Lukon pronssia voittaneesta rosterista lähti miehiä pois, mutta ei niin suuria nimiä, että heitä ei oltaisi pystytty paikkaamaan. Itseasiassa joukkue on jopa vahvempi ja tasapainoisempi, kuin viime vuotinen painos. Kauteen valmistanut harjoituskausi meni Lukolta hyvin. CHL-kaukaloissa irtosi vain voittoja. Tappiot kirjattiin Ässiä ja Pelicansia vastaan.
Risto Dufva on pyrkinyt alusta asti pitämään ketjujen kokoonpanot pitkälti samoina. Hyökkäysketjuissa ollaan vaihdettu otteluiden välillä pääasiassa vain yksi mies, pakkipareissa vaihdunnan ollessa hieman aktiivisempaa. Erityisen hyvin harjoituskaudella toimi kolmosketju, kunnes Olavi Vauhkonen joutui sairaslomalle. Ketjun muut jäsenet Jerry Ahtola ja Jonne Virtanen ovat kuitenkin pysyneet samassa ketjussa lähestulkoon Pitsiturnauksesta lähtien.
Pakkiparit ovat olleet enemmän sekoittamisen kohteena, sillä valmennusjohto on halunnut myös Antti Jaatiselle ja Henrik Forsbergille peliaikaa. Pakistossa silmiinpistävää on poikkeuksellisen kova kiekollisen taidon määrä, jolla pyritään varmasti hyödyntämään suurentunut hyökkäysalue maksimaalisen hyvin omaksi eduksi.
Ryan Zapolski on pelannut enemmän, kuin virkaveljensä Oskari Setänen, vaikkei euralaisveskari olekaan huonosti pelannut. Jenkkiveskari aloittanee kuitenkin Satakunnan derbyn.
Ässien kokoonpanolla ei varsinaisesti pullistella, mutta se tuskin on porilaisilla tarkoituskaan. Viime kaudella joukkuetta tehoillaan pystyssä pitäneet Niklas Hagman ja Dragan Umicevic on poissa. Nyt vaaditaan muilta nousua heidän tilalleen.
Isoa roolia näyttelee maalivahtipari. Rasmus Rinne sai viime kaudella runsaasti vastuuta heikkoina hetkinä ja pitikin Ässiä pisteiden syrjässä kiinni parhaansa mukaan. Juuso Riksmanin terveystilanne on kysymysmerkki, sillä harjoituskaudella ei hänelle juuri peliminuutteja suotu.
Hyökkäysosaston suurin mielenkiinto kohdistuu luonnollisesti Aleksi Saarelaan. Viime kaudella ikäluokkansa lupaavimpiin koko maailman mittakaavassa kuuluva sentteri kärsi loukkaantumisista, eikä lopulta mahtunut kokoonpanoon. Lukossa ei oltu valmiita tarjoamaan lahjakkaalle Saarelalle sellaista pelipaikkaa, mitä hän halusi, joten hän lähti kokeilemaan sen tavoittelua 50 kilometriä pohjoiseen.
Isoimpia kysymyksiä porilaisten riveissä on se, että kuka tekee maalit. Michael Ryan on luonnollisesti yksi iso vastuunkantaja, mutta Sami Lähteenmäeltä ja erityisesti Eero Elolta vaaditaan nousua uudelle tasolle. Elon viime kausi oli luvalla sanoen heikko, sillä runkosarjassa syntyi vain kahdeksan maalia. Suhteutettuna peliaikaan se on erittäin huono tulos. Lähteenmäki paukutti jo 16 maalia ja samoihin, ellei parempiinkin lukemiin täytyisi päästä tällä kaudella.