Kanadalaisvahdin loukkaantuminen on luonnollisesti iso kolaus porilaisten muutenkin kovia kokeneeseen kilpeen. Toisaalta Langkow'n vamma ei ole missään vaiheessa täysin parantunut, eikä mies ole näin ollen aivan 100%:ssa iskussa ollutkaan. Voidaan vain pohtia paljonko Langkow'n vamma on vaikuttanut koko joukkueen pelaamiseen. Ässät on niin paljon Langkow'n varaan rakennettu joukkue, että väkisinkin se näkyy epävarmuutena koko joukkueessa, jos kyseinen mies ei ole aivan parhaassa iskussa.
Sekään ei silti kelpaa selitykseksi sille lammasmaisuudelle, mihin patapakka on Karjala-turnauksen jälkeen sortunut. Joukkuetta, joka mainostaa itseään sarjan taistelevinpana joukkueena, ei mairittele lausunnot, joissa vastustajan valmentaja puhuu yhdestä uransa helpoimmasta voitosta.
Kolme pistettä kymmenestä viimeisestä ottelusta on porilaisittain korutonta kertomaa. Piste SaiPalta, kaksi pistettä Pelicansilta. Nuo vaatimattomat päänahatkaan eivät herättele suuria toiveita. Tyly on myös kymmenen pelin maalisuhde, 15-39. Ehkä kaikkein karuinta on se peli, mitä patapaidat ovat esittäneet. Peli vailla ideaa, ahdistunutta ja lopulta alistunuttakin ilmettä.
Pelillisesti Ässillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin palata nöyrästi niihin perusasioihin, joilla alkukauden pisteet saalistettiin. Oma pää tukkoon, niin ettei vastustaja pääse ylivoimahyökkäyksiin, vieraat miehet maalin edestä pois keinolla millä hyvänsä, ja ylipäätään hyökkäysten ohjaaminen kulmiin. Ja kun kiekko saadaan omille, sumeilematta vastahyökkäykseen, ja ennen kaikkea hyökkäysten päättäminen laukaukseen. Tämä kaikki tehdään joukkueena ja siihen höysteeksi vielä sitä sinnikkyyttä, mikä oli Ässille tyypillinen piirre alkukaudella. Tosin, varmastihan joukkue tietää, mitä pitäisi tehdä, mutta vielä pitäisi pystyä tekemään asiat käytännössäkin. Ahdistuneena ja alistuneena siihen ei mikään joukkue pysty, eikä ainakaan Ässät, joka ei pelaajien henkilökohtaiselta taitotasoltaan ihan kaikkein lahjakkain nippu ole.
Käytännössä muuta vaihtoehtoa ahdistuksen kukistamiseksi ei ole kuin tiukka työnteko. Kaikki peliin. Raivoa, tahtoa ja tunnetta. Kävi miten kävi, mutta periksi ei anneta. Jossain vaiheessa se sitkeys taas palkitaan.
Langkow'n lisäksi Ässien sairaslista sai uuden nimen Samu Wesslinistä, jonka vaivana on selkäkramppi. Olegs Sorokins parantelee edelleen jalkaansa, mutta kuumeesta kärsineet Marko Kivenmäki ja Juha-Pekka Ketola palannevat ruotuun. Ässien maalin suulle luistelee oletettavasti Tommi Tervo.
TPS porskuttaa
TPS on joutunut antamaan tasoitusta erinäisten loukkaantumisten muodossa, mutta se ei ole joukkueen menoa suuremmin haitannut. Joukkue on pelannut kuusi peliä putkeen ilman tappiota ja paikka neljän joukossakin näyttäisi vakiintuvan. Turkulaisittain kaikkein mukavin anti lienee se, että joukkue on heruttanut voittoja ennen kaikkea kärkipään joukkueilta. HIFK:n, Kärppien ja HPK:n kukistamiset ovat kovaa valuuttaa, varsinkin kun IFK:ta ja Kärppiä vastaan voitot ovat irronneet vieraskaukaloista.
Aivan menneiden vuosien konemaiseen jyskytykseen TPS ei sentään ainakaan vielä ole kyennyt. Tappiot nollapeleillä Jokereille ja Tapparalle, sekä pienet vaikeudet Pelicansia ja JYP:iä vastaan kertovat ailahtelevaisuudesta. Siihen taas selitykseksi kelpaa ainakin jossain määrin turkulaisten loukkaantumissuma.
Ässiä vastaan suma purkautuu ilmeisesti ainakin sen verran, että Mikko Koivu palannee kokoonpanoon. Siihen eivät kuitenkaan murheet lopu, eikä sentteripula helpota, sillä tällä kertaa sivussa on kuumesairas Antti Aalto. Aallon sekä pitkäaikaisloukkaantuneiden Teemu Lassilan, Joni Liuksen, Marko Kauppisen ja Mikko Kankaanperän lisäksi sivussa on niin mahaansa kuin kättäänkin poteva Kimmo Peltonen.
Pääsevätkö pommikoneet irti?
Ässät ja TPS ovat siis mitelleet länsirannikon hegemoniasta tänä syksynä jo kahdesti. Ensimmäisessä mittelössä Porissa Ässien taistelutahto oli parhaimmillaan ja TPS:n oli nöyrtyminen tiukan väännön jälkeen lukemin 3-2.
Turun ottelussa porilaiset puolestaan lensivät sarjan kärkipäässä itseluottamusta uhkuen. Edes TPS:n 2-0-karkumatka ei saanut Ässiä lannistumaan, vaan päätöserässä patapaidat kirivät tasoihin. Jatkoajalla Martin Bergeron ohjasi Ässille riemukkaan 2-3-vierasvoiton.
Molemmat pelit ovat siis olleet tiukkaa taistelua niin tapahtumien kuin numeroidenkin valossa. Molemmissa kamppailuissa yhdeksi pääpuheenaiheista on noussut komea avojääntaklaus. Joukkueiden peräpäiden pommittajat ovat saaneet tilaisutensa, kun hyökkääjät ovat syyllistyneet rynnimään eteenpäin pää alhaalla ja laput silmillä. Isomäessä Pasi Peltonen tömäytti Mikko Elorannan oikeaoppisesti ilmojen teille ja Turussa puolestaan Antti Hulkkonen niittasi Timo Salosen valot sammuksiin. Puhdas taklaus tuokin, vaikka Hulkkonen tilanteen johdosta ulos ajettiinkin.
Menneiden viikkojen tapahtumien valossa TPS siis lähtee peliin varsin selvänä ennakkosuosikkina. Jos joukkueiden tahti ei kovasti muutu, ottavat turkulaiset ensimmäisen voittonsa Ässistä tällä kaudella.
Patapaitojen kohdalla avainkysymys on se, löytyykö joukkueelta edes uskoa siihen, että TPS voidaan kaataa. Viime vuosien ahdingossa, kun Ässillä on ollut tapana lähteä varsinkin TPS:ää vastaan jo valmiiksi hävinneenä, eikä Isomäki olekaan ollut turkulaisille kovin paha paikka. Vuoden 1995 jälkeen Ässät on voittanut TPS:n Porissa nimittäin vain kolme kertaa kaikkiaan 22 runkosarjan pelistä. Tämän ja viime kauden hyvistä ja tuloksekkaistakin TPS-peleistä Ässien voisi olettaa ammentavan uskoa ja voimaa.