomies oli Janne Ojasen kotiutumisen vauhdittamana Tapparasta palannut Laaksonen, joka keräsi 36 pelissä pisteet 25+30. Pörssin vakiokärkinimi Mika Helkearo sen sijaan onnistui keräämään vihreäpaidoissa vain 44 pistettä, eikä Joensuusta palannut Vuorelakaan iskenyt tällä kaudella kuin 17 maalia. Forssassa ei siis peljättyä tehonyrkkiä täksi kaudeksi löytynyt, mutta varsin tasaisesti tutu nimet onnistuivat. Ilkka Kares sijoittui sisäisessä pörssissä kakkoseksi tehoin 17+27, Raimo Ruusunen keräsi pisteet 15+26, Tommi Vali 18+21, Jarkko Nikander 19+17, Jukka Lappeteläinen 8+26 ja Jouni Vento 13+20. TuTon pistemiehinä kunnostautui yksi viisikko. Pekka Virtaa (38+12) säestivät Kai Nurminen (26+20), Timo Mäkinen (21+25), Ari Kylmänen (12+30), Vjatsheslav Golovin (19+21) ja Markku Kallio (11+26). Jouni Tuominen ehti iskeä tehot 6+14 pelaamissaan 15 ottelussa.
Hjerpen ketju Sportin vähien tehojen takana
GrIFK:n tehot jakaantuivat parille kentälliselle. Yli neljänkymmenen pinnan pääsivät Joel Paunio (17+29), Kari Tuiskula (22+20) ja Marko Kärkkäinen (18+24). Heille tukea antoivat Esa Palosaari (13+21), Mika Johansson (14+18), Pekka Karasjoki (17+13) ja Kai Ravander (9+21). KooKoosta pistepörssin kahdenkymmenen parhaan joukkoon mahtui siis vain Petri Varis (20+31). Kohtuullisen tehokkaina häärivät kouvolalaisista myös Atso Askonen (19+21), Aki Räisänen (15+24), Esa Julkunen (17+18), Jan Vodila (14+21) ja Lassi Hiltunen (18+15).
Håkan Hjerpe puolestaan kiilasi Sportin surkeasta kaudesta huolimatta itsensä pörssin yhdeksänneksi. Hjerpe oli osallisena useammassa kuin joka kolmannessa joukkueensa tekemässä maalissa keräten tehot 26+32. Neljä sijaa alemmas ylsi Hjerpen ketjukaveri Juha Puoskari (22+33). Ketjun kolmas lenkki oli Kenneth Westerback (30+11), ja troikka iskikin yli puolet vaasalaisten maaleista. Kukaan muu joukkueen peluri ei saanut kasaan 30 pistettäkään. Samanlainen oli tilanne myös Imatralla. Jari Lippojoki (23+26), Jose Pekkala (19+29) ja Timo Ovaska (16+30) jäivät aivan liian yksin.
Plusmiinustilaston kärkeen itsensä pelasi Markku Kyllönen hurjalla lukemalla +83. Kyllöstä seurasi kahdeksan muuta joensuulaista, joista seuraavina olivat Stavjana ja Vlach (+76). Sijalta kymmenen löytyivät +46 -merkinnät saaneet Rami Koivisto ja Juha Riihijärvi. Sergei Karpov jäi 45 ja Marko Lapinkoski 43 maalia plussalle. Tilaston toisesta päästä löytyi kolme Ketterän pelaajaa, keulilla Jarmo Pakkanen (-60). Pekka Hyttinen jäi 55 ja Pekka Peippo 50 maalia miinukselle. Neljänneksi huonoin oli jäähypörssinkin 91 minuutillaan voittanut Sportin Jarmo Rantala (-46). Nelosella alkavan miinusmaaliluvun merkkauttivat tilastoihinsa myös imatralaisista Lippojoki, Harri Heikkinen ja Marko Saarinen, sekä Sportin Heikki Autio.
