Kaikista uransa lopettavista pelaajista ei tule tuomareita. Porilaisesta Jari Levosesta tuli, jopa hieman vastoin odotuksia.
Levonen ei välttämättä ollut tuomareiden näkökulmasta katsottuna ihannepelaaja, ja 497 runkosarja- ja pudotuspelissä hänelle kertyi 735 jäähyminuuttia. Toisaalta rooli hämmentäjänä ehkä on hyödyttänyt pitkällä erotuomariuralla, sillä Levonen tietää kokemuksesta, mitä milloinkin tapahtuu.
Haastattelu tehtiin kotijoukkueen jäähyaitiossa, mikä on lähes täydellinen paikka kerrata tapahtumia Levosen uran päättymisen jälkeen.
− Tämä jää mieleen isona muistona, eikä se ollut huono tilanteesta huolimatta, Levonen kertasi.
Kun jääkiekkoura loppui loukkaantumiseen syksyllä 1998, ei ollut heti nähtävissä, että hieman yli 20 vuoden kuluttua Levonen on viheltänyt 979 ottelua.
Uran kohokohta on kuitenkin kansainvälisistä otteluista.
− Olen toki saanut viheltää monet liigafinaalit, mutta kyllä silti kevään 2010 MM-finaali nousee erityisenä mieleen. Kölnissä oli täysi tupa, ja mukana oli myös NHL:n parhaimmisto. Siellä mietin, että nyt minultakin vaaditaan huippuonnistuminen.
− Vuonna 1999 sain tuomarikortin ja 2010 olin MM-finaalissa, joten tahti oli aika nopea.
Joskus käytetään leikkimielessä sanontaa "viimeinen sammuttaa valot". Porin Isomäki Areenan illassa 12.3.2020 valojen sammuttaminen kesti melko pitkään. Seremoniat olivat ainutlaatuiset, sillä koronaviruksen takia ottelu pelattiin tyhjille katsomoille.
Ässien kauden 2019−20 viimeinen kotipeli runkosarjassa oli urheilutapahtumana outo. Yleisön puuttuminen näkyi ottelun intensiteetissä enemmän kuin monet luulivat.
− Taklaukset olivat pannassa, eikä nähty sellaista aivan loppuun asti pelaamista. Sellainen vaatisi yleisön mukanaelämisen. Lapset ja vaimo joutuivat katsomaan kotona peliä, ja Noormarkusta olisi koululta ollut tulossa opettajia ja oppilaita peliin. Samoin kauempaakin, mutta on aivan selvää, että terveys ja hyvinvointi edellä mennään.
Levonen on pitkän uransa aikana jakanut mielipiteitä, mutta viimeisen vihellyksen jälkeen oli aistittavissa yhden aikakauden päättyminen. Pelaajien arvostus on ollut kiistatonta, siitä kertoo 15 valintaa Kultainen pilli -palkinnon saajaksi. Kyseinen huomionosoitus tehdään pelaajien äänestyksen perusteella.
"Japa" jatkaa tuomarin tehtävissä eri sarjoissa, mutta Levosen jälkeen alkaa yksi tuomareiden sukupolvi olla katsojan roolissa Liigan peleissä. Levonen itse mainitsee saanensa tukea ja neuvoa Pertti Juholalta, Jouko Palmulalta sekä Arto I. Järvelältä.
− Muutama sana tuossa nopeasti vaihdettiin Porin erotuomarikerhon Maarit Lammisen kanssa siitä, että syksyllä katsotaan uudelleen hommia. Aikomuksena on saada jaettua, onko se nyt sitten tietotaitoa, kokemusta vai mitä, Levonen kiteytti.
− Uskon, että Satakunnan hyvät tuomariperinteet jatkuvat. Toimintaan täytyisi vain saada lopettaneita pelaajia muualtakin kuin vain Porista ja Raumalta. Olen saanut Liigassa varmaan jollakin tavalla opetettua nuorempia tuomareita. Nyt minun osaltani vedetään happea vähän aikaa.
Hapen veto ei tarkoita lepoa arkikiireiden keskellä. Levosen työpäivä perjantaina alkaa kello 8 Noormarkun yhteiskoululla.
− Musiikintunnilla pitäisi olla siellä, ja ohjelmassa on jotain oopperaa. Sen totesin, että minä en laula, olen vain muuten mukana, Levonen nauroi.