Lukko on joulutauon jälkeen hävinnyt vain kahdesti. Molemmat tappiot ovat tulleet Kärpille Oulussa. Lauantaina Kärpät katkaisi Lukon viiden ottelun voittoputken. Kotikentällään Äijänsuolla Lukko on viimeksi joutunut tunnustamaan vierasjoukkueen paremmakseen joulukuun 13. päivänä, jolloin HPK kävi noutamassa molemmat pisteet mukaansa.
Tapparan terä näyttää viime aikoina hieman tylsistyneen. Tammikuun loppupuolen otteluissa se on pystynyt kukistamaan vain Pelicansin. Ässät, Ilves ja HPK kuittasivat voitot. Joulutauon jälkeen Tappara on voittanut vain neljästi, ja vieraskentällä se on kyennyt kukistamaan ainoastaan Pelicansin.
Lukko ja Tappara ovat kohdanneet kuluvalla kaudella kolme kertaa. Joukkueiden ensimmäisessä kohtaamisessa Hakametsässä Lukko oli parempi maalein 3-4, mutta kaksi seuraavaa ottelua ovat päättyneet tamperelaisjuhliin. Tappara haki vierasvoiton maalein 2-4 viimeksi joukkueiden kohdatessa Raumalla, ja edellisen kohtaamisen Tampereella se kuittasi lukemin 2-1. Tuolloin Jukka Rautakorpi toimi jo raumalaisten käskyttäjänä. Lukolla on siis pientä revanssin paikkaa.
Ottelu ei varmasti ole Jukka Rautakorvelle vain yksi peli muiden joukossa. Neljä vuotta hän veti Tapparaa, ja noista vuosista palkintokaapissa on kolme SM-mitalia, tuoreimpana viime kevään Suomen mestaruus. Pelaajatkin ovat suurimmaksi osaksi tuttuja Rautakorvelle.
Lukko kahvaa!
Siitä hetkestä saakka, kun Jukka Rautakorpi solmi valmennussopimuksen Lukon kanssa, joukkue on pelannut kahvakiekkoa. Ainakin vierasjoukkueiden kannattajien mielestä. Asiaa on puitu paljon mediassa, ja eräässä lausunnossa Rautakorpi totesi, ettei hän ole vastuussa muitten joukkueiden yleisömääristä ja katsojien viihtyvyydestä. Raumalla katsojat varmasti viihtyvät, niin hienoa, liikkuvaa, luistelevaa ja aggressiivista jääkiekkoa Rautakorven Lukko on kotikentällään pelannut. Eikä Porissakaan ole sen enempiä tarvinnut kahvailla. Ilmeisesti kauemmas matkustettaessa Lukon pojat ottavat kahvamailat mukaan, tai sitten kannattajilla on vain kahvalasit silmillään.
Viimeksi asiaa ihmetteli Uusi Rauma -lehden viikonlopun numerossa Lukon hyökkääjä Pasi Saarela. Hän ei ymmärtänyt puheita lainkaan, vaan totesi, ettei ainakaan itse ole kahvannut yhtään sen enempää kuin edellisen valmentajankaan aikana. Ja Ismo Lehkonenhan oli ylpeä nimenomaan siitä, että hänen joukkueensa ei kahvakiekkoa pelaa.
Viime kaudella suurimmat kahvasyytökset sai illan vierailija, Tappara. Näin voisi siis ennakoida, että Äijänsuolla tarjotaan paljon kahvaa ja painimista. Tai sitten ei.
Bruun debytoi
Lukko esittelee ottelussa uuden pelaajan. Antti Bruun pelasi viime torstaina Äijänsuolla SaiPan peliasussa, ja hyvin pelasikin. Tämä 25-vuotias puolustaja toimi syöttäjänä joukkueensa molemmissa osumissa, ja pelasi muutenkin pirteän illan. Bruunilla oli varmasti pientä näyttämisen halua tulevalle seuralleen, sillä ilmeisesti miehellä oli tuossa vaiheessa jo sopimus allekirjoitettuna.
Bruun on käytännössä kahdeksas puolustaja Lukon liigarinkiin. Ilkka Heikkinen ja Otto Honkaheimo eivät pitkään aikaan ole esiintyneet liigaotteluissa. Ville Piekkola on viimeksi esiintynyt Mestiksessä, mutta on viime aikoina kärsinyt polvivammasta. Piekkola pelasi TuTossa, ja hänen piti siirtymän Kajaanin Hokkiin, mutta loukkaantuminen sotki kuvioita. Piekkolan loppukauden pelipaikka on toistaiseksi arvoitus. Sen voisi kuvitella löytyvän akselilta Lukko-TuTo-Hokki, mutta mitään varmuutta miehen kohtalosta ei ole. Antti Bruunin siirto Raumalle ei ainakaan helpota Piekkolan paluuta liigajoukkueen pelaavaan kokoonpanoon.
