Kun Kanada myöhään maanantai-iltana sinetöityi Suomen puolivälierävastustajaksi, pala nousi varmasti moneen kurkkuun. Ka-Kanada, ne vaahteranlehti rinnuksissaan ryskäävät ikitaistelijat, jotka aina jotenkin onnistuivat kampeamaan Suomi-pojan lauluun 90-luvulla? No, juuri ne.
München 1993
MM-puolivälierä Kanada - Suomi 5-1
Edelliskeväänä sensaatiomaisesti hopeaa taistellut Suomi jäi alkulohkossaan neljänneksi, ja sai puolivälierakamppailussa vastaan toisen lohkon ykkösen, Kanadan. Tasaisesti edennyt kamppailu ratkesi päätöserän alussa, kun Mark Recchi sivalsi kanukit 3-1-karkumatkalle. Suomi kärsi maalintekovaikeuksista masentavaan loppuun asti, kun edelliskevään kisojen maalipörssin ykköshai Jarkko Varvio oli kahdella maalillaan joukkueen ykkösnimi.
Lillehammer 1994
Olympiavälierä Suomi - Kanada 3-5
Curt Lindströmin päävalmentajauran ensimmäinen arvoturnaus oli heti johtaa täysosumaan. Suomi pelasi monien mielestä kisojen parasta kiekkoa, ja voittokulun kohti olympiafinaalia piti jatkua Kanadan kustannuksella. Suomi ei ollut hävinnyt erääkään ennen Kanada-peliä (6 ottelua, maaliero 31-5), ja puolivälierissä oli kaatunut USA murskaavasti 6-1.
Kanada-ottelun toisessa erässä kaikki kuitenkin romahti korttitalon tavoin. Suomi ehti siirtyä erässä 2-0-johtoon, mutta sitten iski Kanada. Se ampui yllätysvalintana Suomen maalilla torjuneen Jukka Tammen taakse kaksi maalia, mikä lamaannutti Suomen. Päätöserässä Kanada karkasi lopullisesti, ja Suomi jäi huimista pelillisistä suorituksista huolimatta turnauksessa kolmanneksi.
Milano 1994
MM-finaali Suomi - Kanada 1-2 rl.
Loppukevään MM-turnauksessa Suomi jatkoi yhtä häikäiseviä otteita kuin muutamaa kuukautta aiemmin olympiakaukalossa. Se ei hävinnyt turnauksessa otteluakaan varsinaisella peliajalla, ja eteni musertavasti finaaliin. Puolivälierissä kaatui Itävalta peräti 10-0, ja välieräottelussa USA 7-0. Myös toinen välieräottelu ratkesi yllättävän suurinumeroisesti, kun George Kingstonin luotsaama Kanada pieksi Ruotsin pronssiotteluun 6-0-lukemin.
Kahden turnauksen ylivoimaisesti parhaan joukkueen loppuottelu oli äärimmäisen tasainen alusta loppuun saakka. Esa Keskinen vei Suomen 1-0-johtoon kolmannen erän alussa. Kanada ei kuitenkaan alistunut tappioon, vaan nousi tasoihin viisi minuuttia ennen loppua. Rod Brind'amour kaatoi vartijansa Jari Kurrin keskialueella, nousi vapaasti hyökkäykseen ja sai vapauttavan syötön maalinedustalle - 1-1. Suomi protestoi tilanteesta rajusti, mutta tuloksetta. Seuranneella jatkoajalla ei ratkaisua syntynyt, joten edessä oli rangaistuslaukauskilpailu.
Suomelta Jari Kurri ja Mikko Mäkelä iskivät kauniit osumat, Kanadalta onnistuivat Luc Robitaille ja Joe Sakic. Mika Nieminen epäonnistui kertaalleen ensimmäisten viiden laukojan joukossa, mutta valmennusjohto luotti rankkarispesialistiin, kun Luc Robitaille oli onnistunut jatkovedoilla ohittamaan Jarmo Myllyksen. Hirvittävien paineiden alla yrittänyt Nieminen harhautti Bill Ranfordin rystypuolelle, mutta nosti päätyplekseihin ja Kanada oli maailmanmestari ensimmäisen kerran sitten vuoden 1961.
