Jatkoajan Espoon-toimituksen Eero Hurmerinta sekä Kuopion-toimituksen Timo Tolonen. Toimittajat nostivat esiin sekä vahvuuksia että heikkouksia toisesta joukkueesta.
Blues pyrkii sotkemaan KalPan kiekollisen pelin kuopiolaisten omilla aseilla.
Hurmerinta: Näin varmasti tulee tapahtumaan. On kuitenkin eri asia, onnistuuko Blues siinä mitä se haluaa.
Bluesin puolustajien kiekollinen peli ei ole KalPan tasolla, epävarmuutta on enemmän. Hyökkäyspäässä taitavia pelaajia sen sijaan löytyy, joskin taitoetu on myös sillä osastolla kuopiolaisilla.
KalPalla on pelitavastaan pidempi kokemus kuin Bluesilla, vaikka molemmat pelaavatkin ensimmäistä kauttaan nykyisten päävalmentajien alaisuudessa. On kuitenkin huomioitava, että Tuomas Tuokkola on enemmän Pekka Virran kaltainen valmentaja mitä Lauri Marjamäki muistuttaa Petri Matikaista. Tämä nimenomaan siihen, minkälaista peliä he suosivat.
Kokeneiden pelaajien (Kapanen, Miettinen) johdolla KalPa osaa nollata mahdolliset takaiskut paremmin kuin Ässät viime vuonna.
Tolonen: Jos Sami Kapanen olisi mukana kokoonpanossa, kelkan kääntäminen vaikeina hetkinä oikeaan suuntaan olisi huomattavasti helpompaa. Tommi Miettinen on Kapasen poissaollessa joukkueen vt. kapteeni, mutta ei ole pelkän kokemuksensa ansiosta niin vahva johtaja kuin telakalla oleva seurapomonsa.
Joukkueen onneksi kopista löytyy muitakin kokeneita pelaajia, jotka pystyvät esimerkillään potkimaan muita takaisin raiteilleen.
Tämän kauden KalPa ja viime kauden Ässät ovat kovin erilaisia joukkueita pelaajatyypeiltään. Pudotuspeleissä tunteet ovat enemmän pinnassa, mutta pelaajat ovat kuopiolaisten penkillä rauhallisempia luonteeltaan. Takaiskujen nollaaminen on toki siinä vaiheessa vaikeaa, jos alkuvuoden kaltainen rämpiminen nostaa päätään kesken puolivälierien, eikä onnistumisia tule yksilötasolla millään.
Blues pääsee säälipleijareiden pelituntuman ansiosta yllättämään epävarman KalPan housut kintuissa.
Hurmerinta: Pelituntumasta on apua aivan sarjan alussa. Näin ollen Bluesin paras mahdollisuus hakea se tarvittava vierasvoitto on sarjan ensimmäinen peli. Siitä "steal" ja sen jälkeen Bluesille riittää kotiottelujen voittaminen. Kuten tällä kaudella on nähty, kotijoukkue on ollut vahvoilla kauden kohtaamisissa.
Jos ensimmäisestä pelistä ei tule voittoa, sarja menee koko vaikeammaksi Bluesin kannalta. Jossain vaiheessa voi iskeä myös väsyminen, vaikka pudotuspeleissä sitä ei käytetä missään vaiheessa selityksenä.
Siirtorajalla hankittu Ryan Glenn on hyvä pudotuspelipelaaja.
Tolonen: Jos pudotuspelipelaajalla tarkoitetaan hyökkäyksen kärjessä viilettävää ja vastustajan maalin takaa syöttöjä jakelevaa puolustajaa, mikä jottei.
Totta puhuen, kiekollisena puolustajana Glenn istuu hyvin KalPan pelitapaan. En tiedä, kuinka vapaat kädet valmennusjohto on hänelle antanut hyökkäysten suhteen, mutta liika hyökkäysinto mahdollistaa vastustajalle yleensä vähintään kerran ottelussa hyvän vastahyökkäyksen. Glenn tuo kiekon monta kertaa hyvin alueelle, mutta monta kertaa liian suurella riskillä. Fyysisyydessä Glenn ei ole kaimapoikansa Lannonin veroinen, mutta kykenee taklaamaan ja osoitti runkosarjan lopussa hanskaustaitonsa.
Glenn on pelaaja, joka on varmasti ratkaisevassa asemassa KalPan menestymisen tai menestymättömyyden osalta. Puolustaja voi nakutella monta tärkeää maalia, antaa ratkaisevia maalisyöttöjä tai riistää vastustajalta kiekon omassa päässä selvittäen pahan tilanteen.
Toisaalta Glenn voi täydellisesti unohtaa miehensä merkkauksen, menettää kiekon helposti omalla sinisellä tai höntyillä vastustajan päädyssä liian syvälle pelaten samalla itsensä ulos tilanteesta.
Playoff-pelaaja? En pysty täysin allekirjoittamaan, mutta isossa roolissa kuitenkin joukkueessaan.
Bluesin puolustus osoittautuu liian haavoittuvaiseksi KalPan liukkaita hyökkääjiä vastaan.
Hurmerinta: Siinä mielessä tämä pitää paikkaansa, että Bluesin puolustuksessa on kaksi selkeää epävarmaa lenkkiä. Ne ovat Dale Clarke ja Harri Ilvonen, ja koska terveitä puolustajia on seitsemän, jomman kumman heistä on pakko pelata.
Yksittäisiä virheitä voi toki muillekin sattua, mutta muista pelaajista ei paista epävarmuus yhtä selvästi läpi.
Alkukaudesta olisi ollut vaikea uskoa, kuinka paljon joukkue kaipaa Jani Hakanpäätä. Hän meni kauden aikana reilusti eteenpäin, ennen kuin kausi katkesi ikävään loukkaantumiseen. Myös toinen nuori puolustaja Joonas Valkonen on tehnyt harppauksia kauden aikana.
Bluesin valmennuksessa tiedetään KalPa-vahti Mikko Koskisen heikkoudet ja niitä käytetään armotta hyväksi.
Tolonen: Ja ihan varmasti. Blues on puolillaan Koskisen vanhoja kavereita, jotka tietävät ystävänsä heikot kohdat. Runkosarjaotteluissa oli nähtävissä hyväntuulista keljuilua ja kujeilua Koskisen ja tuttujen Blues-pelaajien kesken. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten pitkälle espoolaispelaajat ovat valmiita venyttämään ystävyyden rajoja tosipelien koitettua.
Koskisen pään kestävyys onkin nyt todella koetuksella, sillä vastassa on vanha joukkue, vanhat kaverit ja juttupankista löytyy taatusti myös niitä vyön alle meneviä heittoja. Jos tärkeät kopit eivät tartu ja itseluottamus murenee kuin suomalainen tennispelaaja ottelun ratkaisuhetkillä, ollaan äkkiä siinä tilanteessa että Juha Toivonen aloittaa seuraavassa ottelussa.
Jos Koskisen treenit ovat tauolla sujuneet ja mies on kunnossa, silloin Bluesin valmennusjohdolla voi olla vaikea löytää kaksimetrisestä muurista heikkouksia. Mutta toimittajan suonissa kiertää sen verran pessimistinen veri, että espoolaisvalmennus pystyy hyödyntämään Koskisen mahdollisia heikkouksia moneen otteeseen ottelusarjan aikana. Suunta on taas ollut parempi, mutta pudotuspelien maailma on kokonaan toinen.
