Tuloksellisesti heikosti kauden aloittanut Pelicans on kolmen ottelun voittoputkessa voitettuaan HIFK:n, Tapparan sekä Jukurit. Kuukauden sisään 13 ottelua pelannut Pelicans on harjoittelun suhteen samassa tilanteessa kuin viime kauden alussa, jolloin tulos kiersi joukkuetta.
Lisäksi loukkaantumiset ovat rasittaneet joukkuetta. Vaikka niiden taakse ei kilpaurheilussa voi liikaa mennä, on selvää, että Elias Vilénin,
Libor Zábranskýn, Ryan Laschin, Patrik Carlssonin sekä Lars Bryggmanin poissaolot hiekoittavat prosessia.
Jälkimmäinen kolmikko viimeisteli viime kaudella runkosarjassa yhteensä 133 tehopistettä. Moisen hyökkäystehon puuttuminen tekisi loven minkä tahansa joukkueen peliin.
Avauspeli kaiken alku ja juuri
Kaunista Pelicansin tekeminen ei missään nimessä ole aina ollut, mutta joukkue on osoittanut luonnetta puolustamalla sitkeästi pelin niin pyytäessä ja erikoistilanneonnistumiset ovat tuoneet happea.
Esimerkiksi Tappara-peli oli pitkään Pelicansille hyvin hankala, kun joukkue ei päässyt vierasjoukkueen karvauksen alta pois ja jäi jatkuvasti oman alueen pyörityksiin. Lopulta kolmas erä tuotti Miro Väänäsen onnekkaan kavennusmaalin ja momentuminsa hyödyntänyt Pelicans viimeisteli vielä kaksi hienoa ylivoimamaalia varsinaisen peliajan puitteissa.
Sikäli isossa kuvassa edellä mainitun kaltaiset pomput ovat ansaittuja, että Pelicans on myös hävinnyt pelejä, jotka ovat olleet todella tasaisia, mutta joissa tulos ei ole ollut suotuisa.
Pelicansin pelin ytimessä on avauspelin laatu ja se määrittää pitkälti pelin kulun joukkueen kannalta. Toki näin on tietyissä määrin kaikilla joukkueilla, mutta Pelicansin hyökkäyspelin pyrkimys on pelata lyhyin syötöin tiiviillä viisikolla, jolloin on entistä kriittisempää, että avauspeliä pystytään toteuttamaan laadukkaasti.
Tänä viikonloppuna Pelicansin avauspeli otti isoja harppauksia, tosin se vaati hienoista kantapään kautta oppimista.
Tappara-pelissä Pelicansin kiekollisten pelaajien tarjonnat olivat laiskoja, ne eivät tulleet tarpeeksi alas, kiekottomat eivät olleet kiekollisen kanssa samassa rytmissä ja pahimmillaan avaussyöttöä otettiin vastaan seisovin jaloin.
Syömään käsketty Tapparan prässi riisti kiekon useita kertoja tai vähintäänkin pakotti Pelicansin luopumaan kiekosta, minkä ansiosta pelin virtaus oli pitkälti Tapparan hallussa.
Jukurit-pelissä kyseinen pelin osa-alue oli parantunut selvästi. Toki Tapparan ja sarjan jumbona majailevan Jukurien prässissä on valtavasti eroa, mutta se ei poista sitä, että Pelicans pelasi kiekollisesti selkeästi laadukkaammin etenkin avauserässä. 3–0-johtomaalin jälkeen Pelicans passivoitui ja Jukurit pääsi paremmin peliin mukaan.
Yhtä kaikki avauserässä Pelicansin avauspelaaminen oli laadukasta ja monipuolista. Hyökkääjien tarjonnat olivat erinomaisia, ne tulivat ensisijaisesti lähelle kiekollista mutta myös painottomalla puolella oli syöttöpaikka tarjolla. Puolustajien reverse-pelit toimivat ja lisäksi laitahyökkääjät tiputtivat tarpeeksi alas, minkä myötä Jukurien puolustajien oli vaikea ajaa viivalta kiekolliseen kiinni.
Hyvän avauspelaamisen seurauksena Pelicans pystyi pelaamaan avauserään puolenkymmentä päätypeliä, luomaan paikkoja ja tätä kautta lähtemään erätauolle 2–0-johdossa.
Ylivoimassa riittää laatua
Toinen Pelicansin kannalta rohkaiseva asia on ylivoimapelaaminen. Niin HIFK:ta, Tapparaa kuin Jukureita vastaan voittomaali syntyi nimenomaan pakkopelin kautta. Pelicansilla on runsain mitoin laatua kahteen ylivoimakoostumukseen myös Elias Vilénin poissaollessa.
Tapparaa vastaan esiin nousi Ryan Laschin ja Iikka Kangasniemen tähdittämä ylivoima. Lauantaina ylivoimamaali syntyi Rasmus Kumpulaisen ja maalin iskeneen Leevi Tukiaisen johtaman viisikon voimin. Molemmilla kiekko liikkuu mainiosti, mutta Laschin johtamalla niin sanotulla ykkösylivoimalla variaatioita on vielä reilummin.
Ylivoimaprosentti on alkukauden osalta kiitettävä 23,81. Loukkaantumistuvan tyhjenemisen myötä tuonkin lukeman voidaan odottaa nousevan.
Pelicansin seuraava ottelu on viikon päästä lauantaina, joten nyt joukkue pääsee harjoittelemaan reilulla kädellä ennen HPK-kohtaamista.
Onkin mielenkiintoista seurata, löytääkö Pelicans vielä vaihteita hyökkäyspelaamiseensa, jotta se kantaisi voimakkaammin läpi ottelun.