Riku Helenius valmentaa Jukureiden maalivahteja pelaamaan terävämmin: “Vielä ei ole nähty parasta Markus Ruusua”

LIIGA / Haastattelu
Helenius aloitti Jukureiden maalivahtivalmentajana marraskuussa.
Kuva © Oskari Mäkisarka / https://facebook.com/makisarkaphoto
Kesken kauden Jukureiden valmennukseen liittynyt Riku Helenius mieltää maalivahtivalmennuksen persoonalähtöisenä myötäelämisenä. Tuore jatkosopimus pitää ex-torjujan Mikkelissä kevääseen 2026 asti, mutta Pohjois-Amerikassa valmentaminen on pitkän aikavälin tavoite.

– Jukureissa on onnistuttu luomaan ilmapiiri, johon on helppo tulla omana itsenään, kehuu kesken kauden liigajoukkueen maalivahtivalmentajaksi hankittu Riku Helenius.

Peliuransa vasta muutama vuosi sitten lopettanut Helenius liittyi marraskuun lopulla Jukureihin, kun kaudesta 2016–17 alkaen seurassa toiminut Mika Tarvainen jätti tehtävänsä. Aiemmin vain Jokereiden juniorijoukkueita valmentaneelle ex-maalivahdille tuli äkkiä paljon uutta.

– Jukurit ei ollut organisaationa tuttu, ja ihmisistä tunsin entuudestaan Markus Ruusun, Jarkko Immosen ja toisen huoltajan. Tuntui, että pari ensimmäistä viikkoa meni siihen, että opin yhdistämään nimet ja naamat. Silti oli yllättävän helppoa tulla tuohon ryhmään mukaan.

– En ole Tarvaisen kanssa ollut yhteydessä sen jälkeen, kun hän tästä lähti. Halusin tutustua maalivahteihin rauhassa ja välttää sen asetelman, että toinen valmentaja on ajatellut maalivahdin olevan tietyn tyyppinen. Hyvää työtä täällä on tehty pitkän aikaa, mutta itse koen valmennuksen olevan persoonalähtöistä.

Tie liigavalmentajaksi on ollut nopea, ja valmentajaopinnot Vierumäellä ovat loppusuoralla.

– Yksi lähikurssi on helmikuun lopulla vielä. Sitten saan diplomin seinälle ja olen virallisesti valmentaja, Helenius naurahtaa.

– On ollut kyllä mielenkiintoista päästä juttelemaan muiden maalivahtivalmentajien kanssa, ja Lehtosen Kari sekä Äijälän Olli-Pekka ovat tarjonneet hyvää sparrausta. Olen saanut paljon ideoita omaan tekemiseeni.

Tutustumista, myötäelämistä ja pelaamisen terävöittämistä

Mikkelissä on totuttu laadukkaaseen maalivahtivalmennukseen, ja Tarvaisen opeilla esimerkiksi Sami Rajaniemi nousi EHT-rinkiin ja Oskari Salminen sai sopimuksen Winnipeg Jetsin organisaatioon.

– Kesken kauden kun tähän tulin, niin en halunnut tehdä isoja muutoksia, vaan aloitimme prosessin tutustumalla toisiimme. Pikku hiljaa toin omia ajatuksiani maalivahtien pelaamisesta ja kuinka he voivat ottaa seuraavia kehitysaskeleita.

Pudotuspelejä varten ei tarvitse muuttaa mitään, Se on valtava mahdollisuus eikä uhka

Tekniikan hiomisen sijaan Helenius yrittää saada Ruusun ja Rasmus Korhosen hyödyntämään osaamistaan nopeammin ja terävämmin.

– Kukaan maalivahti ei varmasti ole valmis, mutta kun on päässyt Liigaan asti, on teknisesti hyvällä tasolla. Itse yritän meidän maalivahdeille tuoda sitä ajatusta, että näitä jo opittuja asioita voisi tehdä vielä terävämmin. Veskari tietää, kuinka irtokiekkoon pitää reagoida, mutta voiko sen reagoinnin tehdä vielä nopeammin.