Kanadan miehistö oli kenties sen kisahistorian nimekkäin yhdistelmä. Brendan Shanahan oli pelannut 102 pisteen NHL-kauden, Brind'amour 97, Sakic 92... Suomalaispelaajista peräti 18 kiekkoili kotoisessa SM-liigassa! Kyllä, jääkiekkomaailma on muuttunut 10 vuodessa melkoisesti.
Wien 1996
MM-puolivälierä Suomi - Kanada 1-3
Vappuaatto -96, juhlahumu ylimmillään ja edelliskevään mestaruushuuman jälkimainingeissa kansa janosi Itävallasta uutta täysosumaa. Kaikki näytti hyvältä kun juuri puolivälieräpelin alla joukkueeseen liittyi kolme NHL-vahvistusta; Esa Tikkanen, Jyrki Lumme ja Teppo Numminen.
Peli eteni Suomen hallitessa kenttätapahtumia, ja avauserän jälkeen tilanne oli 1-1. Ratkaisuksi muodostui toisen erän puolivälin jälkeinen 5-3-ylivoimapeli, jonka aikana Suomi ei onnistunut maalinteossa. Hieman Kanadan jäähyjen päättymisen jälkeen Andrew Cassels vei kanukit 1-2-johtoon, ja vain reilut kaksi minuuttia tästä puolustaja Derek Mayer ampui tilanteeksi jo 1-3. Tästä Leijona ei enää noussut jaloilleen, vaan putosi puolivälierävaiheessa kisoista.
Salt Lake City 2002
Olympiapuolivälierä Suomi - Kanada 1-2
Turnauksen avauspelissä Yhdysvalloilta selkäsaunan saanut Suomi sai puolivälierissä vastaan vanhan tutun ryhmän. Ottelun alku ei luvannut paljoa, kun nikkarit siirtyivät kolmen minuutin kohdalla johtoon Joe Sakicin osumalla. Ottelu oli kulkemassa kohti ratkaisuaan, kun Kanada siirtyi ajassa 35.49 jo kahden maalin karkumatkalle. Niklas Hagman kavensi kuitenkin 20 sekuntia edellisestä, ja kolmanteen erään lähdettiin Kanadan maalin johtoasemasta.
Kolmannen erän toinen puolisko oli todellista Suomen painostusta, jossa Kanadan tähtisikermä ajettiin ahtaalle. Sekä henkisesti että fyysisesti äärimmäisen vahva kanadalaisryhmä varjeli kuitenkin johtoasemaansa taidokkaasti, ja piti maalilukemat ennallaan Suomen raivokkaasta takaa-ajosta huolimatta.
Masentavaa
Näin, ei kovin kannustavaa luettavaa ennen tulevaa puolivälierää. Viidesti Kanada on arvokisojen pudotuspelihistoriassa päättänyt Suomen turnausurakan katkerissa merkeissä kerrasta poikki-hengessä taisteltaessa. Mutta jotta kirjoitus ei menisi kokonaan pirujen maalailuksi, löytyy kisahistoriasta makeitakin hetkiä Kanada-kamppailuista...
Praha 1992
MM-puolivälierä Suomi - Kanada 4-3
Monien kieltätymisten muovaama Suomi pelasi pelasi Bratislavan alkulohkossaan unelmapeliä peitoten mm. USA:n ja Ruotsin. Jarkko Varvio latoi kiekkoja rysään paikasta kuin paikasta, mutta puolivälierässä astui esiin uusi ratkaisija. Timo Peltomaa, joka oli kisojen aiemmat ottelut odotellut kisapassinsa leimaamista, sai Pentti Matikaiselta pelikomennuksen ja äityi hillittömään vireeseen. Ron Hextall sai kaivaa kolmesti "Peltsin" ampuman kiekon verkoistaan. Suomi eteni legendaariseen Tshekkoslovakia-välierään ja kohti historiallista ensimmäistä MM-mitaliaan.