Jäähypörssissä Rantalaa seurasivat näköetäisyydeltä FoPS:n Jouni Vuorinen (87), JoKP:n Vlach (83), Ketterän Ovaska (81) ja Peters (78), K-67:n Brander (77 ja Sportista Anssi Nikko (77) sekä Jari Kiviniemi (73). Eniten rangaistuksia ottivat joukkueista Sport ja Ketterä. Peräpään kaksikko kulutti penkkiä noin viisitoista minuuutia joka peliä kohden. Karhu-Kissojen ja JoKP:n rangaistuskeskiarvot jäivät alle kymmeneen minuuttiin. Reilun pelaajan palkinto meni toistamiseen Mika Helkearolle, joka otti koko kauden aikana vain kaksi kakkosta. Divarin parhaaksi tuomariksi valittiin Arto Järvelä.
Tähdistökentällinen oli vahvasti JoKP-painotteinen, sillä kuusikon pelureista peräti neljä tuli Joensuusta. Maalivahti Jääskeläisen lisäksi pelipaikkansa parhaammaksi valittiin myös puolustaja Antonin Stavjana. Toista sataa maaottelua Tshekkosslovakian paidassa urallaan pelannut Stavjana oli monen mielestä yksi kaikkien aikojen kovimmista Suomessa kiekkoilleista pakeista. Stavjana mahtui vielä neljä vuotta myöhemminkin Tshekin olympiajoukkueeseen. Hyökkääjistä Joensuuta edustivat pistepörssin kärkikaksikko Vlach-Kyllönen. Muualta mahtui mukaan kaksi pelaajaa: Kärppien Riihijärvi sekä VHT:n Karpov.
Vuoden tulokkaaksi valittiin VHT:n tehomies Koivisto, joka oli ollut isossa roolissa jo edellisellä kaudella nostamassa Vantaata divariin. Hyvän vastuksen Koivistolle antoi ainakin TuTon riveissä ensimmäiset miesten pelinsä pelannut Kai Nurminen, vaikka joutuikin jättämään yli kymmenen peliä väliin. Marko Kiprusoff pelasi ensimmäisen miesten kautensa pääosin TuTossa ja Pasi Sormunen debytoi Karhu-Kissojen takalinjoilla. Myöhemmin muilla ansioilla tunnetuksi noussut Henkka Hyppönen puolestaan puki KooKoon paidan päälleen kahteen otteluun.
Mölli vs. Molla
Liigapaikkansa JoKP:lle menetti suoraan SaiPa, jonka ohi Rauman Lukko meni aivan runkosarjan viime kierroksilla. Karsinnoissa kohtasivat siten Matti Keinosen luotsaama Lukko sekä Olli Hietasen Kärpät. Kaikkien yllätykseksi oululaiset hiljensivät avauspelissä Äijänsuon yleisön menemällä toisessa erässä jo 0-4-johtoon. Lukko nousi kuitenkin päätöserässä kovan yrityksen ja runsaan ylivoimapelin ansiosta tasoihin. Toni Porkan lämäri jatkoajan neljännellä minuutilla jätti avausvoiton Raumalle. Kärpät tasoitti ottelusarjan tyylikkäällä 5-0-voitolla, kun runkosarjassa Jari Paavolan varjoon jäänyt Mikko Törmänen piti Oulun kohtaamisessa nollat ja Matti Veivo Esa Keskisen kurissa.
Seuraavassa pelissä Lukon Vladimir Myshkin oli lähellä pitää maalinsa koskemattomana. Lukko otti helpon voiton lukemin 7-1. Kotijoukkueen maaleista neljä syntyi jo ensimmäisessä erässä, Kärppien ainokainen tuli vasta matsin viimeisellä minuutilla. Neljättä peliä jännitti Raksilassa myös huomattava joukko raumalaisia. Kärpät johti ottelua, mutta lopulta Lukon kokenut kaarti käänsi ottelun voitoksi lukemin 4-7, joten Lukko säilytti paikkansa voitoin 3-1. Lukon takuumiehiä ottelusarjassa olivat kahdeksan pistettä naputelleet Matti Forss ja Esa Keskinen. Kärppien Marko Lapinkoski ja Juha Riihijärvi kasasivat viisi pistettä mieheen.
