SaiPassa toisen kautensa aloittava Mikael Kuronen on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt kokemaan pelaajana jo paljon. Tamperelaislähtöisen 23-vuotiaan hyökkääjän uran kohokohtiin kuuluvat muun muassa C-junioreiden SM-liigan pistepörssin voitto, kutsu Pohjola-leirille, junioreiden MM-kisat sekä Mestiksen mestaruus.

Liigassa oikea käsi alhaalla ampuva polkukone on pelannut kolme kokonaista kautta, joista kahdella ensimmäisellä tapahtui valmentajan vaihdos ja kolmas päättyi raskaaseen henkilökohtaiseen pettymykseen. Mutta mistä kaikki lähti liikkeelle?

Mikaelin isä, Hannu, pelasi 80-luvulla reilut 250 SM-liiga –ottelua Ilveksen ja HPK:n riveissä. Kurosten perheessä urheilun merkitys onkin ollut aina tärkeä.

- Vaikka isäni ykköslaji olikin jääkiekko, niin perheessäni kannustettiin yleisesti ottaen urheilemaan. Jotain kautta sitten itsekin valitsin isäni tien, mutta tein ohessa myös muuta liikuntaan liittyvää. Perheelläni on suuri merkitys urani kannalta, sillä sitä kautta sain kipinän urheilijan elämäntapoihin sitoutumiseen, Kuronen pohtii.

Perheeseen kuuluvat isän lisäksi myös kaksi veljeä. Isoveljen kanssa käydyt kahinat potkivatkin Mikaelia eteenpäin.

- Kyllähän lapsuudesta muistuvat mieleen lähes veriseksi käyneet pihapelit. Varsinkin isoveljen kanssa tuli tapeltua, mutta toisaalta opin paljon seuraamalla hänen otteitaan ja hänen esimerkkinsä sai minutkin keskittymään oikeisiin asioihin. Pikkuveljeni Elias on tällä hetkellä KooVeen A-junioreiden ryhmässä, pyrin kannustamaan ja tukemaan häntä niin paljon kun voin.

Kurosen mukaan Tampereen Hallilassa käytyjen pihapelien vaikutusta ei voi korostaa liikaa.

- Luonnollisesti ne ovat olleet meille kaikille ammattilaispelaajille tärkeitä. Aina kun oli mahdollisuus, niin menimme ulkojäille. Meillä oli koossa hyvä kaveriporukka ja saimme luotua tiukkoja pelejä. Aikaa tuli vietettyä silloin paljon pihalla, Kuronen muistelee.

Nuoren Mikael-pojan ensimmäiseksi varsinaiseksi jääkiekkojoukkueeksi valikoitui Viinikan Ilves. Tähän suurin vaikuttava tekijä oli jälleen kerran perhe.

- Isäni pelasi Ilveksessä ja Markus meni myös Ilvekseen. Ohjauduin siten itsekin Viinikan Ilvekseen, pelasimme ja harjoittelimme "Koikkarissa".

Kurosen ura Ilves-paidassa ei olisi voinut alkaa legeendaarisemmasta paikasta, sillä Koivistonkylän ulkojääkentiltä uriensa alkuaskeleet ovat ottaneet myös muun muassa Raimo Helminen ja Jyrki Lumme. Viinikan Ilveksen ajoilta Kuronen haluaa mainita erään vaikuttavan henkilön.

- Meitä valmensi tuolloin Hultin Reijo. Hän oli ensimmäinen ja edelleen pitkäaikaisin valmentajani. Opin häneltä erityisesti positiivisen suhtautumisen jääkiekon pelaamiseen. Jos perhettäni on kiittäminen urheiluun panostamisessa, niin Reijon huomassa sain suuren vaikutteen pelata kiekkoa. Olemme edelleen yhteyksissä silloin tällöin, Kuronen toteaa.

Hyvät kokemukset varhaisessa vaiheessa siivittivät Kurosen menestyksekkäille juniorivuosille. C-junioreissa Kuronen voitti kaudella 2007-2008 playoffien pistepörssin ja sai kutsun Pohjola-leirille. Vaatimattomana tamperelaisena Kuronen jakaa kiitosta kuitenkin joukkueelleen.

