Kärppien kohdalla ei liene väärin puhua mestaruustavoitteesta jo syksyllä. Mikäpä muu voisi olla realistinen tavoite joukkueelle, joka vei edelliskauden runkosarjan ja lopulta kultamitalit suvereenilla pudotuspeliesityksellä.
Vaikka Kärpistä lähti pelaajia kuten Jari Viuhkola, Mika Pyörälä, Ross Lupaschuk ja Josef Boumedienne, on oululaisilla käsissään vahva nippu, jolta voidaan odottaa menestystä. Ryhmässä on kokemusta ja rutiinia, mutta samalla myös sopivasti uutta, jotta toimiva konsepti voi löytyä.
Oululaiset ovat ennen kauden alkua toitottaneet kansainvälistymisen merkitystä. Mahdollisuus menestykseen Suomen rajojen ulkopuolella avautuu tammikuussa, kun joukkue matkaa Pietariin ECC-turnaukseen. Kärpät on jäänyt turnauksessa kahdella edellisellä kerralla niukasti hopealle, joten nyt asenne ja panostus ovat takuulla korkealla.
Tuttu komento
Kärppien valmennustiimi jatkaa samalla kokoonpanolla, mihin on kolmen vuoden aikana totuttu. Pääkäskijä Kari Jalonen sai viime kauden päätteeksi komean sulan hattuunsa, kun hän loi varsinkin pudotuspeleihin joukkueelleen erinomaisen hengen ja taktiikan.
Valmennustiimi oli selvästi ottanut oppia edellisen kauden ongelmista ja täten Kärpät vältti samat karikot. Harri Hakkarainen, Ari Hilli ja Mikko Haapakoski tuntevat Jalosen työtavat, joten tällä porukka on helppo lähteä tulevaan kauteen.
Joukkueessa tapahtui merkittäviä pelaajamuutoksia, mutta jonkinlainen runko säilyi kuitenkin kasassa. Täten suurin osa pelaajista tietää, mitä Jalonen joukkueeltaan vaatii. Uusillekaan pelaajille vaatimustaso ei tule yllätyksenä, sillä muualta tulleet pelaajat tietävät mihin rääkkiin ja painetilaan ovat lähteneet.
Jalosen ja kumppanien tärkein tehtävä onkin saada taitavat yksilöt pelaamaan joukkueen eteen. Viime kevät oli oiva esimerkki tämän onnistumisesta, mutta nyt sama haaste on jälleen edessä.
Kestää, ei kestä?
Kärppien maalivahtiosasto jatkaa samalla kaksikolla kuin viime kaudella – ainakin melkein. Jaakko Suomalaisen loukkaantuminen sotki jälleen alkukauden palettia, ja tuuraajaksi Kärpät hankki Bluesissa kautensa lopettaneen Mikko Strömbergin. Tilanne oli lähes vastaava kuin viime kaudella, kun Andy Chiodo loukkasi itsensä.
Oululaiset luottavat edelleen vahvasti ykkösvahtiinsa Tuomas Tarkkiin, joka näytti viime keväänä kaikille epäilyille hauistaan. Nyt alkava toinen kausi tullee olemaan varmasti haasteellisempi, koska odotukset ovat Tarkin suhteen korkealla. Kylmähermoinen ja rennon rempseä maalivahti tuskin ottaa paineita tästäkään vaan jatkaa samaan tyyliin kuin viime kaudella. Kovan paineen alla Tarkki oli Kärppien avainpelaaja ja mestaruuden takuumies.
Laadukas pakisto ja hyvä viisikkopuolustus helpottavat Kärppien maalivahtien urakkaa, mutta toisaalta he joutuvat usein seisoskelemaan pitkiäkin aikoja ilman torjuntoja. Rooli ei ole helppo, mutta sen nämä miehet tietävät jo etukäteen.
Pakki puuttuu
Kärppien puolustus näytti vielä loppukesästä varsin huolestuttavalta. Kiinnitettyinä olivat ainoastaan Ilkka Mikkola, Jukka-Pekka Laamanen, Topi Jaakola, Oskari Korpikari sekä Antti Ylönen. Seurajohto ei kuitenkaan levännyt laakereillaan, sillä ennen harjoitusotteluiden alkua kärppäpaidan pukivat päälleen paluumuuttaja Mikko Lehtonen sekä kohuhankinta Jere Karalahti.
Karalahti ja Lehtonen tuovat mukaan paljon kokemusta ja monipuolista osaamista. Heidän myötään oululaisten ylivoimapeliin tuli paljon uusia vaihtoehtoja, sillä kummankin lämäri lähtee hurjalla vauhdilla. Tämän lisäksi Karalahti on joukkueen ainoa rightin pakki.
