Suurimpiin mestarisuosikkeihin kuuluva TPS esiintyi Espoossa hermostuneesti. Joukkue sortui helppoihin puolustusvirheisiin, joista Blues rankoi armotta. Myös turkulaisten hyökkäyspeli tökki nimekkäästä materiaalista huolimatta pahasti, ja niinpä Jukka Koivun päävalmentajadebyytti päättyi murheelliseen 4-0-tappioon.
Bluesilla oli tuossa kamppailussa varmasti pienoinen etu siitä, että sillä oli yksi liigapeli jo alla. Onkin mielenkiintoista nähdä saivatko turkulaiset paikat auki ja pahimman jännityksen pois Espoon pelissä. Vai lisääntyykö hermostuneisuus, kun kausi ei lähtenytkään ihan suunnitelmien mukaan liikkeelle.
Yhdessä yössä ei paraskaan poppamies luonnollisesti ihmeitä tee, joten pelillisten asioiden hiominen jää myöhempiin ajankohtiin. Mutta henkisellä puolella voi toki tapahtua paljonkin, kun aina jännittävä ensimmäinen peli on takana. Ja ennen kaikkea rökäletappio herättää turkulaiset taatusti karuun arkeen virittäen joukkueelle kunnon taistelutahdon. Näiden ansiosta Isomäessä saatetaan hyvinkin nähdä uudesti syntynyt TPS. Se mestariehdokas TPS.
Ässillä kaksijakoinen avaus
Porilaiset ehtivät polkaista kautensa viime viikonloppuna käyntiin peräti kahdella ottelulla. Perjantaina lataus oli kohdallaan patapaitojen vääntäessä hienon taisteluvoiton Lukosta. Lauantaina Ässät joutuikin sitten pinteeseen, kun Rinkelinmäellä vastassa oli luokkaa, ellei kahtakin, kovempi HPK. Ässien liike ei riittänyt ritaripaitoja vastaan alkuunkaan, ja kun paras latauskin oli purkautunut Lukkoa vastaan, ei 7-1-tappiossa lopulta ollut juurikaan ihmettelemistä.
HPK oli toki kaikessa selvästi parempi, mutta toisaalta kyseessä oli myös peli, jossa toiselta vain sattui onnistumaan kaikki. Näin varsinkin toisessa erässä. Ensimmäisessä erässä Ässät oli ajoittain kohtalaisesti pelissä mukana ja huolellisemmalla viimeistelyllä porilaisilla olisi jopa ollut mahdollisuus kääntää pelin kulkua.
Kahden ottelun perusteella viimeistelystä näyttäisikin jälleen kerran muodostuvan Ässien koetinkivi. Yhteen maaliin joudutaan tekemään kohtuuttoman paljon töitä. Ja vaikka joukkue onkin onnistunut maalipaikkoihin pääsemään, niin totuuden nimissä on sanottava, että kohtuuttoman paljon patapaidat joutuvat tekemään töitä yhden maalipaikankin eteen. Duunariasennetta ja taistelua Ässistä kyllä löytyy, mutta taival käy vääjäämättä välillä turhan tuskaiseksi, jos vaikeuksia on ensin maalipaikkojen luomisessa ja sitten vielä niiden hyödyntämisessäkin.
HPK-nöyryytyksen jälkeen Ässät on saanut viime päivät ladata akkuja ja hioa kuvioita parempaan kuosiin. Onko kuviot sitten saatu sille mallille, että laadukkaita paikkoja syntyy ja tehojakin löytyy sekä myös puolustuspelin osalta pakka pysyy kasassa? Sen huominen näyttää, mutta on syytä olettaa, että ainakin ilmeeltään Ässät on se sama lauma, joka taisteli raumalaiset nurin avauskamppailussa.
Langkow vs. Lassila
Illan mielenkiintoisin taistelupari nähdään maalien suulla. TPS:n nuori Teemu Lassila on monissa asiantuntija-arvioissa nostettu liigan parhaaksi maalivahdiksi, mikä taas on saanut monet porilaiset kohottelemaan kulmakarvojaan. Isomäen väki haluaa vakaasti uskoa Scott Langkowin taitojen olevan muita liigaveskareita paremmalla tasolla.
Joka tapauksessa Langkowin merkitys Ässille on aivan eri luokkaa kuin Lassilan merkitys TPS:lle. Ja kieltämättä Lassilan nostaminen niin Langkowin kuin kaikkien muidenkin yläpuolelle, vaikuttaa aika kovalta oletukselta, sillä onhan parikymppisen, puolen liigakauden maalivahdin todelliset näytöt kuitenkin aika tavalla vähäisemmät kuin esim. entisillä NHL-vahdeilla. Ainakin toistaiseksi.
Scott Langkowin huippuvirettä Ässät tarvitsee jälleen torstaina, mikäli mielivät TPS:n kaataa. Vaikka turkulaisten hunajapurkki pysyikin Espoossa visusti kiinni, on joukkueen maalintekopotentiaali kuitenkin sitä luokkaa, että ilman Langkowin huippuiltaa Ässien voittomahdollisuudet pienenevät oleellisesti.
Isomäki TPS:n pisteautomaattina
Turkulaiset ovat viime vuosina olleet Ässille lähes ylitsekäymätön este varsinkin kotihallissa. Vieraissa Ässät on perinteisesti käynyt TPS:n silloin tällöin yllättämässä, mutta kotipeleissä patapaitoja on viety lähes poikkeuksetta.
Esim. viime kaudella Ässät haki kahdesti riemastuttavan voiton Turkuhallista. Vastapainoksi TPS puolestaan anasti molemmilla kerroilla pisteet Porista. Kaikki viime kauden neljä koitosta sujuivat tasaisissa merkeissä, sillä kolme peliä päättyi yhden maalin erolla ja yksi peli maalin erolla.
Viimeksi Ässät on kukistanut TPS:n Isomäessä tammikuun 20.päivä vuonna 2000. Tuolloin patapaitojen paremmuus kirjattiin maalein 5-2. Sen jälkeen kaikki Isomäen kohtaamiset ovatkin menneet turkulaisten nimiin.
Melko hiljaista oli Ässien voittorintamalla myös ennen tuota vuoden 2000 voittoa. Edellinen voitto oli nimittäin niinkin kaukaa kuin syksyltä 1995, jolloin porilaiset kukistivat TPS:n jatkoajalla 3-2. Ja edellinen normaalilla peliajalla tullut voitto oli vuodelta 1994.
Noiden voittojen lisäksi joihinkin tasapeleihin Ässät on kyennyt venymään, mutta onpa joukossa myös muutamia todellisia romahduksia. Melkoisen paha pala TPS on siis Ässille Isomäessä ollut. Varsikin, kun muistetaan, että joukkueet olivat useita vuosia samassa välisarjassa, joten keskinäisiä pelejäkin on näin ollen kertynyt kiivaalla tahdilla.
Tällä kaudella Ässien yksi pääteemoista on parantaa kotiesityksiä ja kerätä niistä selvästi aiempaa enemmän pisteitä. TPS:n lyöminen Lukon jatkeeksi, ja samalla historian laittaminen tuolta osin uusiksi, olisikin mitä parhain alku tuolle teemalle. Vaikea se tehtävä tulee varmasti olemaan, mutta tuskin kuitenkaan mahdoton.