Jääkiekon SM-liigan runkosarjaa on pelattu nyt yli kolmannes. Usean positiivisesti yllättäneen joukkueen varjoista löytyy kauas kärkisijoista jäänyt suurseura – Oulun Kärpät. Vielä kauden alla Kärppiä povattiin yhdeksi isoimmista mestarisuosikeista, mutta nuo haaveet alkavat Oulussa tuntua jo aika kaukaiselta.
Jatkoajan toimittajat Peetu Heikkinen ja Kalle Alin perkaavat Kärppien alkukautta dialogin kautta.
Heikkinen: Kautta on pelattu nyt Kärppien osalta 22 ottelun verran. Näistä otteluista Kärpät on voittanut vain kuusi varsinaisen peliajan aikana. Vähemmän voittoja on vain KooKoolla ja Jukureilla. Vielä yllättävämpää on se, että Kärpät on päästänyt koko sarjassa eniten maaleja.
On siis sanomattakin selvää, että joukkueen alkukausi on ollut etenkin odotuksiin nähden heikko.
Alin: Alkukauden otteita ja tuloksia on turhaa silotella, sillä ainakin paperilla nimekkään ja laadukkaan joukkueen otteet ovat lähennelleet ajoittain jopa kriisitasoa. Pelillistä selkärankaa tai rakennetta ei ole onnistuttu muodostamaan, mikä on johtanut pelistä toiseen kantautuvan tasaisuuden silmiinpistävään poissaoloon. Harvat voitotkin ovat monina iltoina olleet pelkästään kärkipelaajien urotekojen varassa.
Liigassa tällä haavaa vasta yhdeksäntenä majailevan Kärppien piste-ero neljän parhaan joukkoon venyy käytännössä kierros kierrokselta ja jonkin sortin korjausliike siis tarvitaan niin pian kuin mahdollista.
Kärppien tulisi pelaajamateriaalinsa puolesta olla liigan huipulla
Heikkinen: Kärppien joukkue on täynnä Teemu Turusen, Reid Gardinerin ja Michal Kovařčíkin kaltaisia tähtipelaajia, joten pelaajamateriaalista urheilullisen tuloksen ei tulisi jäädä kiinni.
Kärppien ilmoitettu pelaajabudjetti on sarjan toiseksi suurin yhdessä Tapparan kanssa. Tappara on sarjassa toisena, kun taas hieman isommalla budjetilla operoiva HIFK on sarjataulukon kärkipaikalla.
On kuitenkin myönnettävä, että ainakin puolustuksessa on muihin suurseuroihin nähden selkeitä puutteita, mutta ei niin isoja, että niillä voisi perustella kokonaan Kärppien tämän hetkisen sarjasijoituksen. Kärppien tulisi nykyiselläkin materiaalilla olla selkeästi kiinni suorassa pudotuspelipaikassa, eikä taistella viimeisistä jatkopaikoista.
Alin: Puhtaasti pelaajamateriaalinsa puolesta ja pelaajabudjettinsa valossa Kärppien tulisi olla Liigan kärkiseuroja. Joukkueenrakennuksessakin on kuitenkin selkeitä puutteita, joista ehkä merkittävimpänä mainittakoon puolustuskalusto, jonka viime keväänä rajusti päivänvaloon tuodut ongelmat ovat seuranneet joukkuetta tällekin kaudelle. Vahvistukseksi on jo jouduttu hankkimaan tsekkipakki Dominik Mašín, joka urakoi ensimmäisissä kolmessa ottelussaan oitis 22 minuutin keskiarvolla. Käytännössä siis joukkueen ykköspuolustajan paikka täytettiin vasta, kun kautta oltiin pelattu jo yli kolmannes.
Muutaman huippuyksilön varaan rakennettu Kärpät on niin ikään kärsinyt laajalti Turusen loukkaantumisesta. Tästä kertovat myös tilastot: ennen Turusen loukkaantumista joukkueen pistekeskiarvo oli 1,70 pistettä ottelua kohden, kun taas Turusen poissaolon aikana vastaava lukema on enää 1,17. Alkukaudesta liigaa terrorisoineen Gardinerinkin ruuti on kostunut pahoin, ja kasassa on viimeisen kalenterikuukauden ajalta vain yksi maali.
Kalliiden huippupelaajien viedessä rutkasti budjettitilaa, Kärpät on joutunut turvautumaan alemmissa ketjuissaan nuorempien pelaajien varaan. Tulokset tästä kokeilusta eivät ole olleet järin mairittelevia, sillä joukkueen nelosketjun muodostaneiden Maxim Korpimäen, Olli Nikupeterin ja Julius Hermosen yhteenlaskettu tehotilasto näyttää lukemaa -20 ja maalejakin troikalla on kasassa vain kolme kappaletta.