- Meillä oli C:ssä kasassa hyvä joukkue. Pukukopissa oli paljon hienoja jätkiä ja positiivinen ilmapiiri, mikä potki kaikkia meitä eteenpäin. Minun lisäkseni muita tunnettuja pelaajia tuosta joukkueesta ovat Markus Västilä, Konsta Mäkinen ja Sami Aittokallio, Kuronen kertaa.

C-junioreista Kuronen siirtyi B:n kautta A-junioreihin, samassa tutussa Ilveksen organisaatiossa. Kiekkoilijan alku ei missään vaiheessa miettinyt siirtoa muuhun organisaatioon.

- Mulla oli koko juniorivuosien hyvä olla Ilveksessä. Sain laadukasta valmennusta ja tulin kaikkien pelikavereideni kanssa toimeen. Jos mainitsee jonkun kaukalon ulkopuolisen asian, niin oli erityisen tärkeää että sain käydä lukioni loppuun Sammon Keskuslukion urheilulinjalla. Sitä kautta pystyin samanaikaisesti suorittamaan ylioppilas-tutkinnon ja keskittyä pelaamisen. Me "ilvesläiset" saimme kovia aamutreenejä Helmisen ja Pekka Kangasalustan opissa. Voi oikeastaan sanoa, että vasta hyvin sujuneen A-juniorivuoden jälkeen ammattilaisura alkoi siintää silmissä. Siihen asti pelailu oli pelkästään hauskanpitoa, mitä se on pääasiassa tietenkin tälläkin hetkellä.

"Ei kyllä uskoisi, että kukaan heistä olisi paljon tienaava NHL-tähti."

Mikaelin haave ammattilaisurasta realisoitui keväällä 2011, kun Ilves tarjosi kaksivuotista sopimusta edustusjoukkueessa. Mahdollisuuden vastaanottamista ei tarvinnut miettiä kauan aikaa.

- Tottakai laitoin hyvillä mielen nimmarini alle sopimuspaperiin. Kyseessä oli kuitenkin pelipaikka SM-liigassa ja vielä kasvattajaseurassani. Sopimusta tehdessä ei lupailtu paikkaa varsinaisessa kokoonpanossa, vaikka onnistuinkin saavuttamaan sen jo syksyn aikana.

- Joku voisi ajatella, että joukkueen huono menestys olisi ollut hyödyllistä tällaiselle nuorelle kaverille peliajan suhteen. En näe kuitenkaan asiaa näin. Olisin varmasti saanut yhtä paljon vastuuta vaikka olisimmekin menestyneet. Kuronen spekuloi.

Spekulaatioksi jää myös se oliko Ilvekseltä kannattava ratkaisu vaihtaa valmentajaa syksyllä 2011 Juha Pajuojasta Seppo Hiitelään. Yhtä kaikki, tämä merkitsi Kurosen uralle uutta kokemusta.

- Valmentajan vaihdos ei ole ikinä mukava asia. Tuolloin se tuli koettua ensimmäistä kertaa itse. Koko pelaajisto yritti myös Hiitelän johdolla kääntää kelkkaa parempaan suuntaan, mutta valitettavasti emme onnistuneet siinä niin kuin olisimme halunneet.

Kurosen ensimmäisen ammattilaisvuoden parhaimmaksi kokemukseksi muodostui ylivoimaisesti vuodenvaihteessa pelatut junioreiden MM-kisat Edmontonissa ja Calgaryssa. Mikael nostaa kisat yhdeksi hänen uransa kohokohdista.

- Meillä oli kasassa kova nippu ja potentiaalia oli paljon, mutta kärsimme katkeran tappion Ruotsille välierissä. Vaikka emme saaneet hyvästä yrittämisestä huolimatta palkintoa, reissun anti oli kuitenkin positiivinen ja opettavainen. Upea tapahtuma kokonaisuudessaan, Kuronen muistelee.

