Lukon ja Tapparan taistelu finaalipaikasta jatkui Raumalla fyysisten otteiden säestämässä pelissä. Vierasjoukkue oli tehokkampi ja taitavampi omissa tekopaikoissaan. Näin kamppailun voitto merkittiin tamperelaisten sarakkeeseen.
Kotijoukkue Lukko tuskaili jo toisena iltana peräkkäin maalinteon kanssa, ja tämän takia Tapparan voittoa voidaan pitää ansaittuna.
− Maalinteon tehokkuus ja suhteellisen tiivis puolustuspelaaminen yhdistettynä hyvään maalivahtipeliin, Tapparan päävalmentaja Jussi Tapola kertasi lyhyesti illan pääkohdat.
− Työmäärä ottelussa oli riittävä, mutta huolellisempi pitää jatkossa olla. Tämä oli yksi meidän parhaista peleistämme, vaikka lopputulos olikin masentava, Lukon päävalmentaja Risto Dufva ynnäsi illan tapahtumia.
Avauserä tarjosi runsaasti tapahtumia ja siinä sivussa neljää maaliakin. Ottelun ensimmäinen laukaus löysi heti tiensä kohteeseen ja vierasjoukkue siirtyi kuskin paikalle alta puolen minuutin.
Lukko-vahti Ryan Zapolskin puolustukseksi on mainittava, että kiekko muutti suuntaa oman puolustajan mailasta.
− Ensimmäisen maalin merkitystä ei kannata korostaa liikaa. Tärkeintä on se, että tekee sen voittomaalin, Dufva mietiskeli avausmaalin merkitystä.
Fakta on kuitenkin se, että Lukko on nyt pelannut 12 pudotuspeliä, ja jokaisella kerralla avausmaalin tekijä on voittanut ottelun.
Erän puolivälin jälkeen koettiin jännittäviä hetkiä, kun ensin kiekko kävi Tappara-maalin tolpassa. Videotarkistus selvensi tilanteen, eikä Lukko päässyt tilanteessa maalin karkumatkalle.
Seuraava hyökkäys ja Lukko-puolustaja Juho Tommilaa vietiin pahemman kerran. Apinan pois selästään ravistanut Olli Palola nöyryytti sekä puolustajaa että maalivahti Zapolskia iskemällä vierasjoukkueen uudelleen johtoasemaan.
Kun hetkeä myöhemmin Tappara käytti saamansa ylivoiman hyödykseen, oli neljän maalin erä tosiasia.
Myöhästynyt kiri
Toisen erän taistelusta muodostui Lukon kannalta hieman aneeminen, vaikka tilastojen valossa Juha Metsola Tappara-maalilla olikin varsin paljon työllistetty.
Kotijoukkueen tekopaikat olivat näennäisiä ja helppoja otettavia huippuveskarille.
Erän puolivälissä kotijoukkue muutteli ketjukoostumuksiaan ja kavensi pelaavaa miehistöään. Mutta siihen tuli nopea muutos, kun Joonas Komulainen poistui pukukopin puolelle jalkaansa varoen. Pienikokoinen hyökkääjä palasi kuitenkin päätöserään mukaan, joten Lukko säästyi uudelta loukkaantumiselta.
Päätöserän alkuun kotijoukkue sai muutaman maukkaan kavennuspaikan, mutta tehottomuus selvissäkin tekopaikoissa oli käsin kosketeltavissa.
Tappara ei montaa tekopaikkaa saanut, joskin yhden maalin joukkue pystyi siltikin luomaan.
Erän loppuhetkillä kotijoukkueen kiri toi kaksi osumaa nopeassa tahdissa, ja vielä aivan viime sekunneilla puolustaja Mikko Kousalla oli tyhjä maali edessään tasoitusmaalin tekoon. Mutta kun laukaus jäi piippuun, Tappara tasoitti sarjan ja edessä on kuuluisa game seven.
− Voittamisen tahto ja halu näitä pelejä ohjaavat, Tapola filosofoi voiton avaintekijöitä.
− Tavallaan on oikein, että edessä on seitsemäs kohtaaminen. Hieno sarja on nähty ja vieläkin se jatkuu, Dufva mietiskeli kokonaisuutta.
− Pelaamisen ilo ja riemu pitää säilyttää. Se joka sanoo, että pystyy pelaamaan game sevenin rennosti, valehtelee. Mutta pelistä on siltikin pystyttävä nauttimaan, Dufva järkeili maanantain ottelun lähtökohtia.
Pelejä on ollut varsin paljon pienessä ajassa. Väsymyskin näyttelee jo jotain osaa, kun paikka finaalipeleihin ratkeaa.
− Fyysinen väsymys on tuntematon käsite siinä pelissä. Psyykkeen kestävyys on siinä on puntarissa, ja siinä vahvempi on voittaja, Dufva päätti.