Maalivahtien otteet ovat saaneet Kärpät näyttämään usein todellisuutta heikommalta
Alin: Joukkueen maalivahdit eivät myöskään ole onnistuneet pelastamaan joukkuetta aiempien vuosien tapaan. Tästä hyvä esimerkki on se, että viime viikon perjantain Jukurit-voitto oli kauden ensimmäinen ottelu, jossa maalivahdit päästivät alle kaksi maalia.
Edistyneiden tilastojenkaan valossa maalivahtiduo Niclas Westerholm–Tomi Karhunen ei ole vakuuttanut – tandemin päästetyt maalit ovat nimittäin odottamaan nähden yhteensä peräti yhdeksän maalia pakkasen puolella. Kyseinen lukema on liigan kärkeä ja edelle kiilaavat ainoastaan JYPin ja TPS:n maalivahtien vastaavat saldot.
Kaikkea vastuuta ei toki voida vierittää maalivahtien kontolle, mutta paljon parannettavaa jää myös maalivahtiduolle, mikäli Kärpät mielii nousta vielä tällä kaudella sarjan kärkikahinoihin.
Heikkinen: Maalivahtiosaston otteet eivät ole olleet päätä huimaavia, mutta tilastot kertovat mielestäni enemmän joukkueen yleisestä pelillisestä sekavuudesta, eikä selkeästi kaksikon heikoista esityksistä.
Täytyy muistaa, että sama kaksikko esiintyi viime keväänä vakuuttavasti pudostuspelejä myöten. On siis aika epätodennäköistä, että molempien maalivahtien taso olisi yhtäkkiä niin huono kuin tilastot tällä hetkellä osoittavat.
Kärppien tulisi tehdä valmentajanvaihdos
Heikkinen: Jos tarkastellaan Kärppien neljää edellistä päävalmentajaa ennen Ville Mäntymaata, ovat kaikki epäonnistuneet tuloksellisesti ainakin jossain vaiheessa pestiään. Vaikka pääkäskijä on vaihtunut, on penkin takana liikkuvuus ollut tuloksiin nähden erittäin vähäistä.
Esimerkiksi Toni Sihvonen on toiminut Kärppien apuvalmentajana jo vuodesta 2010 eteenpäin. Muina apuvalmentajina on nähty muun muassa juuri Mäntymaa sekä myöhemmin päävalmentajaksi nostettu ja potkut saanut Lauri Mikkola.
Kyseisen ajanjakson aikana Kärppien organisaation ulkopuolelta valmennustehtäviin on tullut kolme nimeä. Näistä kaksi oli Kärpille jo lyhyen ajan sisältä tuttuja eli Marjamäki ja viime kauden lopun ajan apuvalmentajana toiminut Mikko Manner. Ainoastaan täksi kaudeksi apuvalmentajan paikalle hypännyt Jussi Silander on tullut kyseisen ajanjakson aikana täysin uutena miehenä taloon.
Kärppien tulisi siis uudistaa koko valmennusryhmänsä. Pelkällä päävalmentajan vaihtamisella ei ole päästy pitkälle tähänkään asti, joten miksi se toimisi nytkään.
Alin: Katseet haastavien aikojen keskellä kohdistuvat luonnollisesti valmennusjohtoon, ja pääasiassa Liiga-tasolla kokemattomaan Mäntymaahan. Kokemus ei tarjoa syyntakeettomuutta Mäntymaalle, jonka viime kauden meriitti Kärppien palauttamisesta mitalikantaan on monelle enää pelkkä muisto. Mäntymaa ja koko muu valmennusjohto eivät toki tietenkään ole arvostelulle immuuneja, ja jo joukkueen pelitapa ja pelaamisen rakenne ansaitsevat kosolti kritiikkiä.
Totuus kuitenkin on se, että Kärpillä on seurana kauden puolivälin lähestyessä kollektiivisen peiliin katsomisen paikka. Ongelmien typistäminen pelkästään Mäntymaan ja valmennusjohdon syyksi on laiskaa, sillä sakkaavia osia löytyy paljolti muualtakin. Toki yhteiseksi nimittäjäksi näille kaikille kelpaa vaivatta juuri Mäntymaa, kun kliseisesti on helpompi vaihtaa yksi mies penkin takana kuin koko joukkue jäällä.
Summa summarum, valmentajanvaihdos voisi tarjota kaikille niin pukukopin sisä- kuin ulkopuolellakin mahdollisuuden hereille ravisteluun ja ryhdistäytymiseen. Siitä tuskin on yksin kääntämään koko laivaa, mutta lannistavien otteiden jatkuessa, muutakaan vaihtoehtoa ei ole.
