Finaalisarja näytti karuimmalla tavalla Jokerien urheilulliset puutteet. Tiiviimpi, modernimpi ja taitavampi Kärpät suorastaan jyräsi Jokerit mestaruustieltään. Urheilullisesti paremmasta joukkueesta ei jäänyt mitään epäselvyyttä, kun Kärpät oli Jokerien vahvuusalueilla yhtä hyvä kuin vastustajansa. Omilla vahvuusalueellaan pohjoisen pedot kepittivät narripakan totaalisesti.
Jokereiden minimitavoite tällä kaudella on finaalipaikka. Finaalissa tavoitteena ei voi olla mikään muu kuin hopean kirkastaminen kullaksi. Millä eväillä Jokerit voisi tehdä sellaisen tempun, että hallitseva mestari putoaisi valtaistuimeltaan? Jotta mestaruudesta voidaan narrileirissä haaveilla alkavalla kaudella, on joukkueen kehityttävä monella osa-alueella. Seuraavassa on listattu kuusi kehitysaskelmaa mestaruuteen. Niitä ovat ylivoima, alivoima, pelinopeus, haastaminen, maalivahtipeli ja energian riittävyys.
Askel 1: Ylivoimaan moottori
Jokerien ylivoimapeli oli viime kaudella tilastojen valossa jopa yllättävän hyvää. Doug Sheddenin valmentama joukkue teki ylivoimalla kelvollista tulosta siihen nähden, että toteuttaminen näytti välillä pakkopullalta. Ongelmat alkoivat usein jo kiekon sisään viennissä. Mikäli kiekko saatiin rauhoitettua, varastosta ei löytynyt keväällä välieräsarjan jälkeen enää työkaluja maalitilanteiden luomiseen.
Hyvän ylivoimapelin perusasia on riittävä laukaisumäärä. Finaaleissa laukauksia ei tullut tarpeeksi, ja toisaalta Kärppien puolustajat pystyivät pitämään oman maalinedustansa kiitettävästi puhtaana. Jokerien ylivoimapeli näytti siltä kuin siitä olisi puuttunut todellinen moottori. Kiekolliset oivallukset jäivät vähiin, ja kiekko ei liikkunut riittävästi.
Jokereiden pelaajahankinnat viittaavat siihen, että joukkue pelaa ensi kaudella kontrolloidumpaa ja parempaa ylivoimaa. Ville Leino tuo valtavasti taitoa joukkueeseen, Tommi Santala pelinrakenteluosaamista ja toinen HPK-apu Mikko Jokela rightin puolen laukauksen. Mikäli tilanteiden viimeistely pysyy viime kevään tasolla, se lupaa hyvää Jokereille.
Askel 2: Alivoimanelikko joutui liian koville
Alivoimastaan Jokerit menetti kevään finaaleissa parhaan terän Robert Schnabelin loukkaannuttua. Se oli kuitenkin vain viimeinen niitti lähes valmiiksi naulattuun arkkuun. Kärppien taitava kalusto sai finaaleissa kiekon liian halvalla hyökkäysalueelle ja pääsi pyörittämään sekä väsyttämään jokerijoukkueen.
Mikäli vastustaja pystyy lähes poikkeuksetta tulemaan kiekon kanssa alueelle ja rauhoittamaan ylivoimakuvionsa, se vaatii liian paljon veroa alivoimanelikolta. Näin kävi viime keväänä, mestaruusjoukkueella ei ole siihen varaa.
Askel 3: Välitila pois
Kolmesta neljään pakki-pakki-syöttöä omassa päässä oli viime finaaleissa Jokereille normaali hyökkäysten avauskaava. Kun hyökkääjät huitelivat tällä välin lähellä hyökkäyssinistä, oli tuloksena valtava määrä keskialueen kiekonmenetyksiä, joista Kärpät käänsi pelin salamannopeasti ylöspäin. Jokerien pelinopeus alaspäin ei ollut enää riittävää, kun hyökkääjät jäivät pelin ulkopuolelle, ja puolustuskaksikko sai ottaa Kärppien taitavat ja ahnaasti haastavat hyökkääjät vastaan kahdestaan.
Tämän ongelman suurin syy oli se, että joukkue ei pystynyt kääntämään peliään tarpeeksi nopeasti ylöspäin, ja toisaalta Jokerit ei hitaissa lähdöissä edes yrittänyt lähteä koko joukkueen voimin, vaan puolustajat yrittivät avata riskialttiisti pitkillä syötöillä.