Lukko on peluuttanut viime aikoina seitsemää puolustajaa. Vakiopareiksi ovat muotoutuneet Janne Niskala-Toni Porkka, Erik Hämäläinen-Topi Lehtonen ja Teemu Kesä-Mikko Purontakanen. Jaakko Harikkala on pelannut seitsemännen puolustajan roolissa, ja hänen parinaan ovat vuorotelleet Niskala ja Hämäläinen. SaiPaa vastaan Harikkala sai paljon jääaikaa ja vastuuta myös yli- ja alivoimalla, ja samassa ottelussa Purontakanen loukkasi hieman jalkaansa. Purontakanen tosin palasi kaukaloon jo lauantaina Oulussa.
Jukka Rautakorpi kokosi heti alkuun mieleisensä ketjut, ja Lukon permanentti pysyi pitkään käytännössä muuttumattomana. Parin hyökkääjän loukkaantumiset ovat kuitenkin sekoittaneet pakkaa. Mikko Luovi loukkaisi vatsalihaksensa Blues-puolustajan kovassa taklauksessa, ja Sami Torkin peukalo murtui JYP-ottelussa. Molempien ennakoitiin alun perin tekevän paluun kaukaloon juuri Tappara-ottelussa. Torkki on tehnyt koko ajan luisteluharjoituksia polvivaivaisen Samu Isosalon kanssa kakkosvalmentaja Rauli Uraman johdolla, mutta Luovi on joutunut pitämään kokonaan taukoa harjoittelusta.
Torkin ja Luovin paluu kokoonpanoon tietäisi todennäköisesti katsomokomennusta Markus Jämsälle ja Jarkko Kauvosaarelle. Nuori Kauvosaari on pelannut pirteästi kolmosketjun laidassa, mutta miehen peluuttamisessa on huomioitava myös Lukon A-nuorten pelaajapula. Lukon junnuilla on loppukauden peleissä käytettävissä Kauvosaaren lisäksi vain yksi keskushyökkääjä, joten A-juniorijoukkueessa pelatessaan tälle isokokoiselle sentterille kertyy hurjat määrät minuutteja.
Antti Jokela on joutunut tyytymään tyystin kakkosmaalivahdin rooliin Jukka Rautakorven otettua Lukon hoteisiinsa. Lauantainen Oulun-ottelu oli ensimmäinen, jossa Jokela pääsi jäälle uuden valmentajan alaisuudessa. Jokela torjui hyvin, vaikka Lukko hävisikin. Toisaalta pitkään hyvin torjunut Petri Vehanen ei vakuuttanut torstaina SaiPaa vastaan, vaikka vain kahdesti kiekon selkänsä taakse päästikin. Näistä toinen tosin oli sitäkin pahempi hörppäys. Todennäköisesti Tapparaa vastaan Vehanen kuitenkin luistelee jälleen aloittavaksi maalivahdiksi. Mutta asettui veräjän suulle kumpi tahansa, Lukko ei normaalitilanteessa kaadu maalivahtiinsa. Molemmat ovat liigatasolla jo kannuksensa näyttäneitä veskareita.
Kokemus on valttia
Tappara kokeili viime vuoden lopuksi Lukolle tuttua maalitykkiä, Leonids Tambijevsia. Vaikka tämä nakutteli varsin mukavat tehopisteet, ei sopimusta Tampereelle lopulta irronnut. Monet raumalaiskannattajat olisivat varmasti nähneet mielellään vanhan suosikkinsa vielä esiintyvän Äijänsuolla, vaikka sitten vastustajan paidassa.
Tambijevsin tilalle Tappara kiinnitti taannoin Bluesissa pelanneen Mike Stapletonin. Tämän hankinnan jälkeen jotkut irvileuat laskivat Tapparan ykkösketjun hyökkääjien yhteisiän kasvavan yli sataan vuoteen. Totta ainakin toinen puoli, Tapparalla on koko joukko erittäin kokeneita hyökkääjiä rivistössään: Ojanen, Varis, Barkov, Stapleton…Kokenut ei kuitenkaan missään tapauksessa ole sama kuin vanha tai huono. Kun ottelun ratkaisuhetket ovat käsillä, nämä monessa liemessä keitetyt veteraanit ottavat usein ratkaisijan viitan harteilleen. Kuinka moni Lukko-kannattaja olisi valmis luopumaan Erik Hämäläisestä?
Tapparan kultakypärä on ruotsalainen Stefan Öhman, joka on tehojensa lisäksi myös yksi liigan parhaista aloittajista. Helpolla Öhman ei kuitenkaan Raumalla kiekkoja omilleen kaiva, siitä pitävät Daniel Tkaczuk ja Quinn Hancock huolen. Marko Ojanen teki juuri pitkän jatkosopimuksen Tapparan kanssa, ja juhlisti tapahtumaan heti kahdella osumalla HPK:n verkkoon.
Lukon tavoin myös Tappara pystyy valitsemaan kahdesta hyvästä maalivahdista. Mika Lehto on päässyt tällä kaudella jo haistelemaan maajoukkueympyröitäkin, ja kakkosvahti Sasu Hovi on erikoistunut pelaamaan nollapelejä juuri Lukkoa vastaan. Lukolle on ollut yllättävän vaikeata löytää reikää juuri tämän pienikokoisen maalivahdin muodostamasta muurista.
Neljän pisteen kamppailu, vastassa viime kauden mestari, jota tuolloin valmensi oman joukkueen nykyinen valmentaja. Herkullinen asetelma kotiyleisölle.