Hyvä maalivahtivalmennus on Heleniuksen mielestä myötäelämistä maalivahdin kanssa.

– Urheilijan ja valmentajan välille pitää muodostua luottamussuhde, jossa asiat pystytään käymään kriittisestikin läpi. Riippumatta siitä, onko alla huippupeli tai vaikeampi ottelu. Valmentajan työtä on paljon olla tukihenkilö, joka pystyy maalivahdille perustelemaan, miksi toimittiin tietyllä tavalla ja miksi joihinkin ratkaisuihin päädyttiin.

– Omalta peliuraltani voin peilata, kuinka itse vastaavissa tilanteissa olen reagoinut. Tärkeää on tehdä työtä omana itsenään ja olen tehnyt meidän molemmille maalivahdeille selväksi, ettei mulla ole kaikkia vastauksia. Sen olen luvannut, että yritetään yhdessä löytää ratkaisut.

Liigajoukkueen lisäksi Helenius valmentaa myös Jukureiden alle 20-vuotiaiden joukkuetta. Panostamalla laadukkaaseen arkeen työmäärä ei käy kuormittavaksi.

– Peliurallani ajoin itseäni loppuun ajattelemalla pelkästään jääkiekkoa ja tein siitä mielessäni liian ison asian. Nyt yritän keksiä jotain ihan muuta tekemistä, kun en ole hallilla. Yritän urheilla säännöllisesti, huolehtia nukkumisesta ja katsoa, etten syö hallilla pullaa ja makkaraa.

– Se myös helpottaa, että U20 joukkueen harjoitukset ovat pääsääntöisesti joko juuri ennen tai heti liigajoukkueen perään, niin ei tule ylimääräisiä välejä päivään. Lisäksi kuuntelen ja luen kirjoja aktiivisesti.

Ruusu on noussut paitsi Jukureiden ykköstorjujaksi myös koko Liigan parhaimmistoon.
Kuva © Oskari Mäkisarka / https://facebook.com/makisarkaphoto

Ykkösmaalivahdin kanssa yhteinen projekti kevääseen 2026

Jukureiden maalivahtikaksikko Ruusu–Korhonen ei ennakkoarvioissa laskettu Liigan kärkeen, mutta molemmat ovat pelanneet yli odotusten.

– Jukureissa on kaksi eteenpäin pyrkivää maalivahtia, jotka ovat valmiita kokeilemaan rajojaan. Valmentajana on hienoa, kun joukkueessa on motivoituneita ja eteenpäin haluavia urheilijoita. Se on itse itseään ruokkiva ympäristö.

Helenius ehti toimia reilun kuukauden jukurivalmentajana ennen kuin hän sai kahden kauden jatkosopimuksen.

– Olen tosi kiitollinen, että tällaisen tilaisuuden sain. On hieno ryhmä, johon olen päässyt mukaan: Pelaajat, valmentajat ja koko organisaatio.

Jukureiden ykkösmaalivahti Ruusu jatkaa Mikkelissä Heleniuksen tavoin kevääseen 2026.

– On hieno homma, että Markus tässä jatkaa, ja pääsemme työstämään lisää. Miehellä on kova halu päästä uralla eteenpäin. Koen, että olemme löytäneet hyvän yhteyden.

Vuonna 2015 Dallas Starsiin varatun 26-vuotiaan Ruusun liigaura on ollut vaikea, mutta viime ja tällä kaudella Jukureissa peli on kulkenut. Heleniuksen mukaan Ruusun silmistä näkyy palo tavoitella pelipaikkaa esimerkiksi maajoukkueesta tai kovemmista sarjoista.

– Kyllä siellä on oikeita asioita tehty pitkän aikaa, mutta joskus se kestää, että tehty työ näkyy jäällä. Nyt hän on hienosti pystynyt tuomaan omia vahvuuksiaan pelitilanteisiin, mikä on näkynyt tuloksissa. Vielä ei ole nähty parasta Markus Ruusua.

Veskari tietää, kuinka irtokiekkoon pitää reagoida, mutta voiko sen reagoinnin tehdä vielä nopeammin.