Divarikarsintoihin Sport sai seurakseen Centersin Pietarsaaresta sekä perinteikkäät tamperelaisjoukkueet Ikurin Vireen ja KooVeen. Kahdesta tarjolla olleesta paikasta kilpaili kolme joukkuetta, joista pisimmän korren veivät kahdeksalla pisteellään Centers ja Sport. Pari vuotta halliaikaa viettäneiden pietarsaarelaisten vahvin ase oli hyökkäys, sillä joukkue upotti kiekon vastustajan verkkoon 35 kertaa. Sport osui yhdeksän kertaa harvemmin, mutta sai tarvittavat pisteet tiiviin puolustuspelin sekä maalivahti Iiro Hollmenin onnistumisten myötä. Vireen kohtaloksi koitui yksi tappio liikaa, sillä se jäi kaksikosta kahden pisteen päähän. Edelliskevään tippuja, juuri Vireen kiusaama KooVee, onnistui voittamaan kuudesta pelistä vain yhden ja tekemään yhteensä neljätoista maalia.
Kolme NHL-varausta
B-maajoukkueeseen mahtuivat Kärpistä Riihijärvi, Lapinkoski ja Marko Pieniniemi. Kärkijoukkue JoKP:sta mukaan mahtui Petri Matikainen ja KooKoosta Harri Aho. Lapinkoski keräsi 15 pelissä tehot 6+7 ja oli maajoukkueen kolmanneksi tehokkain pelaaja. Kaksikymmentävuotiaisiin riitii tunkua pääkaupunkiseudun divarijoukkueista. Karhu-Kissoista joukkueeseen pääsivät Mikko Koivunoro, Kim Ahlroos, Marco Poulsen sekä Kaj Linna ja Kiekko-Espoosta Juha Ylönen, Jere Lehtinen, Tero Lehterä, Tommy Kiviaho, Teemu Sillanpää, Tommy Grönlund sekä Jimi Helin. GrIFK:n ykkösmolari Mikael Granlund oli kisajoukkueessa Pasi Kuivalaisen varamiehenä. Sportista täksi kaudeksi Kouvolaan siirtynyt Mika Yli-Mäenpää pelasi kaikki pikkuleijonien ottelut.
Vasta 17-vuotias Jani Nikko puolestaan kuului Sportin vakiomiehistöön ja pelasi 18-vuotiaiden EM-pronssijoukkueessa. Muut kahdeksantoistavuotiaiden divarimiehet tulivat pääkaupunkiseudulta: joukkueeseen kuuluivat Karhu-Kissoissa divari-ilmaa haistellut Kimmo Vesa sekä K-Espoosta Lehtinen, Hirvonen, Grönlund ja Kari Haakana. Ikäluokkaa valmensivat Jarmo Tolvanen ja Pekka Rautakallio.
Kesällä NHL:n varattiin divarista kolme pelaajaa, eli yhtä monta kuin liigastakin. Winnipeg Jets varasi Ylösen numerolla 91, Edmonton Hyvän tahdon kisoissakin loistaneen Riihijärven numerolla 254 ja Quebec yllättäen kauden aikana 15 divarimaalia iskeneen kolossimaisen Jukka Suomalaisen GrIFK:sta. Muutamaa senttia vaille kaksimetrinen Suomalainen oli jo ehtinyt lopettaa uransa kertaalleen pari vuotta aiemmin, eikä erottunut divarikaukaloissa juuri muuten kuin kokonsa ansiosta, joten NHL-varaus oli melkoinen yllätys kiekkoasiantuntijoille.