Pelinopeus hyökkäyksestä puolustamiseen ja toisinpäin on yksi tämän vuosituhannen avainasioista jääkiekossa. Jokerien hyökkäyksen ja puolustuksen väliin jäi paha "välitila", joka vaikeutti puolustamista ja teki hyökkäämisestä liki mahdotonta. Mestarijoukkue ei voi toimia näin.
Askel 4: On pystyttävä haastamaan
Jokerit ei pystynyt haastamaan loppupeleissä Kärppien puolustajia mies miestä vastaan. Tähän syitä on kaksi: pelaajamateriaali ja pelin rakenne. Jokerien pelinopeuden ja viisikkotiiviyden heikkous tuottivat Kärppiin nähden vain murto-osan sellaisia tilanteita, joissa hyökkääjät todella pääsivät tilanteisiin vauhdilla ja kiekollisena.
Kun joukkueen kiekollinen taito ei ollut huippuluokkaa, harvatkin tilanteet valuivat usein hukkaan ilman todellista painetta vastustajan puolustajille. Oikeastaan Tim Stapleton oli ainoa hyökkääjä, joka pystyi tekemään kiekolla jotain sellaista, joka sai vastustajan todella paineeseen.
Tähän ongelmaan Jokerit vastannee ensi kaudella paitsi nopeuttamalla pelaamistaan, myös sillä, että se on rakentanut kiekollisesti vahvemman joukkueen.
Askel 5: Maalivahtipelin kestettävä loppuun saakka
Juuso Riksman on loistava maalivahti. Hän pelasikin hienon viime kauden, mutta finaaleissa hän hävisi oman taistelunsa vastustajan Tuomas Tarkille. Ensimmäisessä finaalipelissä Riksman laski taakseen yhden torjuttavan kiekon ja kahdessa seuraavassa pelissä kaksi torjuttavaa kutia.
Vaikka helppojen maalien vastapainoksi Riksman teki monta häikäisevää pelastusta, se ei poista sitä, että kun joukkue oli pelillisesti alakynnessä, olisi maalivahdin pitänyt ottaa kaikki mahdollinen. Nyt mahdollisia kuteja meni jokaisessa finaaliottelussa.
Alkavalla kaudella Jokerien maalilla seisoo mies, jota pidetään yleisesti liigan ykkösmaalivahtina. Jussi Markkasen onkin kyettevä edeltäjäänsä parempaan peliin, etenkin ratkaisupeleissä. Jokerien puolustuskalusto tukee Markkasen peliä hyvin, joten siltä osin pullat lienevät juuri oikein pellillä.
Askel 6: Bensa loppui
On vaikea sanoa, mistä juontaa juurensa se, että Jokerien energiavarastot eivät finaaleissa olleet enää täynnä, vaan joukkue näytti kulkevan tyhjin renkain, kun taas vastustajalla olivat allaan tuoreet kumit. Arvailuja voi tietysti heittää, maksoiko Jokerit finaaleissa hintaa siitä, että kesäharjoittelu oli Suomen oloihin poikkeuksellisen vapaata? Vapaampi linja on jatkunut tänäkin kesänä.
Toinen kysymys on se, olisiko Jokerien viimein aika panostaa todella kovan luokan fysiikkavalmentajaan? Esimerkiksi Kärpissä tähän on panostettu paljon. Vai oliko edelliskauden floppijoukkue sittenkin henkisesti sen verran heikompi kuin voittamisen taidon rutiinikseen omaksunut Kärpät, että aika moni pelaaja ei saanut itsestään aivan kaikkea irti?
Kun miettii sitä, että vielä välierissä Jokerit pystyi parantamaan tempoaan peli peliltä ja välierien sekä finaalien väliin jäi viikon lepotauko - eikä finaaleja pelattu edes peräkkäisinä päivinä - ei Jokerit ilmeisesti ollut vielä henkisesti valmis mestariksi. Joukkue kipusi edelliskaudesta niin suuren vuoren ylöspäin, että aivan viimeiselle huipulle ei enää riittänyt paukkuja.
Mikäli näin oli, se asia on ensi kaudella väkisinkin paremmassa kuosissa.
