Jukureiden maalivahdit Markus Ruusu ja Rasmus Korhonen ovat molemmat aloittaneet kautensa vahvasti ja ovat maalivahtitilastojen kärkikuusikossa. Liigakärki Tapparaa vastaan mikkeliläiset kokivat kauden ensimmäisen tappion varsinaisella peliajalla. Torjuntavuorossa oli Ruusu.
– Oli kyllä hyvä jääkiekko-ottelu. Kaksi hyvää joukkuetta iski yhteen, ja molemmilla oli omat hetkensä. Tappara oli omissa paikoissaan tylympi.
Ruusulle kertyi vain 17 torjuntaa, ja maaliodottamaa Tappara loi alle kahden osuman verran.
– Oma suoritus oli ihan ok, mutta en pystynyt voittavia torjuntoja ottamaan. Vähän huono maku jäi, kuten tappioista aina. Ensimmäinen maali meni vähän mailasta läpi, niin se harmittaa aina, kun paketti ei pysy kasassa.
Keskeisin kehityskohteeni on olla voittava maalivahti eli hyvän ja huonon pelin ero olisi mahdollisimman pieni tai sitä ei olisi ollenkaan.
Ruusun mainitsema Tapparan avausmaali syntyi Jukurit-torjujan ottaman jäähyn aikana, mutta sitä hän ei omien sanojensa mukaan jäänyt sen enempää murehtimaan.
– Sillä ei ole merkitystä, kuka jäähyn on ottanut. Alivoima pitää kuitenkin aina tappaa. Täytyy vain mennä eteenpäin ja ravistaa maali pois mielestä. Veskarin hommassa on elintärkeää, että on lyhyt muisti.
Muistin tyhjentämiseen Ruusulla on jo vuosia ollut oma kikkansa eli tiettyjen lauseiden toistelu itsekseen pelin aikana.
– Voimalauseita tuli paljon käytettyä, varsinkin tuossa tilanteessa. Ne ovat yksittäisiä sanoja, joilla saan pidettyä itseni elettävässä hetkessä.
Tällä hetkellä 26-vuotias maalivahti on liigauransa selvästi parhaassa torjuntavireessä. Perinteisistä tilastoista päästettyjen maalien keskiarvo on vakuuttava 1,95 ja myös torjuntaprosentti 90,4 on selvästi parempi kuin Ruusun aiemmilla kausilla.
Lisäksi toista kauttaan Jukureissa pelaava torjuja on viidestä ottelussaan kolmessa suoriutunut vastustajan luomaa maaliodottamaa paremmin.
– Viime kauden lopulla pelasin hyvin ja sain itseluottamusta, kun pystyin auttamaan joukkuetta. Siitä oli helppo nyt syksyllä jatkaa ja koko ajan pitää toki parantaa. Kesällä kehityin myös fysiikkapuolen tavoitteissani.
Jukureiden peli Tapparaa vastaan päättyi perjantai-iltana vähän ennen yhdeksää, lauantaina alkuillasta on edessä kotipeli Mikkelissä. Ruusun on oltava tarvittaessa valmis pelaamaan, vaikka toinen maalivahti Korhonen on myös luotettava vaihtoehto. Valmistautumisrutiinit tulevat Ruusulta kuin selkärangasta.
– Ensin tässä palauttelua: kuntopyörää, venyttelyä ja hierontaa. Ravistellaan maitohapot pois ja sitten kunnon tankkaukset. Yritän saada unta bussissa ja varsinkin kotona. Aamulla kokoonnumme hallille ja pienellä hikoilulla kroppaa auki. Sitten päiväunien kautta kohti peliä.
– Näistä on muodostunut rutiini, mutta pitää kuitenkin tehdä töitä, että on valmis pelaamaan.
Kehittymässä voittavaksi maalivahdiksi
Ruusulle on Jukureiden lisäksi kertynyt liigakokemusta JYPissä, KooKoossa, Ilveksessä, Helsingin IFK:ssa ja Kärpissä. Aiempien maalivahtivalmentajien – Kari Lehtonen, Markus Korhonen, Jan Lundell ja Ari Hilli – lista on vakuuttava, mutta Mikkelissä Mika Tarvainen on saanut Ruusun nostamaan tasoaan.
– Meillä on hyvin kemiat kohdanneet. Ajattelemme maalivahtipelistä samalla tavalla, ja olen saanut hyviä vinkkejä ja sitä kautta rauhoitettua pelaamistani. Toisaalta peliini on tullut tiettyä röyhkeyttä.
Vuonna 2015 Dallas Stars varasi Ruusun kuudennella kierroksella. Toistaiseksi kokemus Pohjois-Amerikasta on jäänyt kehitysleireihin.
– NHL-leirit olivat hienoja reissuja, niiltä sain hyviä vinkkejä ja lisälatausta pelaamiseeni. Totta kai Pohjois-Amerikassa pelaaminen on edelleen tavoite ja sitä varten tehdään koko ajan hommia. Nyt on myös ikää tullut sen verran, että ymmärrän, kuinka tärkeää on pysyä hetkessä.
Ruusulla on kirkkaana mielessä, mitä pitkän tähtäimen tavoitteen saavuttaminen vaatii.
– Keskeisin kehityskohteeni on olla voittava maalivahti eli hyvän ja huonon pelin ero olisi mahdollisimman pieni tai sitä ei olisi ollenkaan. Yksittäistä pelillistä kehityskohdetta ei ehkä ole, vaan joka osa-alueella pitää olla vahva.
Henkistä vahvuutta Ruusu oli kerryttämässä keväällä 2022 HockeyAllsvenskanissa IF Troja-Ljungbyn riveissä. Kausi päättyi karsintoihin ja putoamiseen HockeyEttaniin.
– Olihan se karu kokemus, kun hävisimme karsinnoissa. Monella lähti sen myötä työpaikka. Tosi hienoja pelejä ja kova painetila, niin nautin kyllä pelaamisesta. Jokaisesta organisaatiossa aisti, kuinka isoista asioista pelattiin. Molemmat joukkueet antoivat kaikkensa, niin se on hieno ympäristö pelata.