Kertaalleen Kuronen onnistui maalinteossakin kisojen aikana. Kiekko ei mennyt sisään kenenkään takapuolen kautta, vaan Mikael pääsi käyttämään yhtä hänen ehdottomista vahvuuksistaan, nopeaa rannelaukaustaan.

- Pelasin siinä pelissä puolustajana. Meillä oli syntynyt vaje pakistoon loukkaantumisten ja sairastumisten myötä, joten valmennuksesta kysyttiin että olisiko joku hyökkääjistä halukas tuuraamaan. Olin pelannut junnuissa pari peliä pakin paikalla, joten ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Itse maalissa ei ollut mitään sen kummallisempaa. Sain hyvän syötön Mikael Granlundilta ja pääsin laittamaan käytännössä tyhjään häkkiin.

Pientä taustatyötä tekemällä voi tehdä johtopäätöksen, että Kuronen sai hienosta kokemuksesta uutta pontta kevään liiga- ja mestispeleihin. Tästä osoituksena on muun muassa ensimmäinen liigamaali, joka näki päivänvalonsa Hakametsässä TPS:ää vastaan tammikuussa 2012, noin kaksi viikkoa kisojen jälkeen. Pelaaja itsekin allekirjoittaa väitteen.

- Varmasti sain kisoista uutta virtaa. Pääsin kuitenkin vääntämään omanikäisteni huippujeni kanssa ja koin pärjääväni heitä vastaan. Näen asian oikeastaan niin, että kisat olivat työntävä voima koko uralleni.

Loppukausi Kurosella sujui kuitenkin pääosin LeKin paidassa. Keväällä edessä olivat Mestis-karsinnat, jonka sekä LeKi, että Mikael selvittivät kunnialla. Ensimmäinen ammattilaiskausi oli kaikesta päätelleen siis hyvin haasteellinen?

- Seuratasolla eka kausi oli sekä raskasta, että opettavaista aikaa. Ei ole mukava käydä vaikeita asioita läpi pelaajien kanssa, mutta hankalat jaksot uran aikana ovat tärkeitä kehityksen kannalta. Karsintapelit ovat myös pelaajalle aina vaikeita, mutta hyvä ne on olla olemassa urheilullisen jännitteen vuoksi, Kuronen analysoi.

Liigasopimuksen toista kautta väritti NHL:n työsulku, jonka ansiosta Ilves hankki kolme vahvistusta taalajäiltä (). Kurosella on vain hyvää sanottavaa Suomessa piipahtaneista Maxime Talbotista, Anders Lindbäckistä ja Daniel Paillesta.

- Kaikki heistä olivat mukavia, tavallisia jätkiä. He ottivat kaikki ympärillään olevat huomioon ja juttelivat ihan jokaiselle joukkueen jäsenelle. Ei kyllä uskoisi, että kukaan heistä olisi paljon tienaava NHL-tähti.

- Seurasin tarkasti heidän omatoimista treenaamistaan punttisalilla ja omaksuin sitä kautta pari juttua omaan harjoitteluohjelmaani. Kova työnteko jäi heistä kaikista hyvin mieleen, Kuronen sanoo.

Valitettavasti Ilveksen ja Kurosen kannalta myöskään toinen kausi ei tuottanut yhtään sen parempaa menestymistä kuin ensimmäinen. Tälläkin kertaa jouduttiin turvautumaan valmentajan vaihtoon ja kauden lopuksi odotti liigakarsinta. Kolmannen kerran neljään vuoteen. Peli kuitenkin parani hieman siinä vaiheessa, kun Tuomas Tuokkola otti vetovastuun. Kuronen ei nää tähän mitään yksittäistä syytä.

- Joskus vain käy niin, että valmentajanvaihdoksen myötä pienet palaset loksahtelevat paikoilleen ja peli paranee. Ei siinä oikeastaan tapahtunut muuta kuin että pelitapaan tuli vähän muutoksia.

Haastattelun toisessa osassa Kuronen käy läpi aikaansa Tampereen ulkopuolella.