Jukureiden maalivahtipeluutus on elänyt kauden aikana paljon. Syys–lokakuussa Ruusu torjui yhdeksän ottelua ja Korhonen seitsemän. Marraskuussa Korhonen pelasi pari peliä Ruusua enemmän, mutta joulukuun alusta tähän hetkeen Ruusu on saanut torjuntavastuun 17 ottelussa Korhosen seitsemää vastaan.

– Päävalmentajalla on viimeinen veto-oikeus pelaavasta maalivahdista. Demokratia on kuitenkin tähän asti toteutunut, ja itse kerron oman mielipiteeni. Aika yks yhteen ovat mielipiteet menneet.

– Ensisijaisesti katsotaan, kuinka harjoittelu on mennyt. Onko pelinopeus riittävää, taistellaanko jokaisesta kiekosta loppuun asti. Ja täytyy sanoa, etten pysty kumpaakaan meidän maalivahtia kritisoimaan. Jos ja kun harjoittelu on molemmilla maalivahdeilla laadukasta, seuraavaksi arvioidaan, kuinka edellinen peli on mennyt.

Heleniuksen mukaan osasyy Ruusun suurempaan pelimäärään oli se, että joukkue voitti pelejä. Jukurit onkin ollut joulukuun alusta tähän päivään Liigan paras joukkue.

– Totta kai tiedostamme, ettei ole ideaalitilanne, jos toiselle veskarille tulee pitkä tauko peleistä. Ajatusmaailma meillä on se, että tarvitsemme loppukaudella molempia maalivahteja.

– Yritämme pelikuormaa jakaa molemmille, ja terveessä kilpailutilanteessa äijät puskevat toisiaan eteenpäin. Ei niin sanotusti kilpailla toista vastaan, vaan toisen kanssa.

Myös Rasmus Korhonen on tällä kaudella nostanut pelinsä tasoa.
Kuva © PABLO CASSO HTTPS://WWW.INSTAGRAM.COM/PABLOCASSOSPORT/

"Karsintasarjan jälkeen pudotuspeleissä oli vapautunut tunne pelata"

Jukurit on vahvasti menossa pudotuspeleihin ja taistelee jopa runkosarjan voitosta. Maalivahtien pudotuspelikokemus on lähes olematonta, mutta se ei Heleniusta huoleta.

– Itsekin pelasin urallani JYPissä ensimmäiset pudotuspelit aikuisten sarjassa. Kahtena edeltävänä keväänä pelasin Ruotsissa Kvalserien-karsintasarjaa, ensimmäisellä kerralla säilytimme sarjapaikan ja toisena vuonna putosimme Allsvenskaniin.

– Karsintasarjan jälkeen ensimmäisissä pudotuspeleissä oli vapautunut tunne pelata. Sehän on vain valtava mahdollisuus eikä mikään uhka. Silloin tunsin painetta, kun pelasimme sarjapaikasta ja ihmisten työpaikoista.

Myös Ruusulla on keväältä 2022 kokemus Allsvenskanin karsintasarjasta ja putoamisesta sarjatasoa alemmas.

– Pudotuspelejä varten ei tarvitse muuttaa mitään, samalla tavalla harjoitellaan ja luotetaan päivittäiseen työhön. Emmekä vielä ole pudotuspeleistä juuri puhuneet.

Helenius on vasta aloittelemassa valmennusuraansa, mutta nopeista käänteistä huolimatta pitkän tähtäimen tavoitteen nimeäminen onnistuu helposti.

– Olen tyytyväinen tässä ja nyt, mutta Pohjois-Amerikan haluan pitää pitkän aikavälin tähtäimenä. On saatu hyviä esimerkkejä suomalaisvalmentajista, jotka ovat sinne päässeet ja ehkä pystyvät raivaamaan tietä muillekin. Eihän se mitään takaa, mutta ehkä seuroissa ajatellaan, että suomalaisvalmentajia kannattaa ainakin tsekata, mitä ajattelevat pelistä.

» Lähetä palautetta toimitukselle