Mikkola, Laamanen, Korpikari ja Jaakola ovat oululaisille tuttuja kavereita, jotka täyttävät omat tonttinsa. Laamanen heistä paras kiekollisessa pelissä, kun taas muiden vahvuudet ovat lähinnä peruspelaamisessa. Mikkolalla on alkavalla kaudella vastuuta myös kapteenin ominaisuudessa.
HIFK:sta potkut saaneesta Karalahdesta on kirjoitettu ja puhuttu ennen kautta paljon ja mies on takuulla yksi liigan seuratuimmista pelaajista. Onnistuessaan hän voi olla Kärpille kullan arvoinen, mutta epävarmuustekijät on toki otettava huomioon.
Ilman Karalahtea oululaisten puolustus on armotta liian kapea. Ja vaikka Karalahti onnistuisikin, on Kärppien materiaalissa yhä yhden luottopakin vajaus. Tämän hetken kärppäpuolustus ei kestä ainuttakaan loukkaantumista, joten vahvistusta tälle osastolle on varmasti luvassa kauden aikana.
Laitureita riittää
Oululaisseuran laitahyökkääjistö vaikuttaa ennen kauden alkua erittäin vahvalle. Janne Pesonen, Hannes Hyvönen ja Juhamatti Aaltonen takoivat Kärpille pisteitä jo viime kaudella. Uusina pistenikkareina seuraan ovat saapuneet Porin Ässistä tuttu Kristian Kuusela sekä harjoitusotteluissa vilkkaasti liikkunut tsekki Ondrej Kratena.
Haalariosaston kavereitakaan ei ole Kärpissä unohdettu. Hyvin viime kaudella roolinsa täyttänyt Teemu Normio on käyttökelpoinen pelaaja moneen tilanteeseen ja Antti Aarnion taklaukset ärsyttävät vastustajia tälläkin kaudella. Myös Elitserienistä Suomeen palannut Timo Vertala pystyy kaivamaan kiekkoja nurkista, joten Kari Jalosella riittää pelimerkkejä moneen lähtöön.
Keskushyökkääjäosasto ei Kärpissä ole niin vahva kuin on totuttu. Kapteeni Jari Viuhkolan jättämää aukkoa ei ole vielä täytetty uudella vahvistuksella, joten entiset luottosentterit Michal Bros, Kalle Sahlstedt ja Tommi Paakkolanvaara on nostettu isompaan rooliin.
Bros pystyy hoitamaan ykkös- tai kakkossentterin virkaa, mutta joukkue tarvitsee silti vielä yhtä laadukasta keskushyökkääjää. Paakkolanvaara on esittänyt hyviä otteita harjoituskaudella, joten hän täyttää mainiosti kolmoskentän johtajan roolin. Sahlstedt pystyy kokeneena pelaaja monenlaiseen rooliin, joten hänen tontikseen tullee puolustavan hyökkääjän rooli. Neloskentän keskellä kauden aloittaa nuori Veikko Karppinen.
Nähtäväksi jää, missä vaiheessa Kärpät hankkii lisää senttereitä – jos yleensä hankkii. Kysymysmerkkinä voi esimerkiksi olla Sahlstedtin ja Paakkolanvaaran roolit. Riittävätkö loistavasti harjoituskaudella pelanneen Paakkolanvaaran rahkeet vielä johtavaan ketjuun ja miten Sahlstedt onnistuu? Herrojen alkukauden otteet eivät ainakaan aiheuta oululaisille murheita.
Tasaisuus valttikorttina
Kärppien otteet heijastelevat hyvin samanlaista kautta kuin viime vuonna. Joukkue on äärimmäisen vahva materiaaliltaan ja valmennuksen vaatimustaso on illasta toiseen korkealla. Tämä enteileekin sitä, että Kärpät löytyy jälleen runkosarjan kärjestä kauden päätyttyä. Tasaisuus ja täysien pisteiden raapiminen Ouluun on ollut Kärppien ase viime vuosina.
Mikä sitten voisi mennä vikaan? Urheilussa ei koskaan voi tietää, mitä tapahtuu. Vaikka Kärppien kokoonpano onkin erittäin kova, niin historiasta löytyy useita esimerkkejä täydellisistä epäonnistumisista. Kovien paineiden alla pelaaminen ja Raksilan yleisön vaatimustaso tuovat oman mausteensa Kärppien jokaiseen kauteen.
Kärppien kokoonpanossa lähinnä keskushyökkääjä- ja puolustusosasto on loukkaantumisten iskiessä haavoittuva. Apua ei liene tulossa tällöin ainakaan A-nuorista isompiin rooleihin, sillä tasoero on vielä liian suuri edustusjoukkueeseen nähden ylläpitämään nykytason.
Valmistautumisesta, harjoittelusta ja taustoista Kärppien jättipotti ei tule jäämään kiinni. Satsaukset näihin ovat Suomen kärkeä koko urheilukentän mittapuussa.
