Maailman parhaiden puolustajien joukkoon kuuluvan Miro Heiskasen menettäminen on aidosti pahinta, mitä Leijonille olisi edes voinut kuvitella tapahtuvaksi. Kyllä.
Aiemmin päivän aikana joukkueen kapteeniksi nimetyn Aleksander Barkovin poissaollessa korvaajia jäljellejäävistä keskushyökkääjistä löytyisi kyllä. Laitahyökkääjistä edes Mikko Rantasen loukkaantuminen ei kaataisi venettä. Ykkösvahti Juuse Saroksenkaan pelaamattomuus ei olisi maailmanloppu, sillä maalivahtipeli on voodoota. Kysykää vaikka Kevin Lankiselta, joka oli Bratislavassa pelatuissa MM-kisoissa 2019 hetken aikaa universumin paras maalivahti.
On selvää, ettei kukaan suomalaisista pysty korvaamaan Heiskasta. Syytä luovuttamiseen ei kuitenkaan ole. Suomen joukkueeseen jo valitut puolustajat ovat oman pään pelissä mainettaan selvästi parempia.
Vasen käsi alhaalla pelaavista puolustajista Esa Lindell tunnetaan yhtenä maailman parhaista vastustajia pimentävistä puolustajista, mutta myös veteraani Olli Määttä on ollut jo monen kauden ajan omassa päässä kuin muuri. Kuluvalla kaudella Utah Hockey Clubissa Määttä on pelannut uransa suurimpia minuutteja joukkueen ykkösparissa Mihail Sergatšovin parina, ja tulokset ovat olleet pääsääntöisesti erinomaisia.
Suomen joukkueeseen jo valitut puolustajat ovat oman pään pelissä mainettaan selvästi parempia.
Mitään syytä ei ole myöskään vähätellä Niko Mikkolaa, joka on noussut hallitsevan mestarin Panthersin miehistössä aikaisempaa suurempaan rooliin. Hän on isännöinyt kakkosparia varmoin ottein ja pelaa ehdottomasti uransa parasta kautta NHL:ssä. Mikkola on väläytellyt myös hyökkäyspäässä, ja hän onkin täysillä kentällisillä pelatessa puolustajien pistepörssissä kirkkaasti kolmenkymmenen parhaan joukossa − koko liigassa.
Oikea käsi alhaalla pelaavista puolustajista Rasmus Ristolainen on useamman vuoden tauon jälkeen noussut takaisin avainpuolustajaksi. Hän on pelannut viime kuukaudet koko ajan Flyersin kärkipareissa. Ensimmäisillä oranssipaidoissa pelaamillaan kausilla RR muokkasi pelinsä omassa päässä epävarmasta ja riskialttiista koheltajasta jämäkäksi puolustavaksi puolustajaksi kolmospariin. Nyt tulokset ovat vastustajien tason koventuessa pysyneet ilahduttavasti yhtä hyvinä kuin aiemmin.
Näistä neljästä puolustajasta Suomi saa oman pään pelissä jykevät kaksi kärkiparia aikaiseksi. Jokainen heistä on tottunut pelaamaan paljon, ja samaa kvartetilta tullaan vaatimaan myös nyt. Kiekollisena näiltä pelaajilta on turhaa odottaa mitään taikatemppuja, mutta hekin saavat annettua sen varman syötön omalle joukkueelle − paineistetussakin tilassa. Luisteluvoimaiset hyökkäyspään taiturit joutuvat ottamaan enemmän vastuuta kiekon ylösviennistä hyökkäysalueelle, ja yhteistyön jääkiekko tulee olemaan tärkeämpää kuin koskaan.
Kärkinelikon jälkeen puolustuksen taso tippuu radikaalisti, mutta se on pienempi ongelma kuin mitä äkkiseltään voisi ajatella. Ohjelmassaan Wednesday Night Hockey jääkiekkotoimittaja Elliotte Friedman paljasti, että 4 Nations Face-Off -−turnauksessa kesken pelin olevat mainoskatkot tulevat olemaan normaalia pidempiä.
Yleensä katkojen pituus on NHL-otteluissa 90 sekuntia, mutta tulevassa turnauksessa tauot tulevat kestämään minuutin kauemmin. Pidemmät lepotauot mahdollistavat Suomelle kärkipuolustajien normaalia suuremman kuormituksen, ja se tulee todellakin olemaan tarpeen.
Tältä porukalta hoituu myös alivoimapeli. Jokainen edellämainituista puolustajista on kuulunut joukkueidensa kärkinimiin oman joukkueen jäähyjen aikana sekä peliaikoja että konkreettisia tuloksia tarkastellessa.
Ylivoima onkin asia erikseen. Leijonien valmennustiimin luulisi harkitsevan vakavasti viiden hyökkääjän ylivoimaa. Se tekisi joukkueen haavoittumaisemmaksi omassa päässä, mutta altavastaajana turnaus ei ole pelkäämistä varten. Pelin pyörittämiseen ylivoiman pohjapaikaltakin kykeneviä hyökkääjiä joukkueesta löytyy, ja esimerkiksi Barkov ja Mikael Granlund on nähty kyseisessä roolissa omissa seurajoukkueissaan. Kärkiylivoima voi pelata moderniin tyyliin likipitäen koko kaksi minuuttia, jättäen kakkosnimille lähinnä jämäsekunnit.
Jos pelkästään hyökkääjiin tukeutuminen tuntuu liian radikaalilta ratkaisulta, niin Ristolainen voisi olla se kaivattu ässä hihassa: hän oli vielä ennen COVID-vuosia ja Sabresista Flyersiin siirtymistään yksi NHL:n ehdottomista huippumiehistä vastustajan jäähyjen aikana, ja esimerkiksi kolmen kauden aikajaksolla syksystä 2016 kevääseen 2019 Ristolainen oli koko liigan runkosarjan puolustajien ylivoiman pistepörssissä jaetulla sijalla seitsemän. Olisiko tässä 4 Nations Face-Offin biisonikuningas, vaikka Jesse Puljujärveä ei turnauksessa nähdäkään?
Heiskasta ei siis turnauksessa nähdä, mutta järkevällä peluuttamisella, yhteistyön jääkiekolla ja erinomaisella maalivahtipelaamisella Suomella on edelleen mahdollisuudet mihin vain. Joku voisi jopa sanoa, että kyseessä on perinteinen suomalainen menestysresepti. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun Leijonat pystyisi ylittämään odotukset ennakolta parempia joukkueita vastaan.
