Arizona Coyotesia on jo muutaman kauden aikana leimannut hyökkäyssuunnan tehottomuus − eikä viime kausi ollut poikkeus. Joukkueella ei ollut ainuttakaan 20 maalin rajapyykkiin yltänyttä pelaajaa, vaan parhaan maalintekijän tittelin jakoivat Brad Richardson ja Alex Galchenyuk 19 maalilla.
Tämän lisäksi edelliskaudella vahvan tulokaskauden pelannut Clayton Keller kärsi toisen kauden kirouksesta ja hänen pistemääränsä putosi 65 pisteestä 47 pisteeseen, jolla hän oli kuitenkin Coyotesin paras pistemies. On jopa hieman hämmästyttävää, miten Coyotes jäi ainoastaan neljän pisteen päähän pudotuspeleistä, vaikka kokoonpanosta ei löytynyt yhtäkään 20 maalin tai 50 pisteen rajan ylittänyttä pelaajaa.
Joukkueella ei ollut ainuttakaan 20 maalin rajapyykkiin yltänyttä pelaajaa
Kojoottien puolustus- ja maalivahtipeli olivat sen sijaan liigan terävintä kärkeä. Coyotes päästi kauden aikana viidenneksi vähiten maaleja ja jakoi liigan kärkipaikan alivoimaprosentissa (85 %). Tämän lisäksi Darcy Kuemper pelasi huippukauden Antti Raannan ollessa suurimman osan kaudesta loukkaantuneena.
Kesäkaudella Coyotes on hankkinut vahvistuksia hyökkäykseen, ja nämä täsmähankinnat vaikuttavat olevan ne puuttuvat palaset, jotka nostavat Coyotesin pitkästä aikaa kevään tosipeleihin.
Maalivahdit
Coyotesin maalivahtitilanne on mielenkiintoinen. Viime kaudella Raanta oli kiistatta joukkueen aloittava maalivahti, mutta Kuemperin loistokauden ansiosta ykköstorjujan asema on avoinna kauden alkaessa.
Viime kaudet ovat olleet Raannalle loukkaantumisten takia todella rikkonaisia, ja olisi toivottavaa, että raumalainen pystyisi vihdoin pelaamaan täyden kauden Coyotesin paidassa. Terveenä pysyessään Raanta on todistanut olevansa lähellä NHL:n kärkeä − eikä kannata epäillä, etteivätkö taidot olisi tallella.
Raannan kauden aloitusta kuitenkin varjostaa torstaina sattunut alavartalovamma, ja hänen tilaansa tarkkaillaan päivä kerrallaan.
Kuemper oli yksi viime kauden positiivisimmista yllätyksistä, ja ei olisi lainkaan outoa, jos Kuemper aloittaisi kauden tolppien välissä. Todennäköisesti Kuemper ei kuitenkaan pysty uudestaan pelaamaan 55 peliä torjuntaprosentilla 92,5. Lisämotivaatiota Kuemperille tuonevat ensi kesänä pidettävät sopimusneuvottelut, sillä hänestä tulee kauden jälkeen rajoittamaton vapaa agentti. Hyvillä otteilla hänen on mahdollista osoittaa arvonsa seurajohdolle.
Maalivahtipeliin Coyotesin kausi ei tule kaatumaan, sillä sekä Raanta että Kuemper ovat laadukkaita maalivahteja. Kolmosmaalivahdin paikan ottanee viime kaudella jo 13 pelissä esiintynyt 23-vuotias Adin Hill, jonka rooli joukkueessa jäänee pieneksi ilman edellä mainittujen loukkaantumisia.
Puolustajat
Coyotesin puolustukseen ei tullut kesänä aika muutoksia, ja tätä voidaan pitää positiivisena asiana. Puolustus on nimittäin kokenut ja hyvin laadukas, mistä todisteena on Coyotesin viime kauden jaettu viides sija päästettyjen maalien määrässä.
Puolustuksen johtajana toimii ruotsalainen Oliver Ekman-Larsson, joka on laadukas pelaaja ja hallitsee puolustuspelin jokaisen osa-alueen. Ekman-Larsson johtaa viivalta Coyotesin ykkösylivoimaa, uurtaa alivoimaa ja saa joukkueesta keskimäärin ylivoimaisesti eniten peliaikaa.
Laadukasta syvyyttä Coyotesin puolustukseen tuovat kokeneet Jason Demers, Alex Goligoski ja Niklas Hjalmarsson. Etenkin alivoimalla Hjalmarsson ja Goligoski ovat olleet erittäin vakuuttavia. Esimerkiksi Hjalmarssonilla oli viime kaudella kolmanneksi eniten blokattuja laukauksia alivoimalla koko NHL:ssä.
