Turkulaisten kannalta voitokkaan ottelun jälkeen yhdellä pelaajalla oli erityistä syytä riemuun. Hän oli avausmaalinsa TPS:ssä ja Liigassa tehnyt 20-vuotias Jasper Lindsten.
— Elias Karvonen antoi hyvän syötön ja pääsin ampumaan. Maalivahti nappasi sen, mutta pääsin vielä toistamiseen kokeilemaan. Siitä sitten pesäpallo-otteella pidin mailasta kiinni ja tökkäsin sisään. Vähän tuurillakin kiekko taisi veskarin jalkovälistä lopulta mennä, kuvaili Lindsten ensimmäistään pääsarjatasolla.
Lindstenin maalin jälkeen Pelicans sai pientä otetta toisen erän lopulla. Yritys palkittiin lopulta erän viimeisellä minuutilla, kun Miika Roine painoi läpi oikeasta laidasta. Roine sai syötettyä kiekon rystyllä Antti Jaatiselle, joka siirsi laatan häkkiin napakasti suoraan syötöstä. Maali jäi lopulta vierailijoiden ainoaksi.
Ottelun kolmas ja samalla voittomaali nähtiin alle viisi minuuttia ennen loppua. Jakub Nakládalin lyöntilaukaus ohitti lahtelaisten maalilla loistavasti pelanneen Janne Juvosen. Maalia edelsi Pelicansin huonosti ajoitettu vaihto, jonka seurauksena TPS pääsi rokottamaan.
Nakládalin paluu
TPS sai vahvistusta puolustukseensa, kun tšekkipakki Jakub Nakládal palasi kokoonpanoon aivotärähdyksensä jäljiltä. Miestä ei kuitenkaan näkynyt alkulämmittelyissä, joten alkoi vaikuttaa siltä, ettei puolustaja pelaakaan ottelussa.
— En ollut varma, pelaanko ollenkaan. Vaimoni joutui ennen peliä sairaalaan. Onneksi kaikki oli hyvin. Hän on jo päässyt pois sairaalasta, totesi Nakládal helpottuneena.
Loukkaantuneiden kirjoista palannut luottopuolustaja kertoi, miltä tuntui pelata pitkähkön tauon jälkeen.
— Kamalalta. No ei, tuntuma oli ihan hyvä, A-maajoukkueryhmään kuuluva tšekkipuolustaja nauroi.
— Ensimmäinen erä oli okei, mutta toisen erän aloitin heikosti. Olin hieman väsynyt ja puuskutin, kun hapenoton kanssa oli ongelmia. Kolmas erä oli taas parempi, jatkoi Nakládal.
Niklas Frimanin alustamasta voittomaalista kysyttäessä tšekki mietti hetken ja naurahti.
— Se oli hauska. Hauska siksi, koska pelasimme CHL:ssä Linköpingiä vastaan täällä. Tilanne oli sama, ja oli muistaakseni jatkoaika. Ammuin samasta paikasta kuin silloin. Ylitin siniviivan ja mietin, mitä minun kannattaisi tehdä. Päätin taas laukoa, ja kiekko meni onneksi maaliin.
Tulikuumat Rantanen ja Juvonen
Avausmaalinsa iskeneen Lindstenin lisäksi kaksi pelaajaa erottuivat ylitse muiden. Mikko Rantanen ja Janne Juvonen kannattelivat joukkueitaan, kuten olettaa saattoi.
Jotain Rantasen pelistä kertoo se, että kolme Pelicans-jäähyä tuli 18-vuotiaaseen hyökkääjään kohdistuneista rikkeistä. Nousiaisista lähtöisin oleva tulevaisuuden lupaus pääsi useasti yrittämään maalintekoa, mutta ottelulle tyypillisesti hänkään ei saanut kiekkoa hyvistä paikoista huolimatta verkon perukoille.
Yksi syy tähän oli Juvonen. Lahtelaisten ykkösmaalivahdiksi jo alkukaudesta noussut 20-vuotias torjuja venytti pari kansainvälisen tason pelastusta, ja antoi muutenkin joukkueelleen hyvät mahdollisuudet voittoon. Varma torjuntatyöskentely ei kuitenkaan riittänyt.
Kuvaavaa Pelicansin pelille oli se, että Juvonen kyllä torjui Lindstenin ensimmäisen yrityksen uskomattomasti, mutta lahtelaispuolustajia ei ollut mailla eikä halmeilla siivoamassa irtokiekkoa väljemmille vesille.
TPS pelasi rennommin
Ottelun jälkeen Pelicansin päävalmentaja Tomi Lämsä harmitteli joukkueensa hampaiden kiristelyä. Rentoutta ei löytynyt, vaikka sen oli tarkoitus olla Pelicansin pelin teema.
— Paljon nuoria miehiä pelissä, ja se näkyi. Olemme hakeneet suorituksiin rentoutta. Ei ole enää ollut painetta siitä, että yksi maali ratkaisisi jotain suurempaa. Sitä kautta olemme yrittäneet rohkaista näitä nuoria miehiä, jotta saisivat itsestään kaiken jäälle.
TPS lähti otteluun kolmella täydellä kentällisellä. Palloseuran luotsi Jarno Pikkarainen oli tyytyväinen miehistönsä jaksamisesta.
— Parasta oli se, että rytmi säilyi koko pelin samana ja energiaa riitti. Se on aina huolenaihe kolmella kentällä pelatessa.