Nagano 1998
Pronssiottelu Suomi - Kanada 3-2
Naganon kisoissa olympialaisiin ottivat ensimmäistä kertaa osaa myös NHL-pelaajat. Suomi väänsi puolivälierissä riemastuttavan 2-1-voiton Ruotsista, mutta välierässä Venäjä voitti Pavel Buren johdolla (5 maalia) Leijonat erikoisten vaiheiden jälkeen 7-4. Pronssitaisteluun Suomi sai vastaansa toisen rankasti pettyneen joukkueen, kun Kanada oli hävinnyt rangaistuslaukauskisassa Tsekille. Ennen ottelun alkua koettiin tuntuva takaisku, kun Teemu Selänne joutui alavatsavamman takia sivuun jo alkuverryttelyn jälkeen.
Suomi siirtyi johtoon, kun viimeisen ottelunsa maajoukkuepaidassa pelannut Jari Kurri yllätti Patrick Royn ylivoimalla kolmen minuutin kohdalla. Kanada tasoitti erän lopussa, mutta Jere Lehtinen vei Suomen jälleen johtoon.
Toisessa erässä Kanada tasoitti, mutta päätöserän alussa esiin astui suurten maalien mies Ville Peltonen. Selänteen paikan Saku Koivun rinnalta ottanut Peltonen ampui ajassa 40.17 ranteella kohti Royta, jonka torjunta epäonnistui ja kiekko lepatti maaliin. Suomi johti pronssiottelua kolmannen kerran, ja tällä kertaa kulunut sanonta sen totuudenpuhumisesta piti kutinsa. Kanada myllytti hurjasti kohti Ari Sulanderin maalia, mutta ehkä maajoukkueuransa parhaan ottelun pelannut veskari kesti kaiken, ja Suomi otti upeasti pronssia turnauksesta, jossa pitkästä aikaa olivat koolla kaikki maailman parhaat jääkiekkoilijat.
Kaikki unohtuu torstaina?
Kanada on siis niskan päällä, kun tarkastellaan joukkueiden kohtaamisia kovimmassa mahdollisessa tilanteessa. Se on ollut Suomelle vaikein vastustaja arvokisojen lähihistoriassa, ja monet suureen pettymykseen päätyneet kisat kulminoituvat juuri ratkaiseviin Kanada-tappioihin. Tilanne on usein ollut sama kuin nyt; Kanadan peli ei ole vakuuttanut, se on huhkinut niukkoja voittoja jääkiekon kääpiömaista, eivätkä Tsekki-kamppailun kaltaiset suurinumeroiset tappiotkaan ole mitenkään poikkeuksellisia maan kiekkohistoriassa. Jokin kyky kanadalaisilla on kuitenkin ollut aina nostaa pelitasoa ratkaisevasti silloin, kun siihen on viimeinen tilaisuus. Ja harmittavan usein tämän uhriksi on joutunut Suomi.
Huomenna Summasen Leijonilla on kuitenkin suuri mahdollisuus parannella tätä tilastoa, ja maksaa menneinä vuosina kertyneitä kalavelkoja kanadalaisveljille. Curre Lindströmin aikaan suureksi ja pelottavaksi vastustajaksi noussutta Kanadaa horjutettiin Hannu Aravirran kaudella jo Naganon verran. Nyt eletään Raimo Summasen aikakautta, ja osat on aika vaihtaa. Kaatakaa Kanada, Leijonat. Se on teko, josta riittää tarinaa vielä pitkään tulevaisuudessakin. Vai mitä, Timo Peltomaa?