Nuoruutta Coyotesin puolustuksessa edustaa vuoden 2016 ykköskierroksen varaus 21-vuotias Jakob Chychrun, joka vastikään allekirjoitti pitkän jatkosopimuksen 4,6 miljoonan dollarin vuosipalkalla. Tulevalla kaudella Chychrunilta odotetaan jälleen kerran tason nostoa ja todellista läpimurtoa.
Kesän aikana Coyotes menetti Phil Kessel -vaihtokaupassa puolustajalupauksen Pierre-Olivier Josephin, mutta Coyotes-faneilla ei ole tarvetta huolestua, sillä kesän varaustilaisuudesta Coyotes varasi huippulupaus Victor Söderströmin numerolla 11. Hyökkäyssuuntaankin lahjakas ruotsalainen palannee kuitenkin vielä yhdeksi kaudeksi Ruotsin Brynäsiin ennen kuin pystyy tavoittelemaan kokoonpanopaikkaa laadukkaasta puolustuksesta.
Hyökkääjät
Kesän aikana Coyotes GM John Chayka reagoi joukkueen hyökkäyspään tehottomuuteen kauppaamalla alisuorittaneen Galchenyukin sekä Josephin Pittsburgh Penguinsiin vaihdossa Kesseliin.
Kessel on luonnollinen maalintekijä, ja häneltä voi odottaa jopa 30 maalin kautta Coyotesin paidassa. Vaikka Kessel ei enää pelaa Sidney Crosbyn ja Jevgeni Malkinin tasoisten virtuoosien kanssa, hänen maalintekotaitoaan ei tule epäillä, sillä Kesselin pelatessa vielä Toronto Maple Leafsissä maaleja syntyi kuin liukuhihnalta ilman luontaisen pelintekijän apuakin.
Sentteriosasto on ollut osa-alue, jota Coyotes on viime vuodesta lähtien pyrkinyt vahvistamaan. Marraskuussa Nick Schmaltz hankittiin Chicago Blackhawksista ja kesällä tuli Carl Söderberg Colorado Avalanchesta. Schmaltz kärsi viime kaudella loukkaantumisesta, mutta pelatessaan hän esitti vahvoja otteita. Söderbergin rooliksi jäänee tyytyminen kolmossentteriksi, mutta laadukkaaksi sellaiseksi.
Yleisesti katsottuna Coyotesin hyökkäys on Kesseliä lukuun ottamatta erittäin tasapaksu, ja se näkyi myös viime vuoden pistesaldoissa. Vastikään pitkän jatkosopimuksen tehneeltä Kelleriltä on lupa odottaa vähintään 70 pisteen kautta, sillä potentiaalia siihen on. Richard Panikin siirryttyä Washington Capitalsiin olisi nuorella Vinnie Hinostrozalla paikka nousta kärkiketjuihin tekemään tehoja.
Barrett Hayton on nimi, joka kannattaa laittaa muistiin. Vuoden 2018 varaustilaisuuden viitosvaraus murtautunee tulevalla kaudella pelaavaan kokoonpanoon ja saattaa jopa varastaa paikan kärkiketjuista kauden mittaan. Isokokoinen hyökkääjä hallitsee pelaamisen molempiin suuntiin ja nakutti viime kaudella Kanadan OHL-junioriliigassa 1,69 pistettä per peli.
Keskeiset kehityskohteet viime kaudesta
Vaikka GM Chayka on vahvistanut hyökkäystään kesän aikana, näyttää se edelleen tasapaksulta. Etenkään sentteriosasto ei ole tarpeeksi laadukas. Muutaman kauden ykkössentterinä pelannut Derek Stepan ei ole enää moneen kauteen näyttänyt ykköspelintekijältä, eikä Schmaltzkaan ole vielä esittänyt todellisen ykkössentterin merkkejä.
Kessel antaa kojooteille lisää tulivoimaa ja parantanee samalla joukkueen surkeaa ylivoimaa (NHL:n sijalla 26 viime kaudella). Laadukasta syvyyttä riittää, mutta joukkue kaipaisi kipeästi lisää terävyyttä kärkiketjuihinsa.
Coyotes on totuttu näkemään seurana, jolla on runsaasti tilaa palkkakaton alla. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin päinvastainen: tilaa ei ole juuri lainkaan. Tilanne on GM Chaykalle uusi, joten on mielenkiintoista nähdä, miten hän toimii siirtorajan lähestyessä, jos pudotuspelipaikka näyttää todennäköiseltä.
Tyynenmeren divisioona vaikuttaa ennakkoon todella heikkotasoiselta, joten Coyotesilla on hyvä mahdollisuus napata pudotuspelipaikka. Tämä vaatii kuitenkin valmentaja Rick Tocchetin suojateilta samaa kovatasoista maalivahti- ja puolustuspeliä kuin viime kaudella.
Coyotes taistelee Tyynenmeren divisioonan sijoista 4−5.